Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Vuosia sitten

 

Nyt maaliskuun lopussa meillä on edelleen melko paljon lunta! Aina ei niin ole ollut, vaan olemme lähteneet muualle talvimaisemia ihailemaan. Ylemmässä kuvassa tosin vain kesäpaikkamme maisemiin 100 kilometrin päähän, alakuvassa olemme Alppimaisemisssa Obearammergaussa ja niillä main.
 

 

 

Kauan sitten innostuin "luomaan" tällaisia skräppialbumeja. Yllätyin siitä, kuinka hauskaa niitä oli nyt selata! Pitäisi kai kokeilla jälleen:)

Loviisa mielessä

Loviisa, niin kaunis pieni kaupunki, jossa kävimme aikaisemmin useinkin. Nyt kun lasten isovanhempia ei enää ole siellä elossa, ovat käynnitkin harvenneet. 

 

Loviisassa  on jäljellä paljon vanhoja rakennuksia ja kun kaupungin omilta sivuilta löytyi ohje sukkiin, joissa on käytetty mallina esimerkiksi näitä tyypillisiä ikkunanvuorilautojen  "Loviisanpisaroita", päätin ottaa langat ja puikot esille. 

 

Maanantai, tiistai, keskiviikko , torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai......

 

 

Uskomatonta, vaikka päivät oikeastaan ovat toistensa kaltasia, ne vain livahtavat ohi! Tuntuu melkein kuin ei uskaltaisi vilkaista kalenteriakaan, mutta onneksi tämä on hiukan erilainen. Ei tarvitse tuijottaa vain päivämäärää, vaan voi tutkia, näkyykö siinä joku hyvä idea, jonka voisi vaikkapa toteuttaa. Ja onhan siinä myös muistilehtiö ja kynän kera:)

 

Kalenterin sain Berliinistä Monikalta,  alunperin kouluaikaiselta kirjeenvaihtotoveriltani. Hauska lahjaporo pitää suussaan tammikuun 4. päivän ideaa: Als smarten Smartphone-Ständer kann man eine alte Kassettenhülle zweckentfremden. Ganz aufklappen und umgekehrt aufstellen.

 

 

 

Toimii mainiosti!

 

Vaikka aika kuluu ja nyt pitäisi olla jo talvi,  ei se kuitenkaan halua tulla. Päivän, pari voi nauttia lumesta, joka sitten taas sulaa. Eipä ollut ennen vanhaan tällaista!
 

 

Eletään nyt vaan tässä ja nyt.....

....mutta kun historia on niin mielenkiintoista, voi siihen aina välillä palata, tavalla tai toisella.

Nyt voi melkein todeta, että bloginikin on jo historiaa, tai ainakin lähihistoriaa, ei täällä paljon nykypäivää ole näkynyt. Mietin kuinka ahkera olen joskus ollut! Mietin myös, mistä blogini sai nimensä, mutta kun tuota sivulla olevaa Tag Cloudia  tutkii, näkee, että onhan täällä aikoinaan puuhasteltu luovastikin:)

Scrapbooking on jäänyt jo unholaan, mutta hauska oli näperrellä ja käyttää mielikuvistustaan.

Ideoitakin näyttää olleen aivan tarpeeksi.

Eikä ollut uskonpuutetta, kun ryhtyi entisöimään vanhoja huonekaluja ym.

Vietin nostalgisen tuokion näiden "historiallisten" postausten parissa ja tuli melkein ikävä vanhoja blogiystäviä, Susadimia, Wienermädeliä, kato nyt tätäkin-blogin Päiviä, Sanskua...

 ----------------------

Lisää historiaa:

Sukututkimusharrastukseni vain jatkuu ja mielenkiintoista materiaalia löytyy loputtomasti. Tutustun parastaikaa tähän Marja Pirttivaaran geneettisen sukututkimuksen ABC-kirjaan Juuresi näkyvät ennen kuin teen DNA-testin ja katson saanko paikattua aukon erään kaukaisemman esi-isän kohdalla.

Kirjan takakannessa on osuva lause: maailman paras historiankirja löytyy meistä itsestämme.

Muutenkin olen viime aikoina viihtynyt menneisyyden parissa, tai viihtynyt on aivan väärä ilmaisu, järkytys on oikeampi sana kuvaamaan tuntoja tätä sisällissodasta kertovaa Lahtarit-kirjaa lukiessani. Anneli Kanto näyttää todellakin, miten raakoja petoja me ihmiset  olimme, sekä punaiset että valkoiset! Olemmekohan ottaneet opiksi, koska mahdottomalta tuntuu, että vastaavaa voisi meillä täällä tapahtua enää nykypäivänä.

