Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.
Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!
Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)
Olen miettinyt olenko hullu, kun on niin vanhoja ystäviä, mutta onhan sinullakin. Ihan tosiaan, ei juuri kenelläkään tässä ympärilläni ole yhtään vanhoja kontakteja, ei koulukavereita, ei leikkikavereita, vanhimmat ystävät opiskeluajalta ja ihmettelevät, kun täällä kävin luokkakaverini kansakoulun ekalta luokalta. Onko se ero miljoonakaupungin ja 8000 asukkaan kauppalan välillä vai mikä syy?
VastaaPoistaTiedätkö mitä? Eii me nyt ihan hullujakaan olla, olemme vain löytäneet aikoinaan niin hyvän tai hyviä ystäviä, että heistä kannattaa pitää kiinni. Vaikka matkan varrella on tullut ystäviä paljon lisää, eivät nämä ole verrattavissa vahoihin, nämä uudethan tulevat ja menevät (aivan kuten blogiystävät, joista suurin osa häipyy vähitellen, mikä on harmi) . Kaipuun katalogi oli yksi mieluisista ja missä lienee Helena, kaukaa pohjoisesta!
PoistaHelena on milloin Turussa, milloin Lapissa, Instasta löydät nimellä lompolosta. Olen usein ajatellut Kaipuun katalogia, oli julma kohtalo, toivottavasti on selvinnyt, olisi kiva tietää.
Poista