Mukavia muistoja 1960-luvulta

Lukiossa meillä oli innostava saksan/ranskanopettaja, joka kannusti oppilaitaan lähtemään kesälomien ajaksi maahan, jossa näitä kieliä oli mahdollista käyttää käytännössä, arkielämässä. 

Tässä luokkatoverini ja minä olemme jättäneet hyvästit koulukavereille ja saapuneet Kölniin sairaalatöihin.

 

Evgl. Krankenhaus oli työpaikkamme. Muistan ystävälliset potilaat, jotka olivat kiinnostuneita meistä, jotka olimme tulleet "kaukaa, kaukaa" Suomesta heitä hoitamaan. Fräulein Finnin saikin kosolti läksiäislahjoja kotiin lähteviltä potilailta. Tallella ovat vieläkin. 

Asuntomme ikkunasta pääsin kätevästi ulos poimimaan kukkia huonettamme koristamaan:)

Syksyn tullen oli jätettävä viihtyisä Kölnin kaupunki ja lähdettävä jälleen koulun penkille mukana reippaasti kohentunut kielitaito.  Myöhemmin Saksanmatkoilla  olikin hauska käydä Kölnissä turistina! Bloginimeni Clarissan sain täältä  Kölnistä,  oikea nimeni C. tuntui heille kai vieraalta!

Lapsuudenmuisto

 Pitääpä tulla tännekin kertomaan  hauska mieleen tullut muisto kaukaa 1950-luvulta. Parhaan ystäväni kanssa emme enää voi😢 muistella yhteisiä hassuja päähänpistojamme, mutta voinhan kertoa kaikille muille:)

 

 

Asuimme keskellä kaupunkia ja tuohon aikaan saivat lapset kulkea huoletta kaduilla ilman aikuisen seuraa.  Tämä itsekeksimämme leikki oli yksi suosikkejamme ja voi kuinka saimme nauraa sille sitten aikanaan, kun järki hiukan kasvoi! Leikki oli nimeltään "jokaiselle jotakin". Oli siis sanottava mahdollisimman monelle vastaantulijalle jotakin - mielikuvitusta siinä tarvittiin, sillä noilla kaduilla oli melko paljon jalankulkijoita.

 Toinen leikkimme oli myös ystävällismielinen - siinä  oli niiaten tervehdittävä niin useaa vastaantulijaa kuin vain ehti! Muistan kuinka monta vanhaa tätä-ihmistä kääntyi ihmetellen katsomaan jälkeemme miettien ihmeissään, keitä me nyt olimmekaaan!

Lapsuus oli ennen niin erilaista. Sai käyttää omaa mielikuvitusta, luoda omia leikkejä...

 

No mikä yllätys!

Aamulla kun herättiin, näimme, että maisemat ikkunan takana olivat kuin satumaasta! 
 

 

Mutta lisää lunta ja myrskyä on tulossa, joten paras pysyä sisällä ja ottaa rennosti.

Luettavaa riittää, Anna-Riikka Carlson on kirjoittanut kirjan suosikkikirjailijastani. Mielenkiintinnolla odotan pääseväni tutkimaan, mitä  "Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä" pitää sisällään. 

Toisella tapaa mielenkiintoinen on Katja Hoyerin "Diesseits der Mauer", eli  Muurin takana. Noin 500 sivua tietoa siitä, minkälainen maa sieltä löytyi. 1960-luvulla oli koulussamme monella tytöllä kirjeenvaihtotoveri DDR:stä, taisi olla saksanopettajamme ansiosta. Vielä tänäkin päivänä kirjoittelemme harvakseltaan Monikan kanssa ja lahjat vaihdamme aina jouluna ja syntymäpäivinä. Kerran muurin aikana tuli siellä vierailtuakin. 

Harmittaa, kun Tommi Kinnusen Kaarna on vielä saamatta. Oli ehdottomasti tarkoitus tilata se samalla noiden edellisten kanssa, mutta ehtiihän vielä, sillä hyvää kannattaa aina odottaa!

 

Puoli vuosisataa sitten!

 Kuinka usein palaammekaan muistoissamme  Kölniin! Lentävä lause  herkutellessamme on: "tämähän on aivan kuin Reinin rannalla"😍.  Harmi kun en nyt muista mitä olimme tilannet, mutta tunnelman muistan hyvin! 

Kuva tuli esille, kun selailin vanhoja valokuva-albumejani ja ajattelin heti, että taidankin tässä samalla lähettää terveiset sinne blogiystävälleni Allulle. 

Muistojen aika

Aikanaan, kun suru häipyy, tulevat muistot... Ja jokainen niistä koskee yksitellen . Tässä yksi niistä - Pyöräretkellä Vanhan Vaasan raunioilla 1970.