Tänään sain samaa aikaa kuvaavan, Anneli Kannon edellisen teoksen Veriruusut, joten iltalukemiset jatkuvat samoissa tunnelmissa, tällä kertaa 15-vuotiaan Sigridin kohtaloa seuraten.

Mutta tässä ja nyt: nauttikaamme kirpeistä pakkasista ja aurinkoisista talvipäivistä!

O niin kuin omena, B niin kuin Bujo

Omenasato on tänä syksynä ollut uskomaton! Kesämökiltä haimme juuri nämä viimeiset punaposket, vielä on kuitenkin yksi puu täällä kotipuutarhassa melkein koskematon!

Pakasteet ovat jo ääriään myöten täynnä herkullisia soseita. Joidenkin päälle on merkattu Omena, joidenkin päälle Fibel, riippuen siitä kumpi meistä on pitänyt kynää kädessä:)

Kieliluotsin lokikirjasta löysin lisää juttua omenasta, kannattaa vilkaista!

 

Miten nautinkaan näistä kauniista syksyisistä päivistä. Ehkä on vain hyvä, että välillä on harmaata ja sateista?

Kesä hujahti ohi menemisineen ja tulemisineen ja nyt syksyn tultua tuntuu kuin mielestä olisi pois pyyhitty kaikki työt, projektit, hauskat ja vähemmän hauskat tehtävät. Sen vain tietää, että pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Paras siis ottaa aika ja tehtävät haltuun ja Bujoilun voima auttakoon minua siinä.

Täältä [klik] löytyy idean kehittäjä Ryder Carroll, hän halusi kehittää systeemin, joka  pitää tärkeä asiat muistissa ja kasassa, kaikki yhdessä paikassa.
Aion pitää bujoni selkeän yksinkertaisena, mutta näitä suurella työllä ja innolla tehtyjä taitavia sivuja voi tietenkin käydä välillä ihailemassa.

Vuosi vaihtui

ja tammikuukin on jo viikon vanha.

Täksi viikoksi on luvattu reilua pakkasta, vaikka korkeintaan -10°C sopisi minulle paljon paremmin. Lunta meillä on vähemmän kuin Berliinissä tuossa Siran tekemässä kalenterikuvassa. No, eipä tainnut tämän vuoden kuva kalenteriin ehtiä, joten viime vuoden lumiahan nuo.

Ken kerran itse on onnellinen, se tahtois onnehen jokaisen ja antaa ja antaa ja antaa vaan oman onnensa aarteistaan.

Jo lapsuuden ajoista muistan, kuinka kuuntelimme radiosta  uudenvuodenaattona säkeitä Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Miten se jäikään viimeksi kuulematta, mutta ei hätää, sainhan lukea  pienen osan runosta keramiikkakurssilla tekemästäni vadista:-)
Ja täältä voin kuunnella runon vaikkapa Esko Salmisen esittämänä [linkki] 

Keramiikasta kun nyt tuli puhe, pitääkin näyttää nämä ensin puolivalmiit ja  sitten valmiit työt,joista kerroin täällä.  
Alakuvassa näkyy neljä keramiikkaista "virkkausohjetta" ja kaksi virkattua ympyrää. Jos nuo ohjeet ovat epäselvät, voi käydä oman Kopan sivuilla  tarkentamassa.

Sain muistikirjan, jonne voin merkata ideat, joita päässäni liikkuu tai mitä jopa olen aikaansaanut ja kaikkea siltä väliltä. Hauskaa, että joku on tehnyt tällaisen pirteän kirjasen, jota

voin täytellä, kunnes Minun Kirjani on valmis.

Oikea aarre minulle, 160 sivua ohjeita siitä, kuinka tehdään itse inspiroivia muistivihkoja vaikka mistä itseä ja muitakin kiinnostavista asioista : matkoista, käsitöistä, ruokaohjeista, suvusta.......

Helmet-lukuhaaste 2016 [klik] on haaste, jonka aion ottaa vastaan, ainakin osittain. Ehkä näin tulee luettua kirjoja, joihin ei muuten tarttuisi. Haasteessa on 50 erilaista teosta, mutta moni kirjahan sopii useampaan kohtaan, jonkun kohdan aion suosiolla ohittaa, jäljelle jää kuitenkin vielä kylliksi haasteita.
Pian voinkin miettiä, mihin kohtaan ruksaan Carol Shieldsin kirjan Ellei ja mihin tuossa kuvassa olevan toivomani joululahjakirjan  Tiina Miettisen Piikojen Valtakunta  
 

 

Erikoisissa tunnelmissa

on tämä meidän maaliskuumme kulunut, kaikki on ollut hiukan vinksin vonksin,

kuten  Peppi Pitkätossulla niin usein.  Häneltä kai sitten sainkin inspiraation ryhtyä  hommiin.

