Kuvamuistoja

Joulukuussa kukkinut kliivia oli tämän kuuden kuvasarjan "voittaja". Sitkeä - vaikka ensimmäinen kukkavarsi meni poikki, teki se uudet kukat melkein välittömästi (hyvällä hoidolla!)
 

Hand Knit Gnomes syksyn väreissä. Tein näitä kerran lastenlasten Steinerkouluun myyjäisiin.

 

Muistoja kesästä ja talvesta, Lenni-koirasta, Iisak-koirasta, Hilda-kissasta ja perheestä

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Äitienpäivän alla

 Tuulen laulu

Mitä varten tuuli on?

Mitä varten on laulu?

Tuuli on tuulen tuulemista varten

ja laulu laulun kuulemista varten.

Mitä varten kukaan on

ja mitä varten on joku?

Kukaan ei ole ketään varten

ja joku on meitä kaikkia varten.

-Kirsi Kunnas-

Sataa ja tuulee, jouluko lähestyy?

Määritelmä

Piikkistä oloa, sanoi piikkisika.

Vetistä, väitti vesirotta.

Tuulista, tuumi tuulihaukka.

Pilvistä, sanoi pilvi ja satoi,

joten se on ainakin totta

mitä sanoi vesirotta.

Kirsi Kunnas

Voiko tätä marraskuista säätä paremmin kuvata kuin sen tekevät  piikkisika, vesirotta, tuulihaukka ja pilvi. Niin oikeassa ovat kaikki!

Sade ropisee katolle, on harmaata ja pimeää, mutta jos värejä kaipaa,

ota esille akvarellilehtiö ja vesivärit, mietti tämä tytöntyllerö:) Hyvä idea, siinä sitten istuttiin yhdessä ja unohdettiin harmaa päivä ja oltiin kesäisessä puutarhassa hetken aikaa.

Linnutkin siellä visertelivät iloisesti.

Ja lisää väriä harmauteen tuovat nämä pojannaperot (ja tuo isompikin poika)!

Lapseni pöydän ympärillä:

nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu

olemaan hyvä.

Eeva Kilpi

Miten aika kuluukaan nopeasti

mutta hitaasti ja varmasti etenee kuvahaasteeni KLIK , nyt olen sentään päässyt jo puoleen väliin, hienoa!


5. AIN LAULAIN TYÖTÄS TEE :)

Akalla ja ukolla on ikää jo melkoisesti, mutta laulun (ja tuulen) avulla jaksaa täti veivata tahkoa. Molempien  uudet farkkukankaiset vaatteet piristävät myös mieliä.

Ei  laulaen, mutta iloisella mielellä lähti 10vee  metsään mustikoita poimimaan.

Ja tässä ahkera "perheenjäsen",

   joka iloisesti laul....tai siis metelöiden ahertaa pölyjen kimpussa. Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme:)

Nappaako?

 5. VESI

Saalis viisi ahventa!

 Jatkoa Kuva päivässä, parhaana jopa kaksi–haasteeseen

Kukkia, koiria, kirjoja, käsitöitä, keramikkaa ja mitä kaikkea

Nämä kukat ostin melkein keskellä talvea muistuttamaan kevään tulosta ja tulihan se. Ainakin tämä päivä oli mitä upein!

"Lapsenlapsi" lähti hiljattain mukaamme pois sairastelevan kotiväen luota. Kiva kytätä noita perässä ajavia, tuumii tässä Alfons.

Kyllä oli juhlaa, kun sai juosta vapaana luonnossa ja lumessa, tuhatta ja sataa.

Alfons pääsi kotiin, kun perhe tervehtyi ja sitten olikin meidän vuoro lähteä  matkoille. Tuttu viihtyisä kaupunki oli määränpää ja siellä juhlittiin tämän herran pyöreitä vuosia. Hieno päivä! 

Oili Kokkosen korttitaidetta

Vaikka syntymäpäiväjuhlimisia on jo nyt riittänyt ja lisää on tiedossa, on välillä oltava ahkerakin, eihän tuo juhliminen elätä.

Näissä töissä on inspiraation lähteenä Molla Millsin Virkkuri

Runot tai savi, kummasta pidän enemmän? Vaikea valita, joten yhdistetään ne sitten.

Keramiikkavatiin olen ikuistanut Beatlesin  lyriikkaa – säkeen  Blackbirdista :

Blackbird singing in the dead of night. 

Take these broken wings  and learn to fly. 

All your life you were only waiting for this moment to arise.
---------

Mikä ilo korville ja silmille, kun keltasirkut suurin parvin  tulevat vielä ruokintapaikoille tuohon keittiön ikkunan eteen ja talitiaiset pitävät kaunista konserttia. 