 

Pieni viestintuoja

 

 

Pieni talitiainen lensi keittiömme ikkunan taakse, katseli sisälle hiukan levottomana. Ymmärsin, että se halusi kertoa minulle jotakin ja sainkin sitten kuulla surullisen uutisen - kaikkein paras ystäväni oli menehtynyt. Kuinka paljon jäi sanomatta, kertomatta... pöydälle jäi lappu: muista kysyä sitä, muista kysyä tätä.

 

 

Avasin yläkerrassa ikkunan ja kuulin käen kukkuvan. Jäin siihen osaamatta ajatella mitään. Haluamatta uskoa, että ystävä, joka minulla oli ollut 5-vuotiaasta saakka, on nyt poissa. On nyt jossakin tuolla kaukana! Surullista!

 

Onneksi jäi muistoksi kirjanen, jonka tein kerran ystävyydestämme. Tärkeä ystävä hän oli myös tuolle vieressäni istuvalle:)

 

 

 

Ongelmia

 Tuntuu kuin tästä bloggaamisesta, tai kommentoimisesta toisille ei tahdo tulla mitään! Voi olla, että blogiasetukseni ovat jotenkin väärin, tai muuta. Kokeilenpa näin onnistunko. Kuvissa esittelin aikoinaan saksalaisvieraille kotikaupunkiani.

Kunnon talvea odotellessa

Tänään on vihdoinkin jopa muutama pakkasaste ja lumikin pysyy maassa. Linnut olivat heti ahkerina keräämässä ravintoa selvitäkseen tulevasta pakkasyöstä. Tässä ripustan puuhun uusinta,  Kölnistä KLIK tullutta design-lintulautaa, siinä oli valmiiksi jopa auringonkukansiemeniä alkupaloiksi. Kävin katsomassa täällä  Side by Side- sivuilla muitakin tuotteita ja löytyihän siellä vaikka mitä kivaa.
Niin ja nuo hienot lapaset, jotka tuossa näkyvät, tulivat myös Saksasta, Berliinistä KLIK.
Kainuun lapasethan nuo ovat enkä väsy niitä ihailemaan!

Tämä mun kaverini valitti, että kun nyt on tullut hiukan harmaata sinne ja tänne hiuksiin ja partaan, olisi kiva saada hiukan iloisempi pipo väriä antamaan. Langan hän valitsi itse ja minä tartuin puikkoihin.

Edellisessä postauksessa aloittamani  torkkupeite on edennyt 24 kerrokseen eikä niitä tammikuisia kylmän päivän värejä ole saanut käyttää vielä ollenkaan. Ehtiihän tässä vielä!

Kirjat lähellä sydäntäni

joten näin ystävänpäivänä ajttelin muistaa niitäkin ja antaa näille aina mukana seuraaville ystäville omin käsin tehdyt lahjat.

Punaisen sydänkirjanmerkin annan Xinranin kirjalle Kiinan kadotetut tyttäret. Xinran kertoo omakohtaisistakin kokemuksistaan, siitä, mikä voi pahimmassa tapauksessa olla tyttölapsen kohtalo maassa, jossa "tyttövauva ei ole lapsi".

Toisen sydänkirjanmerkin saa kirja, joka on todella lähellä sydäntäni. Löysin sen etsittyäni aikani eräästä nettiantikvariaatista ja voin vain sanoa, että kirja on minulle suuri aarre ♡.  Aikaisemmin tiesin,  että Edla-sukulaiseni lähti vuonna 1903 Himalajalle ja historiallisista lehdistäkin olin lukenut hänestä, mutta nyt tiedän paljon enemmän ja kunnioitukseni on todella suuri tätä rohkeaa naista kohtaan. Kuinkahan monen lapsen hengen hän oli mukana pelastamassa noissa karuissa, alkeellisissa oloissa.

Parhaillaan luen Hannu Väisäsen kirjaa Taivaanvartijat [KLIK].  Kuten hänen kolmessa aikaisemmassa omaelämänkerrallisessa romaanissaan, riittää tässäkin värikkäästi kerrottua luovan työn ylistystä, huumoria unohtamatta. Se sai nyt tällaisen kauniin keväisen kukkakirjanmerkin:-)

Jatkan nyt kuitenkin sydämillä, päivän teemassa pysyäkseni.

Bente Presterud Røvik on tehnyt kirjan, josta  löytyy 127 erilaista sydämen muotoista ideaa annettavaksi sille, joka on lähellä sydäntä.

 Eipä mikään pöllömpi idea tämäkään, sydämestä on sekin tehty!

Nämä ystävyydestä kertovat pikku runot löytyvät Leena Järvenpään kirjasta Muistoa minulta pyysit.....  Sain kirjan muutama vuosi sitten parhaalta lapsuudenystävältäni. Vaikka emme enää niin tapailekaan, tuntuu kuin olisimme edelleen yhtä läheisiä kuin aina ennenkin. Tuonkaltainen ystävyys ei koskaan katoa.

Ja nyt menen antamaan Mr Clarissalle suukon.

Tällaisen!