Niin sai 8vee peppisukat ja kun koulun käytäviltä löytyy monen monta yksinäistä sukkaa ja lapasta, ajattelin kutoa  tuollaiset nimellä varustetut sukat. Sukan perusohjeet nimikirjaimineen löysin Ullaneuleen sivuilta [KLIK], kuvion matkin peppipuserosta. Saa nähdä, innostunko kutomaan sukkien kaveriksi sellaisenkin.

Lukeminen on jäänyt viime viikkoina vähemmälle, mutta kirjoja en ole unohtanut,

   
vaan tehnyt jopa itsekin sellaisen. Tarvikkeet: vahvaa puuvillakangasta + huopakangasta + ompelukone.

Olen nähnyt tällaisia neulakirjoja siellä sun täällä blogeissa enkä kuvitellut koskaan tekeväni itse vastaavaa,

 

kunnes ärsyynnyin siitä, kun neulat olivat aina hukassa, tai kiinnitettyinä repaleisiin paperilappuihin. Tästä kirjasta on tullut  minulle nyt yhtä mieluinen kuin vaikkapa Atwoodin tai Shieldsin parhaista romaaneista:-)) 

Sisällysluettelo: 

silmäneulat........sivu 1

kanavaneulat.....sivu 2

parsinneulat.......sivu 3  

jne

Sitten vielä hyvä, netistä löytynyt idea: paras neulatyyny syntyy pieneksi silpuksi leikatusta vanhasta villalapasesta tai muusta villavaatteesta. Tietolähteen mukaan toimii paremmin kuin esimerkiksi vanulla täytetty. Pitää paikkansa!

Täytin siis kangaspalan tällaisella silpulla, laitoin tyynyn liitutaulumaalilla maalattuun peltipurkkiin ja siinä se nyt komeilee – kätevä neulatyyny, jonne nuppineulat uppoavat, sanoisinko luistavasti.

Ei haittaa

vaikka päivä oli tuulinen, pilvinen ja taisi tulla joku pisarakin. Hyvä päivä tämä oli kuitenkin [klik] 

Tänään 15.6. vietettiin siis ensimmäistä kertaa päivää, joka on saanut jopa oman logonkin.  En lähtenyt kuitenkaan muualle etsimään aiheita sen viettoon, vaan nautin kotona lähipiirin seurasta  ja ainahan mukavaa tekemistä löytyy.

Kuten nyt esimerkiksi kutomista, joka tuottaa hyvää mieltä muillekin kuin itselle.

Aikaisemmin kudoin Etiopia-nuttuja , joka oli/on  mielestäni hieno idea, mutta niin on tämä nukkeideakin. Saattaa olla, että nämä duduza/comfort-nuket, tai ainakin niiden tulevat kaverit pääsevät lohduttamaan ja tuomaan hyvän päivän lapsille sinne, missä niitä tarvitaan.

Ja lopuksi, tänään, sateisena päivänä oli rauhallinen hetki pistää kuulokkeet korville ja nauttia hienoista luontoaiheisista runoista. Olin äänittänyt iPodiini toukokuisen Tämän runon haluaisin kuulla ohjelman ja siinä 

kuultiin tämä Risto Rasan runo, jota olen ennenkin lainannut. 

Koira tulee illalla

kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen

ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä

huoneisiin.

Voiko tämän kauniimmin sanoa? Ei voi!

Nyt jumppaamaan

Yleensä ideani syntyvät istuessani saunan lauteilla, lämmössä, sen kummempia miettimättä. Aika huvittavaa. Niinkin on kyllä käynyt, että unohdan idean, kun tulen saunasta ulos.

Tänään sain idean kuitenkin ulkona kävelylenkillämme, muutaman asteen pakkasessa. Ajattelin yhdistää kaksi asiaa – kerron hiukan lehdistäni löytyvästä jutusta Aivojumppa virkistää ja sen lisäksi kuvitan jutun opettelemalla kuvankäsittelyohjelman hienouksien käyttöä. En jaksa lukea ohjeita, mutta tekemällähän oppii. 

