Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!