Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Hyvää vuoden jatkoa!

Vuosi 2017 on lähtenyt reippaasti käyntiin, uudesta kalenteristakin on saanut  kääntää  jo pari sivua eteenpäin. Hyvä kun perässä on pysynyt!

Ostin täksi vuodeksi melko ison ja monipuolisen Colour planner kalenterin jouluisella ostosmatkalla ja kuinka ollakaan, kun tulin kotiin, näin, että kannet olivat hiukan taittuneet ostoskassin pohjalla. Harmi! No ei se kauan harmittanut, kaapista löytyi vielä pala Gudrun Sjödénin kangasta ja nopeasti ompelin kalenterille uudet kannet peittämään ne taittuneet.

Idea, joka on ollut mielessäni ainakin vuoden verran, on vihdoinkin päässyt toteutuksen asteelle! Tässä suunnittelemani väreistä ja lämpötiloista.

Tässä projektiin tarvittavat langat.

Ja tässä aloitettu työ, yhdeksän päivän jälkeen.

Projekti, eli Temperature Blanket  on helppo toteuttaa, mutta aikaa siihen menee vuoden päivät:-) Tähän  torkkupeitteeseen virkataan vuoden jokaisena päivänä yksi!  rivi lämpötilaa vastaavalla värillä.  Idean olen saanut täältä [KLIK]

Mikä nautinto vuoden kuluttua, kun saan lekotella sohvalla kirjaa lukien pehmeän villaisen värikkään peiton alla:)

Leikin mielelläni väreillä ja suunnittelu olikin työn hauskin osa. Virkkaaminen on yksinkertaista  ja vaikka tässä on useita värejä, ei pääteltäviä lankoja tule ollenkaan tavalla, jonka opin linkissä olevalta videolta. Suunnitellessani kuvittelin, että Suomen talvet ovat kylmempiä kuin ne todellisuudessa ovat ja jouduin vaihtamaan väriskaalaa. Täältä [klik] katsoin viime vuoden tilastoja ja totesin, että vuoden yleisimmät lämpötilat ovat +20 asteesta -14 asteeseen.

 

Joululahjaksi saadussa valkoisessa amarylliksessa puhkeaa kukka toisensa jälkeen, niin upeaa ja kaunista♡

Miten aika kuluukaan nopeasti

mutta hitaasti ja varmasti etenee kuvahaasteeni KLIK , nyt olen sentään päässyt jo puoleen väliin, hienoa!


5. AIN LAULAIN TYÖTÄS TEE :)

Akalla ja ukolla on ikää jo melkoisesti, mutta laulun (ja tuulen) avulla jaksaa täti veivata tahkoa. Molempien  uudet farkkukankaiset vaatteet piristävät myös mieliä.

Ei  laulaen, mutta iloisella mielellä lähti 10vee  metsään mustikoita poimimaan.

Ja tässä ahkera "perheenjäsen",

   joka iloisesti laul....tai siis metelöiden ahertaa pölyjen kimpussa. Tulemme todella hyvin toimeen keskenämme:)

Arki taas ja arjen touhut

Katselen mielelläni television kokkiohjelmia varsinkin silloin, kun tuntuu että ruokalista toistuu samana viikosta toiseen. Nyt olen katsellut Neljän tähden illallinen-ohjelman uusintoja ja löytänyt sieltä muutamia kokeilemisen arvoisia ohjeita. Tätä salaattia tein tänään ja se kannatti!

Kasvispannari on herkullista pikaruokaa, ohje löytyi täältä [KLIK]

 

Jatkoin hiukan tavaroiden karsimista  yrittäen noudattaa KonMarin neuvoja. Kirjoihin näyttää kuitenkin olevan sellainen tunneside, että  täällä meillä ei karsimisesta oikein voi puhua. Nämä Elsa Beskowin ihanasti kuvitetut kirjat,

kuten monet muut lastenkirjat tuli vain järjestettyä paremmin. 

Kun työ oli tehty, tuli Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen mukanani iltapäiväkahville.

Nyt vain odotan, että innostun konmarinoimaan vaatteita, niiden karsiminen onkin paljon helpompaa ja oikeaoppinen viikkaaminen ja järjestäminen kaappien hyllyille ja laatikoihin on se piste iin päälle.

Pysymmekö perässä?

Tänään satoi, joten ne 32 lämpöastetta, joista saimme nauttia viime viikonloppuna saavat lämmittää enää vain muistona mieltämme.

Kesämökin pihalla saavat voikukat nauttia vapaudestaan, kun niiden kiusaaja, eli minä, olen täällä kotona yrittänyt keksiä sisähommia.