Aivojumpan keksi Paul Dennison. Tutkimusten mukaan se virkistää, tehostaa näkemistä, kuulemista ja muistamista, sekä parantaa keskittymiskykyä. Niin ainakin lukee noissa Kodin Kuvalehden ja Hesarin lehtileikkeissä. Netistä löytyy paljon tietoa  asiasta, mm. täältä  [Linkki].

Nyt sitten jumppaamaan!

Aivonapit

Hiero solisluiden alapuolella olevia aivonappeja peukalolla ja etu- ja keskisormella ja pidä toista kättä vatsan päällä.

Vaikutus: Terävöittää havaintokykyä lisäämällä verenkiertoa silmissä ja aivoissa.

 Ristikäynti

Marssi paikallasi ja kosketa vasemmalla kädellä oikean jalan polvea ja päinvastoin.

Vaikutus: kehittää tasapainoa ja parantaa aivopuoliskojen yhteistoimintaa.

 Energiakahdeksikko

Aseta nilkat ristikkäin. Käsivarret suorana eteen, kämmenselät vastakkain ja peukalot alaspäin. Nosta ranne toisen yli, aseta kämmenet vastakkain ja sormet ristiin. Vie ristissä olevat kädet alakautta rinnalle lepäämään. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään, hengitä suun kautta ulos. Rentoudu. Avaa nilkkasi ja aseta jalat vierekkäin. Avaa kädet ja aseta sormenpäät vastakkain. keskity hengittämään rauhallisesti.

Vaikutus: Poistaa stressiä, rauhoittaa, helpottaa muistamista ja lisää myönteisyyttä.

 

Laiska 8

Nosta ensin vasen kätesi peukalo pystyssä eteen. Pidä katse koko ajan peukalossa ja piirrä ilmaan isoa kahdeksikkoa. Aloita vasemmalla kädellä kahdeksikon keskeltä, sitten sama oikealla kädellä 3-5 kierrosta ja sama vielä molemmilla käsillä kädet ristissä, peukalot ristikkäin.

Vaikutus: Yhdistää vasenta ja oikeaa aivopuoliskoa. Lisää silmän ja käden yhteistyötä.

Ajattelumyssy

Ota napakka ote korvista ja hiero korvalehtiä sormenpäillä. Vedä ja venytä korvalehtien poimuja auki ylhäältä alkaen. Hiero korvat ylhäältä alas ainakin kolme kertaa.

Vaikutus: Virkistää mieltä, ajattelemista ja muistamista.

Mitä uutta opin kuvien tekemisestä? Ohjelman avulla opin lisää kuvieni värittämisestä, opin käyttämään "leimoja" ja muita tehosteita, mutta värikyniä, maaleja, siveltimiä, paperia ei tämä nykytekniikka voita, vaikka olikin kiva leimata Marimekon tunikat jumppaajille.

Savupiipun uusiokäyttöä

Muutama vuosi sitten uusittiin kesäpaikkamme katto ja samalla savupiippukin. Vanhoja tiiliskiviä ei ole heitetty pois, ne saavat odottaa siellä vintillä – tarvitaanhan niitä milloin mihinkin tarkoitukseen.

  Kuten nyt esimerkiksi tällaiseen. Näistä tehtiin kirjatukia!

Nuo pienemmän valokuvan avaimet ovat löytyneet kesäpaikastamme sieltä ja täältä, tiiliseinä löytyi kotikaupungistani, lehtikuva avaimineen netistä ja ideasta vinkkasi eräs ystäväni nähtyään hiukan taiteellisempia versioita täällä [linkki].

Tästä se alkoi. Tiiliskivet on haettu vintiltä kesämökin rappusille.

Sieltä ne on raahattu kotiin, rapsutettu tai hakattu liiat laastit pois, mietitty sopiva kuva päälle. Liimattu ja valmis!

Tässä on tulossa uusin kirjatuki. Olin joskus ottanut kuvan hylätystä? rautatiemakasiinista. Aikoinaan tuotiin Armi Kuusela Gilinsä kanssa junanvaunussa näytille tuohon radan varteen. Pikkutyttönä sitä käytiin tietenkin ihmettelemässä, mutta että rakennuksesta tulisi vielä "taidetta", onkin jo suurempi ihme:-)

Luultavasti vien kivet takaisin sinne, mistä ne otinkin, eli kesäpaikkaamme. Massiiviset kirjatuet sopivat paremmin sinne, vaikkapa ison ja painavan klaffipiirongin päälle.