Sataa, sataa....

 .... ei kuitenkaan vettä, vaan omenoita! Ei vain kotipuutarhassamme, vaan myös nämä kesämökkimme omenapuut ovat oikein innostuneet näyttämään parhaat puolensa.

 

 

 

Soseita on valmistettu sokerin, fariinisokerin, kanelin, punaisten viinimarjojen ym. kera eikä loppua näy:)

Kuivuri on ollut ahkerassa käytössä. Näin säilöttynä niistä on iloa pitkiksi ajoiksi.

Kesämökkimatkat taitavat vähitellen olla ohi ja talo laitetaan talvikuntoon.

 Kotiin meitä odotti "lapsenlapsi" eli Hilda-tyttö, joka ei lähtenyt perheen mukana Lappiin ruskamatkalle. Mikä sen mukavampaa meillle!

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Kissanpäiviä

 

Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta.  Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.

Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan  kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.

Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa  olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".

 

 

Ja joulun jälkeen vaihtui sitten vuosi

 

 

Keittokirjojeni joukosta  löytyi "aarre", Anna Olsonin Kokbok vuodelta 1909, miehen isoäidin ahkerasti käyttämä. Sivuilta löytyi hänen muistiinpanojaan muistakin asioista kuin ruokaan liittyvistä, kuten esim. kuka on kenenkin kummi!!

 

 

Uusi vuosi toi meille Hilda-kissan muutamaksi päiväksi. Ja kun saatiin hiukan pakkasia ja luntakin olivat talitiaiset ja muut siivekkäät ahkerina lintulaudoilla.  Hildallehan se oli juhlaa! Lieneekö ajatellut mielessään, että "oivan paistin mä tuosta saisin, jos vain....."

Toivotaan, että saisimme pitää edes tämän ohuen lumipeitteen, mielikin heti piristyi kun harmaat aamut ja päivät  muuttuivat valoisammiksi.

Ihanat serkukset

"Lastenlapsemme" vanhimmasta nuorimpaan. Uskon, että nämä pikkuiset pitävät runoista ja lauluista samalla tavalla kuin heidän emäntänsä ja isäntänsä lapsuudessaan:)

Lurpin larpin luppakorva,

luppakorva, loppakorva

lirpun lerpun lepsuttaa,

tiellä mennä lupsuttaa,

hännällänsä lopsuttaa, 

kielellänsä lipsuttaa.

-Kaija Pakkanen-

                                         

 Kissa Krumeluu

Silkkiturkki, ruususuu, 

pieni kissa Krumeluu, 

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niinkuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

-Kirsi Kunnas-

Leikkisät koiranpennut

Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.

Nuuhkimme ilmaa kuonollamme siinä on meidän työmme.

Hau hau hau, vou vou vou, siinä on meidän työmme.

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännän pääässä on tupsu.

Päämme on aina kallellansa, taidamme olla hupsut.

Hau hau hau, vou vou vou, taidamme olla hupsut.

Palloina kierimme mattoje päällä, juostaan ja tepastellaan.

Valtavan suuren tuolin alla joskus me istuskellaan.

Hau hau hau, vou vou vou joskus me istuskellaan.

Kyllähän kaikilla hauskaa on ja koiran pennuilla aina.

Aamusta iltaan leikillämme haukumme innokkaina.

Hau hau hau, vou vou vou, haukumme innokkaina.

-Aimo Mustonen-

Koiravauva 10 viikkoa