Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Vuosia sitten

 

Nyt maaliskuun lopussa meillä on edelleen melko paljon lunta! Aina ei niin ole ollut, vaan olemme lähteneet muualle talvimaisemia ihailemaan. Ylemmässä kuvassa tosin vain kesäpaikkamme maisemiin 100 kilometrin päähän, alakuvassa olemme Alppimaisemisssa Obearammergaussa ja niillä main.
 

 

 

Kauan sitten innostuin "luomaan" tällaisia skräppialbumeja. Yllätyin siitä, kuinka hauskaa niitä oli nyt selata! Pitäisi kai kokeilla jälleen:)

Kauneuden kaipuuta

Mikä hieno päivä takana onkaan!

Kelpasi tässä taas kerran istua rauhassa kahvikuppinsa kanssa,

katsella ja kummastella pilviä

ja tarttua välillä puikkoihin ja tulla hyvälle mielelle työn edistymisestä. Kudoin jo valmiiksi tytölle bambupuuvillaisen puseron, mutta kun en ollut siihen tyytyväinen, purin sen ja aloitin uuden. Onneksi löytyi lankaankin sopiva uusi malli [klik]

Kärsivällisyyttä tässä kyllä vaaditaan, koska  niin mielelläni vain jatkaisin Molla Mills-laukun virkkausta, josta jo aikaisemmin kerroin.

Kärsivällisyydestä puheen ollen taitaa tämä Prisman lehtihyllystä käteen osunut kirja olla juuri nyt enemmän kuin tarpeen,

lupaahan se rauhoittumista, rentoutumista ja virkistymistä.

Suosittelen tätä jokaiselle, siis myös kaikille itseni kaltaisille epäilijöille!  Nyt jo muutaman kuvan väritettyäni huomaan, että tämä toimii – tästä tosiaan nauttii. Pitipä odottaa kauan, että innostuisin kuvien värittämisestä, lapsena kun piirsin kuvat mieluummin itse ja väritin sitten.
Täällä [klik] todettiin, että värittäminen on kuin nukkuisi päiväunet, kyllä vaan!

Värityskuvien rinnalla pysyy Hesarin perjantairistikon täyttäminen minulle tasavertaisena rentoutumiskeinona, tuossa se kyllä näyttää olevan vielä alkutekijöissään. Nautintoa ja mielihyvää tuottaa nähdä sen ruudut täytettyinä, vaikka tulos nyt ei niin kaunis olekaan kuin värityskirjan kuvissa:-).

Kesälläkin puuhaillaan

 9vee saapui muutamaksi päiväksi meille lomaa viettämään. Mukana oli iso Ikean kassi täynnä materiaalia puuhailuja varten, joita hän oli meillekin suunnitellut:-)

Yksi suunnitelmista oli saippuan valmistaminen. Puutarhasta oli valittava tuoksuvia kukkia sitä varten. Mielestäni laventeli oli juuri sopiva.

Tässä tulos!

Kukkia tarvittiin minunkin projektiini. Ostin museokaupasta nostalgisen pienen kasviprässin ja nyt keräsimme kauniita orvokkeja ja kaunokaisia kuivattaviksi. Niillä saamme sitten koristella  vaikkapa kortteja. 

Peltirasiasta löytyi kaikki tarpeellinen. Tämä oli hauskaa, mutta voi niitä kouluaikojen kesiä, jolloin oli pakko kerätä suuret määrät kasveja, oli opeteltava niiden nimet, suomalaiset ja latinalaiset, sekä tiedettävä mihin kasvikuntaan kuuluivat ym. ym. Kun kaikki oli kerätty, oli tentin aika eikä ainoatakaan virhettä  saanut tehdä. Oli meillä vaativa koulu!

Vaativa on kyllä tämä tyttökin:-)  Hyvä kun ovesta sisään astui, alkoi tuttu "virsi" : ja pian pelataan Monopolya! Sehän on peli, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin. Onneksi tämä 9vee on aika taitava, hän ostelee katuja, taloja ja hotelleja, minulta taas rahat hupenevat melko nopeassa tahdissa ja niin kävi nytkin. Seuraavana aamuna, kun jatkoimme peliä, olin pian puilla paljailla.

