Sataa, sataa....

 .... ei kuitenkaan vettä, vaan omenoita! Ei vain kotipuutarhassamme, vaan myös nämä kesämökkimme omenapuut ovat oikein innostuneet näyttämään parhaat puolensa.

 

 

 

Soseita on valmistettu sokerin, fariinisokerin, kanelin, punaisten viinimarjojen ym. kera eikä loppua näy:)

Kuivuri on ollut ahkerassa käytössä. Näin säilöttynä niistä on iloa pitkiksi ajoiksi.

Kesämökkimatkat taitavat vähitellen olla ohi ja talo laitetaan talvikuntoon.

 Kotiin meitä odotti "lapsenlapsi" eli Hilda-tyttö, joka ei lähtenyt perheen mukana Lappiin ruskamatkalle. Mikä sen mukavampaa meillle!

Sataa, sataa, ropisee...

Hiukan enemmän auringonpaistetta olisi puutarhamme kesältä odottanut!

                  Kesäkurpitsat kyllä kasvavat silmissä, sateista huolimatta.

                      Vanha pelargonia kukkii vuodesta toiseen.

                              Oreganoa ja basilikaa riittää kuivattavaksikin

Tuore lehtisalaatti on ehkä kesän parasta ja odotetuinta antia.

Koira-lapsenlapsi pääsi meille muutamaksi päiväksi. Ilo oli molemminpuolista!

Kesän ja syksyn muistoja

 Erikoisen kaunis ja lämmin kesä on takana, mutta tänään saatiin tuntea, miltä tuntuu reilu syysmyrsky! Paras siis palata kauniisiin kesän ja syksyn tunnelmiin kuvien avulla.

                                    Juhannusruusu kotipihalla
 

                                          Omenapuu kukkii ppuutarhassa

Matkan varrella kesämökille saimme ihailla auringonkukkapeltoja.

 

 

 

 

Perillä odottaa tuttu homma, ruohonleikkuu.

 Omenoita, omenoita.

 

Kävimme hakemassa kesämökin omenoita, vaikka kotipihan puut antoivat sellaisen sadon, jota ei ole ennen nähty. Nyt on sitten keitetty omenahilloa luumujen kera, tai punaisten viinimarjojen, tai kardemumman, kanelin, fariinisokerin kanssa jne. Monta piirakkaa on leivottu ja kuivurikin on ollut ahkerassa käytössä.

 

Lämmin syksy sai kesäkukat kukkimaan uudelleen,

mutta nyt taitavat syksyn sateet ja viileys pitää meidät enimmäkseen kotona, joten sanomme näkemiin ensi kevääseen!

 

Kodin seinustalla alkoivat ruusut kukkia uudelleen, mutta talitiainen tuli kertomaan, että syksy on tullut ja on aika ryhtyä ruokintahommiin, siispä siemenet ja talipallot esille!

 

Laiska puutarhuri

Tänään voin hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja vain kuunnella sateen ropinaa. Kasvimaalle on kylvetty jo jonkin verran salaattia, tilliä, persiljaa, härkäpapua ym., mutta kukat ovat saaneet odottaa vuoroaan. 

Olisiko tässä syyllinen?

Marketat kuuluvat kesäämme, ovat kestäviä eivätkä välitä, vaikka emme ole niitä jatkuvasti hoitamassa.

 

Samoin orvokit, niin vähään tyytyväisiä!

 

 

 Maanpeiteruusu viihtyy myös amppelissa.

 

Syyskuun terveiset

Kesän kiireet:) ovat ohi, on sopiva aika antaa pieni elonmerkki ja kertoa, että täällä vielä ollaan.

Iso suriseva kärpänen häiritsi minua kun yritin keskittyä lukemiseen. Pyydystämisestä ei tullut mitään, oli se niin nopea, joten avasin ikkunan selkoisen selälleen ja seisoin vahtimassa, että se varmasti lentää ulos. Kärpänen unohtui, kun tajusin, että edessäni oli mitä kaunein "syystaulu", olihan se nyt ikuistettava.  Eli "kaksi kärpästä yhdellä iskulla"!

Omenoita on jälleen runsaasti, mutta eivät mene hukkaan, kun syöjiä riittää.

Omenapuita meillä on myös kesäpaikassamme ja kun silmä välttää ilmestyy sinnekin herkuttelijoita päivin öin. Eivät raukat tiedä, että niitä kyllä seurataan:)

Punaisia viinimarjoja yhdistän usein omenasoseseen, yksinään pakastettuna ne ovat niin kirpeitä. 

