liittyvät näköjään läheisesti taidekerhomme vuosikokous-teemaan, ainakin kokouspaikkaa valittaessa.
Vain pari vuotta sitten, ei nyt sentään pronssikaudella, kokoonnuimme kauniilla muinaismuistoalueella. Täältä pronssikauden asuinpaikalta on löydetty rakennusten pohjia ja sinne on uudelleenrakennettu sen aikainen tolppatalo ja kivikauden maja.
Tarjoilu oli tavan mukaan runsas ja herkullinen. Siitä ei nautittu sisällä tolppatalossa, vaan ulkona kauniissa kevätsäässä lintujen hoitaessa musiikkipuolen.
Seuraavan vuoden kokoukseen hyppäsimme historiassa aikamoisen harppauksen eteenpäin, 1800-luvun loppuun. Mielenkiintoinen paikka oli tämäkin vanhoine rakennuksineen, huonekaluineen, astioineen. Niin paljon oli taas nähtävää, että emme viitsineet tuhlata liikaa aikaa budjettiin ja muulle, ne vietiin vauhdilla läpi.
Eilen oli vuorossa vuosikokous 2011, joka pidettiin Lapissa. No ei nyt oikeassa Lapissa, vaan tällaisessa keinotekoisessa lapinkylässä.
Pientä kylää ympäröi kaunis luonto, vesilinnut tekivät pesiään järvessä, hyttysiä ei vielä näkynyt eikä kuulunut.
Täällä ei arkkitehtuuri ollut vanhaa, mutta sitäkin erikoisempaa, varsinkin ulkoa päin katsoen. On oltava rohkea ja idearikas yrittäjä, kun uskaltaa kasvattaa tällaisen kylän keskelle erämaata. Tarvetta kuitenkin näyttää olevan, sillä tänne tulee jatkuvasti erilaisia ryhmiä nauttimaan , kun on tarve päästä pois kaupungin kiireestä ja melusta. Häiden kulissina paikka on myös suosittu ja monta paria täällä on jo ehditty vihkiä, järven rannalla kivialttarin äärellä.
Siinä ilta sitten menikin valtavan paksuja hirsiä ihmetellessä, puheenjohtaja ehdittiin valita, samoin hallituksen jäsenet, salaattikin oli erittäin hyvää.
.jpg)