Taitavat puutarhatyöt jo olla mielessäni, kun tuli tehtyä tämä taulu ulkoseinää koristamaan. Ehkä joskus on tarpeen muistaa nämä sanat, kun kukkien ja kasvimaan hoitaminen ei oikein innosta. 

I meant to do

my work today

But a brown bird

sang in that apple tree

----------

-Richard Le Gallienne 1892-

 

Tuolla runonsäkeellä on  ikää jo aika paljon. Nyt aion jatkaa toisenlaisten runojen parissa. Saa nähdä, jäävätkö Antti Holman Kauheimmat runot elämään yhtä pitkäksi aikaa, onhan teoksessa Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Edit Södermalmin, Karin Toisiks-Parasken runoja:-)  Odotan hauskoja lukukoemuksia näiden mestareiden parissa.

 

Sinne se meni se heinäkuu

Aika on kulunut kuin siivillä, tuntuu, että jatkuvastihan tässä saa kalenterin lehteä kääntää. Vaikea ymmärtää, että ollaan jo elokuussa, mutta ehkä on niin, että aika kuluu nopeasti, kun on paljon mukavaa tekemistä eikä seurassakaan ole valittamista.

Enkä missään tapauksessa jaksa liittyä sateisista säistä valittavien kuoroon, vaan nautin jokaisesta poutapäivästä

ja aivan kuin lapsuudessa, mieleen jäävätkin vain aurinkoiset lämpimät kesäpäivät. (Ärsyttävä optimisti, saattaa joku ajatella).

Näitä kesälaitumelle tulleita vieraita  on mukava käydä tervehtimässä ja kiinnostus näyttää useimmiten olevan molemminpuolista,

vaikka osaavat nuo teeskennellä välinpitämätöntäkin, jos sillä päällä ovat.

9vee totesikin, että aika itsekkäitä taitavat nuo lampaat olla, kun huutavat aina mää, mää, voisivat välillä sanoa sää, sää :-)   Suurta iloa ne ovat kuitenkin tuottaneet lapsille.

Tässä virkkaan jotain, ei lampaan-, vaan puuvillasta, tai oikemmin bambulangasta,  mutta mitä siinä oikein on valmistumassa? Kalaverkkoko?  Ei, vaan tiskiliinoja, joita näin Prinsessajuttu-blogissa [klik].   Pitkään aikaan en ole muita käyttänytkään kuin bambu-, hamppu- tai puuvillalangasta virkkaamiani/kutomiani, mutta näissä pidin niiden ilmavasta mallista.

Jo pitemmän aikaa olen miettinyt, miten toteuttaisin nuorimman lapsenlapsemme
toiveen ja eikös vain tuosta samaisesta blogista löytynytkin vastaus: söpö virkattu unipöllöhän se!

Pian se valmistui ja tuossa se nyt lekottelee nukenvaunuissa ja odottaa, että pääsisi pikkupojan kotiin ja peiton alle. Kiitos ohjeesta, joka siis löytyy täältä [klik]

Jos pöllö valmistui nopeasti, vie tämä työ reilusti enemmän aikaa. Molla Millsin Virkkuri-kirja on täynnä ideoita, joista haluaisin toteuttaa melkein jokaisen. Langat ovat valmiina, äänikirja ladattu ( Helena Sinervon Runoilijan talossa), joten nyt vain ulos aurinkoon reppua virkkaamaan,

tai jospa kuitenkin aloittaisin tuosta pikkulaukusta?

6vee pojanpoika otti minusta mallia –  pyysi lankaa ja virkkuukoukun ja alkoi virkata äidilleen yllätykseksi kaula- tai rannekorua. Siitä tulikin todella hieno!

Kuten edellisestä kuvasta näkyi, olivat 6veen sormet mustikassa. Huomenna ovat varmaan minunkin, sillä metsikkö tuossa edessämme on sinisenään marjoista.

Kaunista elokuuta ja toivotaan, että bloginkirjoittaja tarttuisi "kynäänsä" hiukan ahkerammin!

Kesälläkin puuhaillaan

 9vee saapui muutamaksi päiväksi meille lomaa viettämään. Mukana oli iso Ikean kassi täynnä materiaalia puuhailuja varten, joita hän oli meillekin suunnitellut:-)

Yksi suunnitelmista oli saippuan valmistaminen. Puutarhasta oli valittava tuoksuvia kukkia sitä varten. Mielestäni laventeli oli juuri sopiva.

Tässä tulos!

Kukkia tarvittiin minunkin projektiini. Ostin museokaupasta nostalgisen pienen kasviprässin ja nyt keräsimme kauniita orvokkeja ja kaunokaisia kuivattaviksi. Niillä saamme sitten koristella  vaikkapa kortteja. 

