Kävin juuri tutkimassa, mitä uutta blogimaailmassa tapahtuu ja löytyyhän sieltä aina mielenkiintoisia juttuja laidasta laitaan. Mitäs täällä sitten? No, lähdettiin kesämökillä käymään.
Mutta sitten töihin,
melko nopeasti olisi pihapiiri vain villi viidakko, kuten tässäkin jo näkyy! Kotiin palattua jatkuivat aivan toisenlaiset työt.
Loppumatonta mutta mielenkiintoista tämäkin, eli sukeltaminen sukututkimuksen saloihin. Löysin kuvieni joukosta mustavalkoisen, hiukan synkän kuvan isäni perheestä kotitalonsa edessä, 1920-luvun alkuvuosilta. Väritin kuvan, sillä kuuluivathan värit myös tuon ajan maailmaan:)
Aivan täydellistä nähtävää paitsi - uskallanko sanoa - tuo valkoinen tuoli. Niitä näkyy KAIKKIALLA, en ole varmaan montaa maata nähnyt, missä niitä ei näkyisi. Sorry, mulla on vaan joku tauti, joka pahenee noista tuoleista ja boikotoin kahviloita, joissa on niitä.
VastaaPoistaOho, taisin olla hävytön, sorry, on van se allergia noihin tuoleihin.
VastaaPoistaEt ole ollenkaan hävytön, meillä on näköjään sama tauti, eli allergia noita tuoleja kohtaan! Kun olemme poissa, siirrän puiset tuolit kuistille ja tuo valkoinen saa olla "osoittamassa, että paikalla ollaan":) Harmi, kun se jäi tuohon, kun nopeasti otin kuvan tulessamme! Muovituolit ovat meillä lasten tuoleja ja marjapensaan edessä marjanpoimintatuoleja. Olen oikein iloinen huomioistasi!
PoistaHuh, Luojan kiitos, ajattelin, että olinpa hävytön, mutta se on se allergia, niitä tuoleja on joka maassa meitä kiusaamassa.
Poista