Kehäkukat loistivat koko kesän, jopa pilvisinä päivinä toivat auringon puutarhaan.

Ylikasvaneita oreganoja, kuivattuna on jo suuret määrät. Niitä ei ole koskaan liikaa.

Sukututkimukseen on mennyt monta monituista aurinkoistakin kesäpäivää, mutta mikä sen kiehtovampaa kuin löytää uusia sukulaisia, joista ei ole ollut aavistustakaan. Varsinkin äidinisän suku, joka asuu suurimmaksi osaksi kauempana omilta kotikulmilta on jäänyt vieraaksi. MyHeritagen kautta olen nyt saanut yhteydenottoja sieltäkin suunnalta. Todella mielenkiintoista!
Kesällä kävimme ostamasssa mansikoita täältä lähempää, isäni suvun synnyinseuduilta. Monta sukupolvea on tuossakin kirkossa virsiä veisannut ja papin saarnaa kuunnellut:)

Aika se vaan vilahtaa ohi

Kesämökin juhannusruusut tiesivät, että nyt pitää kukkia, vaikka eivät ne sitä aina ymmärrä. Onko niin, että niidenkin aika vanhemmiten vain vilahtaa ohi:)

Kotipuutarha odottaa kärsivällisesti rikkaruohojen kitkijöitä. Onneksi eivät helteet vaivaa, tänäänkin on aherrettu koko päivän niin, että sormissa tuntuu. Hyvä kun pystyn naputtelemaan tätä tekstiäkään, joten riittäköön tämä! 

Täällä taas

Tulipa pidettyä neljän kuukauden pituinen tauko tuumiskellen viitsinkö jatkaa tätä blogiani, mutta kuten näkyy täällä sitä ollaan.
Näin aluksi pieni kuvapläjäys:

Niin se kesä sitten tuli ja meni mansikoilla herkutellen ja helteitä ihmetellen.

Puutarhan kukat, syysleimut ja punahatut viestivät kesän loppumisesta.

Auringonlaskua ihastelemassa!

Elokuussa lähtivät tytöt ja pojat jälleen koulutielle. Oma kouluaika tuli minulle mieleen, kun näin nämä verhot [klik] ja pakkohan ne oli saada tänne"työhuoneeseeni" nostalgiaa tuomaan. Tuolla ylimmässä kerroksessa oli musiikkiluokka, siellä harjoiteltiin tätäkin laulua: 

Syksyn yrttisatoa - sinistä basilikaa, greippiminttua, sitruunatimjamia, oreganoa.... ja steviaakin tuosta löytyy. Tillit kuivuivat helteessä heti alkuunsa, onneksi on vielä jäljellä iso purkillinen viime kesän hienosta sadosta

Jos kesä oli kaunis, on sitä tämä syksykin loistavine väreineen!

Ja pian saapuu tämä pikkuneiti meille viikoksi hoitoon:) Saa sitten taas tarkkailla meitä ja meidän menemisiä tuolta korkeuksista.

Terveisiä puutarhasta

Vaikka kesä oli mitä oli - siis enimmäkseen sateinen, eivät lehtikaalit sitä surreet vaan kasvoivat ja rehevöityivät ja viihtyivät pitkälle syksyyn.....

......kunnes yllättäen saivat ylleen paksun lumipeitteen. Eivät ne sielläkään valittaneet, mutta paras oli kuitenkin kerätä sato ennen kuin jänikset ne löytävät.

Pakastimet ovat jo ennestään täpötäynnä, joten ei sinne suurta määrää lehtikaalia enää mahtunut, mutta onneksi on tuo kuivuri! Nyt ovat purkit täynnä rapeita kaalinlehtiä, joita voi talven aikana murennella keittoihin, patoihin tai vaikkapa sämpyätaikinaan.

Kuivuri oli tarpeen omenoidenkin säilömisessä. Vaikka satoa on jaettu lasten perheille ja naapureille on omenoita vieläkin varastossa odottamassa. Satohan oli meillä aivan uskomaton, kuten viime postauksessa kerroin.

Maa-artisokka ei lumesta välitä. Niin kauan kun maa ei ole jäässä, voi näitä mukuloita kerätä gratiineihin ja keittoihin, pyree on myös maukasta, samoin paahdetut maa-artisokat.

Minä tein tänään samettista maa-artisokkakeittoa Hesarin Kuukausiliitteestä löytämäni  ohjeen innoittamana. Mysi Lahtinen kehoitti tarjoamaan keittoa puutarhan syystervehdyksenä nautiskelijoille:-)

Ja vielä Kotivinkin juttu tästä kasvimaan syksyisestä piristäjästä [klik]