Peltirasiasta löytyi kaikki tarpeellinen. Tämä oli hauskaa, mutta voi niitä kouluaikojen kesiä, jolloin oli pakko kerätä suuret määrät kasveja, oli opeteltava niiden nimet, suomalaiset ja latinalaiset, sekä tiedettävä mihin kasvikuntaan kuuluivat ym. ym. Kun kaikki oli kerätty, oli tentin aika eikä ainoatakaan virhettä  saanut tehdä. Oli meillä vaativa koulu!

Vaativa on kyllä tämä tyttökin:-)  Hyvä kun ovesta sisään astui, alkoi tuttu "virsi" : ja pian pelataan Monopolya! Sehän on peli, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Onneksi tämä 9vee on aika taitava, hän ostelee katuja, taloja ja hotelleja, minulta taas rahat hupenevat melko nopeassa tahdissa ja niin kävi nytkin. Seuraavana aamuna, kun jatkoimme peliä, olin pian puilla paljailla.

Komeroiden kätköistä löysin Brion kangaspuut, joilla alkaa olla jo antiikkiarvoa! Toivottavasti meidän tyttö ei nyt loukkaannu, mutta hän nuo sai  joskus 70-80-luvulla. Näiden kanssa taistelin nyt hikipäissäni  pari päivää ja sainkin loimet luotua, kun netistä (tietenkin) löytyi selkeä ohje [klik]. Näin pääsi 9vee kutomaan.

Toiselle  tytölle ostettiin tietenkin myös omat kangaspuut, hiukan eri malliset. Kuten näkyy, loimet ovat vielä luomatta ja ihmettelen, miten olen joskus osannut sen tehdä. Muistan, että tytöt kutoivat näillä montakin mattoa ja mitä kaikkea. Pitää tutkia, toimisiko tuo edellinen ohje tähänkin, tai pitääkö kysyä, jos vaikka mestarikutoja Maliz neuvoisi :-)

Vauhdikasta menoa

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä,

on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen-

Noinhan se on. Tai oikeastaan voisi tuohon  lisätä pari vuotta lisää, ainakin näiden meidän lastenlasten touhuja kun seuraa. Vauhdikasta ja innokasta menoa riittää kaikilla neljällä lapsella, kolmen ja yhdeksän ikävuoden välillä.

Aika ei ole tullut meille pitkäksi nyt kesälomien aikaan, kun pojanpojat ovat olleet seuranamme muutamia päiviä. Luonnosta pitäviä ja eläinrakkaita ovat molemmat, joten päätimme eräänä päivänä viedä heidät Merenkurkun luontokeskukseen Terranovaan, Pohjanmaan museoon.

Ystävällisen näköinen hylje ihastutti poikia ja sai muutaman taputuksen päälaelleen.

Kun kaikki eläimet oli katsastettu, lähtivät pojat kiireen vilkkaa katsomaan, mitä muuta museosta löytyisi. Siinä meillä olikin työ, kun oli pysyttävä kahden innokkaan museovieraan kannoilla. 

Katseltavaa, ihmeteltävää ja kysyttävää riitti ja sitten taas eteen päin, toinen poika yhtäälle, toinen toisaalle.

Vanhat talonpoikaiskalusteet ovat minun mieleeni. Muistan, kun kuvaamataidon opettajamme toi meidät tänne eräänkin kerran piirtämään äitienpäiväkorttia, johon otimme mallia näiden huonekalujen kukkakuvioista. Tutulta nuo kaappien ovet näyttivätkin.

Jos lapsille riitti mielenkiitoista katseltavaa, oli sitä meille vanhemmillekin riittämiin. On vain tultava pian uudelleen, ilman näitä "täysillä paahtavia" naperoita:-)

Mutta nyt takaisin autoon, jossa on reppu ja repussa  leipää,

jota pojat olivat ottaneet kotoaan mukaan, koska halusivat mennä läheiselle lammelle sorsia syöttämään.

Kalalokit olivat turhan innokkaita, mutta kyllä sorsatkin osansa saivat, samoin neljä pienen pientä poikasta.

Vielä takaisin museoon. Ihastuin, kun näin siellä vanhan kahvila-leipomon kalustuksen melkein kokonaisuudessaan. Kaupungin parhaat leivokset löytyivät menneinä vuosikymmeninä näiltä hyllyiltä, jos ei sitten sattunut tulemaan liian myöhään, jolloin kaikki oli jo myyty loppuun – ja  se saattoi olla jopa heti puolenpäivän jälkeen.

Niin kävi näille suklaamuffinsseille, joita pojat tässä koristelevat – nekin loppuivat ennen aikojaan:-)