Komeroiden kätköistä löysin Brion kangaspuut, joilla alkaa olla jo antiikkiarvoa! Toivottavasti meidän tyttö ei nyt loukkaannu, mutta hän nuo sai  joskus 70-80-luvulla. Näiden kanssa taistelin nyt hikipäissäni  pari päivää ja sainkin loimet luotua, kun netistä (tietenkin) löytyi selkeä ohje [klik]. Näin pääsi 9vee kutomaan.

Toiselle  tytölle ostettiin tietenkin myös omat kangaspuut, hiukan eri malliset. Kuten näkyy, loimet ovat vielä luomatta ja ihmettelen, miten olen joskus osannut sen tehdä. Muistan, että tytöt kutoivat näillä montakin mattoa ja mitä kaikkea. Pitää tutkia, toimisiko tuo edellinen ohje tähänkin, tai pitääkö kysyä, jos vaikka mestarikutoja Maliz neuvoisi :-)

Luonnosta nauttien

luontoa säästäen. 

Miten minä voin vaikuttaa siihen, että luonto ja ympäristö säilyvät puhtaana ja tulevillekin sukupolville elinkelpoisena? 

Pyrin käyttämään luontoystävällisiä pesuaineita, jotka auttavat vesistöä pysymään puhtaana. 

Suurimmaksi osaksi syömme ilmastomyönteistä ruokaa: avomaalla kasvatettuja jureksia, perunaa, viljatuotteita. Harvoin ostamme muita kuin luomutuotteita. Syömme päivittäin itse poimimiamme marjoja (valitettavasti pakastettuina) omia omenoita ja lähimetsän sieniä. Sesonkikasviksia käytämme enimmäkseen niiden omana aikana, ei kasvihuoneessa kasvatettuina, tai no, luomukurkku,  paprika ja espanjasta tuotu avokado  eksyvät kyllä ostoskoriin melko usein.

Yritämme suosia mahdollisimman vähän pakattuja elintarvikkeita. Muovipussien sijaan säilytän leivän kiedottuna liinaan, joka on valmistettu luomupuuvillasta, mehiläisvahasta, jojobaöljystä ja pihkasta. Hyvin on leipä säilyttänyt tuoreutensa tähän Bee's Wrap-kääreeseen pakattuna. Tämä olikin uutuus, josta en aikaisemmin ollut kuullutkaan. Tilasin sen GREENLILY-nettikaupasta [KLIK], josta löysin myös luonnonmateriaalista tehdyn vihannes/juuresharjan, joka sai syrjäyttää vanhan muovisen. Onpa oikea tehopakkaus tämä uus harjani.

Kierrätyksestä ja vanhoista tavaroista olen kertonut täällä melko usein, tämä puulaatikko taitaa olla se tuorein uusiokäyttöön otettu esine.

Uusiokäyttöä on tämäkin. Tosin tässä on suurimmaksi osaksi mukana tunnearvo, rakas muisto vuosien takaa. Ahkerassa käytössä olevat villasukat (vink, vink, blogiystäväni  Allu), ne ovat äitini kutomat ja koska hän ei enää ole täällä kutomassa uusia, pidän näistä hyvää huolta. Nytkin oli pohjaan tullut reikä!

Lisää kierrätystä: biojätteet viemme omaan kompostoriimme joka antaa meille hienoa materiaalia puutarhaan. Tässä pikkupoika tutkii mittaria, lähtikö se nousemaan nyt, kun yhdessä möyhensimme  sisältöä ja kaadoimme sinne kompostikuiviketta.

Ja vähän isommat pojat pääsivät tutustumaan  Stormossenin jätekeskukseen.

 

 Gudrun Sjöden on ekohenkisyyden kannattaja

ja muutenkin on luonto mukana hänen tuotteissaan, joista yksi on silityslaudan päällinen.  Nyt sujuu silittäminen minulta laulellen "Anttila nyt ampaisee ylös vuoteeltaan, aurinko on korkeella.............. Katso, kuinka kukkaakin on jo monta kevätniityllä, orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu"

Sanomalehdestä taiteltu biojätepussi, sillä velvollisuuteni on antaa joku puuhasteluvinkki, vai mitä!

