Koulumuistoja

 Kuva vuodelta 1957. Kuinka moni muistaa koulusta lukukirjan Syksystä suveen? Sen monipuolista sisältöä en voi olla hämmästelemättä. Immi Hellen, A. Kivi, Eino Leino, Topelius, Teuvo Pakkala, L Pohjanpää, Uuno Kailas, Kalevala, Kanteletar, F.E. Sillanpää jne löytyvät kirjan kauniisti kuvitetuilta sivuilta.Voimisteluohjeetkin voisi ottaa päiväohjelmaan!

             V.1937 Tyttölyseon reippaita oppilaita urheilutamineissaan.

Sataa, sataa....

 .... ei kuitenkaan vettä, vaan omenoita! Ei vain kotipuutarhassamme, vaan myös nämä kesämökkimme omenapuut ovat oikein innostuneet näyttämään parhaat puolensa.

 

 

 

Soseita on valmistettu sokerin, fariinisokerin, kanelin, punaisten viinimarjojen ym. kera eikä loppua näy:)

Kuivuri on ollut ahkerassa käytössä. Näin säilöttynä niistä on iloa pitkiksi ajoiksi.

Kesämökkimatkat taitavat vähitellen olla ohi ja talo laitetaan talvikuntoon.

 Kotiin meitä odotti "lapsenlapsi" eli Hilda-tyttö, joka ei lähtenyt perheen mukana Lappiin ruskamatkalle. Mikä sen mukavampaa meillle!

Puoli vuosisataa sitten!

 Kuinka usein palaammekaan muistoissamme  Kölniin! Lentävä lause  herkutellessamme on: "tämähän on aivan kuin Reinin rannalla"😍.  Harmi kun en nyt muista mitä olimme tilannet, mutta tunnelman muistan hyvin! 

Kuva tuli esille, kun selailin vanhoja valokuva-albumejani ja ajattelin heti, että taidankin tässä samalla lähettää terveiset sinne blogiystävälleni Allulle. 

Matkalla, ei vain mökille, vaan myös menneisyyteen.

 Kävin juuri tutkimassa, mitä uutta blogimaailmassa tapahtuu ja löytyyhän sieltä aina mielenkiintoisia juttuja laidasta laitaan. Mitäs täällä sitten? No, lähdettiin kesämökillä käymään.

 Ja aina sama rauha meitä vastaanottamassa!

 

Mutta sitten töihin,

melko nopeasti olisi pihapiiri vain villi viidakko, kuten tässäkin jo näkyy!

 

 Kotiin palattua jatkuivat aivan toisenlaiset työt.

Loppumatonta mutta mielenkiintoista tämäkin, eli sukeltaminen sukututkimuksen saloihin. Löysin kuvieni joukosta mustavalkoisen, hiukan synkän kuvan isäni perheestä kotitalonsa edessä, 1920-luvun alkuvuosilta. Väritin kuvan, sillä kuuluivathan värit myös tuon ajan maailmaan:) 

 

Sataa, sataa, ropisee...

Hiukan enemmän auringonpaistetta olisi puutarhamme kesältä odottanut!

                  Kesäkurpitsat kyllä kasvavat silmissä, sateista huolimatta.

                      Vanha pelargonia kukkii vuodesta toiseen.

                              Oreganoa ja basilikaa riittää kuivattavaksikin

Tuore lehtisalaatti on ehkä kesän parasta ja odotetuinta antia.

Koira-lapsenlapsi pääsi meille muutamaksi päiväksi. Ilo oli molemminpuolista!

"Matkamuistoja"

 Blogiystäväni Allun sivuilla olen saanut ihailla aivan upeita kuvia heidän matkastaan Kanadaan. Mieleen palautui oma matkamme vuosia sitten. Valokuva-albumimme on täynnä kuvia ja muistoja, mutta tässä kolme sivua ajalta, jolloin olin innostunut skräppäilystä:)  

Aamuherätys

  Minullahan soi päässäni aamuisin herättyäni joku laulu ja todella usein sama, eli Eino Leinon  runo Nocturne. "Ruislinnun laulu korvissani...." saattaa kuulua nykyään jo välillä aamiaispöydän tosella puolella istuvan kaverini hapuillen laulamana, hiukan vain ontuvat nuo sanat. Pitäisi etsiä hänelle ruotsinkielinen versio. En ehtinyt toivottaa: "Hyvää Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää!" sillä tässä tuli matkan varrella joku tekninen ongelma:)

Muistojen aika

Aikanaan, kun suru häipyy, tulevat muistot... Ja jokainen niistä koskee yksitellen . Tässä yksi niistä - Pyöräretkellä Vanhan Vaasan raunioilla 1970.

 

Pieni viestintuoja

 

 

Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.

 

 

Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!

 

Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)

 

 

 

Luovaa puuhasteluako?

Havahduin hiljattain siihen, että blogini on nimeltään Luovaa puuhastelua. Eipä tuo enää pitkään aikaan ole pitänyt sisällön suhteen paikkaansa . Ehkä tuolta vanhoista jutuistani löytyykin jotain otsikkoon viittaavaa, mutta kerään nyt kuitenkin tähän joitakin töitäni ja aloitan vaikkapa savitöistä, joita tein monen vuoden ajan.

  

 

Voitte hyvin kuvitella, kuinka näitä kippoja, kuppeja ja muita on tässä huushollissa kaapit ja komerot täynnä;)   

Jatkoa seuraa!

 
 

Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Vuosia sitten

 

Nyt maaliskuun lopussa meillä on edelleen melko paljon lunta! Aina ei niin ole ollut, vaan olemme lähteneet muualle talvimaisemia ihailemaan. Ylemmässä kuvassa tosin vain kesäpaikkamme maisemiin 100 kilometrin päähän, alakuvassa olemme Alppimaisemisssa Obearammergaussa ja niillä main.
 

 

 

Kauan sitten innostuin "luomaan" tällaisia skräppialbumeja. Yllätyin siitä, kuinka hauskaa niitä oli nyt selata! Pitäisi kai kokeilla jälleen:)

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Talvella 1940-luvulla

 Iloisia ristiäisvieraita tulossa ensimmäiseen juhlaani😊. Pian päästään kahvipöytään!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää....

 Jos oikein muistan, ei viime vuoden talvesta tullut oikein mitään, tuskin pysyi lumi maassa. Toista on nyt, ihaillaampa siis kaunista puhtaaanvalkoista luontoa ja myös metsän pientä eläinkuntaa ikkunan takana!

Ehkä  tuolta ikkunan takaaa myös viime talvena hiukan lunta löytyi, tuumi Hilda-kissa meillä vieraillessaan. Peltopyy-paisti olisi kyllä kiinnostanut enemmän!

 

 Aurinko jaksaa juuri ja juuri näkyä tänne meidän mäelle.

 

         Löytyisikö täältä jotain herkkua jäniksellekin? Pitää tutkia!

                                   Kasvimaat lepäävät lumipeitteen alla.

Mitä siinä minua oiken tuijotat, kysyy orava. Eikö täällä saa ruokarauhaa!!

 

 

Mustarastaan olisi pitänyt lähteä lämpimämmille seuduille, mutta sepelkyyhkyn seura taitaa houkutella enemmän.

Tässä viime talvinen "sarjakuva" punatulkusta. Tämän tästä lentää joku linnuista päin ikkunaa (tänään viimeksi) ja useimmiten vain pyörtyy. Punatulkku löytyi kanervien seasta ja halusi hetken istahtaa pelastajan kädelle ja olalle hengähtämään. Myssyn päältä oli hyvät näköalat ympäristöön, ennen kuin jaksoi lähteä taas lentoon.