Tässä ohje.

Yritin parhaani, vaikka tuo hiirellä piirtäminen on niin hirvittävän vaikeaa. Siispä: 1. Avaa sanomalehti keskiaukeamalta (kuvassa tosin vain etusivu) 2. Yläreunasta n.10 cm taitos alas. 3. Käännä lehti toisinpäin. 4. Taita reunoista sisäänpäin kolmeen osaan. 5. Työnnä taitetut reunat sisäkkäin ja lukitse reuna toisen taitteen alle. 6. Taita pussiksi työntämällä alareuna yläreunan taitteen alle.

Jätän nyt kertomatta, mitä en tee säästääkseni luontoa, jääköön se toiseen kertaan!

Värikästä askartlua

Tämän hetken tyttöjen suosittua puuhaa on kuminauha-askartelu. Näistä (toivon mukaan turvallisista) värikkäistä pienistä kumirenkaista syntyy aivan uskomattomia pikku esineitä ja kun taito on nyt kasvanut, suurempiakin asioita.

Tässä vielä aloitteleva koruntekijä työssään

Sain käsirenkaan, jonka merihenkiset värit tuovat mieleen kesän.

Tätä korua aion käytää ensi jouluna!

Ei ollenkaan hassumpi harrastus, opettaahan se sorminäppäryyttä ja opettaa sitäkin, että itse tehty on arvokasta. Netti on täynnä Loom Bands-ohjeita ja 9vee halusi tuoda kortensa kekoon tekemällä tänne pienen ohjevideon:-) Hän tekee tässä pallopäisen avaimenperän ja nyt hän varmaan suuttuu nähdessään, miten olen hosumalla pätkinyt pitkän videon editoidessani sitä.

Värikästä oli myös tämä, ei askartelu, vaan Mastemind-peli, jota pelaasin 7veen kanssa . Kyllä harmitti, kun hän voitti, vaikka pelasi sitä ensimmäisen kerran. Lohduttauduin sillä, että viimeksi pelasin tätä joskus 80-luvulla, oli taito päässyt vähän ruostumaan.

Tilannekatsaus

OSA 1 – LUMI

 Lunta pellolla

Lunta kaupungin kaduilla

Lunta jäällä

Lunta metsässä

Lunta kuvakirjan kannessa

Lunta ikkunan takana

Ja toisenkin ikkunan 

(Juuri nyt tuolla ulkona sataa vettä. Saa nähdä, miten lumen käy)

OSA 2 – NÄPERTELY

Sain tällaisen lahjapaketin rakkailta lapsiltani. Vielä on harkinnassa, mitä tuosta mustavalkoisesta kankaasta olisi tulossa, ideoita kyllä jo on.

Muistikirja ja kynä kuuluvat yhteen, mutta  se kynä on useimmiten  missä milloinkin, kun sitä tarvitsee ja niinpä ompelin kätevän kynänpidikkeen kuminauhasta. Nyt on kynä aina mukana. Idea ei ole tietenkään oma, vaan täältä [KLIK].

9veeltä sain hienon näyttökynän puhelintani varten. Hän oli kuullut, kuinka valitin näppäinten pientä kokoa kirjoittaessani tekstiviestiä tai muuta.  Koska myös tämä kynä on aina väärässä paikassa, ompelin sillekin oman kotelon. Ja jälleen on idea muualta kuin omasta päästäni [KLIK]

Jo kauan olen haaveillut hankkivani tällaisen kaiverrustyökalun terineen ja nyt sen tein.  Aika näyttää, mitä ryhdyn näillä kaivertamaan. Täällä on taiteilija, jonka työt ainakin ovat kovin inspiroivia,   ja jälleen  |KLIK]

Jos haluaa mennä sieltä, missä aita on matalin, voi kuvan tietenkin fotoshopata leimauskuvaksi:-)) Mutta missä on silloin luomisen ilo ja oman käden jälki – eivät lähimaillakaan!