Laitan talteen silloin tällöin kiinnostavia lehtijuttuja ja nyt osui käsiini sattumalta tämä Hesarin tammikuinen artikkeli KLIK ,  otsikko on Niinköhän tarvitset tätä enää. Juttu inspiroi minua kulkemaan sen tekijöiden jalanjälkiä ja  nyt rupesi jälleen kerran kauhistuttamaan  tämä kotimme tavaranpaljous, joka sitä paitsi on jäämässä uuden tekniikan jalkoihin.

Näitä kirjahyllyjä on meillä melkein joka huoneessa – tulisipa tilaa, jos tiedot olisivat pienillä muistitikuilla, tai siirtyisimme tosissamme e-kirjoihin eikä vain kokeilumielessä, kuten nyt. Poskia vähän punoittaa, kun luen kuinka vanhanaikaisia olemme, sillä kuulumme niihin harvoihin, joiden hyllyistä löytää 12-osaisia tietosanakirjoja, kartastoja ja sanakirjoja. Googlestahan mekin tiedot haemme ja pöly vain pöllähtää kirjoista, kun joskus haemme tiedot vanhaan hyvään tapaan.

Tämäkin "entisaikojen" tarve-esine saa vähitellen häipyä tieltä, sillä eihän noita Cd-levyjä enää musiikin kuunteluun tarvita? Netistähän kaikki löytyy, ladataan sieltä!

Tämän laitteen edessä ei enää tule perheriitoja, kun jokainen katsoo omista tableteistaan itseään kiinnostavat ohjelmat, kaukosäädin saa suosiolla jäädä isännän käyttöön:-))

Myös tämä laite on jo "antiikkia", mutta onneksi  toimii hyvin, joten vielä voimme katsella vhs-nauhojamme ja dvd-levyjämme,  joihin olemme tallentaneet mukavia matkamuistoja.

Meidän taloutemme kuuluu siihen viidennekseen, jolla yhä on lankapuhelin, joka ei pirise enää muuten kuin lehtimyyjien soittaessa. Yksi lähisukulainen soitteli vielä hiljattain, mutta nyt on sielläkin päässä siirrytty kännykkään. Miksihän meillä tuo vielä on ja jopa kolmin kappalein. Huh huh.

Pieni kännykkä on ottanut monipuoliset tehtävät hoitaakseen, ajoihan se pois tuon lankapuhelimen tykötarpeineen, eli puhelinpöydän, osoitemuistiot, puhelinvastaajan ja sitten vielä herätyskellon! 

Perinteistä kaunista kahvikuppia ei tekniikka sentään voi korvata,

mutta sen tekee suuri, konstailematon käteen hyvin sopiva muki.

Muumipapan lepohetki sopiikin tähän hyvin, sillä mielenkiintoisen artikkelin kirjoittaja totesi lopuksi näin: "Korvaamme laite kerrallaan vanhaa tekniikkaa – ja koti mukautuu tavara tavaralta uusiin vaatimuksiin. 

Mutta on jotain pysyvääkin. Nukkuminen, syöminen ja lepääminen ovat edelleen perustarpeita. Vai onko joku virittänyt niihinkin jo uusia ratkaisuja? Ehkä."

Lähestyvän joulun syytäkö

tämä kaipuu punaiseen? Eilisen Hesarin luettuani oli pakko todeta, että kyllä  se niinkin on, vaikka muitakin syitä kuuluu löytyvän.  Aloin katsella, mitä punaista näen ympärilläni, mutta punaista meiltä sai kyllä etsimällä etsiä.

Luin, että punaisessa on rentoa lämpöä, joka liittyy nyt niin trendikkääseen kotoiluun. Jep, löytyi!

"Talvella punainen lämmittää ja piristää sisustusta". Joo, pitää paikkansa.

"Punaisesta saa parhaiten tuntuman, että nyt on elämässä väriä!" Mikä sen parempaa.

"Punainen on myös voimakas mielipiteiden jakaja". Tässä kirjallisuuteen liittyvien mielipiteiden jakajana  ei toimi punainen väri, (jota ei ole kuin raameissa) , vaan miehen koulupoikana tekemä puuhevonen.  (Siellä toisella puolella on Doris Lessing, josta minä pidän, moni muu ei).

"Punainen on optimismin ja eteenpäin katsomisen väri" Hyvä, kun  meiltä löytyy edes jotain punaista – luulen, että nämäkin jo riittävät unohtamaan ankeat ajatukset, menneitten murehtimiset. 

Punaisia kukkia meiltä ei tähän hätään löytynyt, mutta katselen mielelläni kuvaa näistä  jo kuihtumassa olevista pelargonioista. Mieleen tulvahtavat lämpimät aurinkoiset illat ja kesän lämpö.

Tässä taisi olla tämän päivän valoisin hetki!

(Lainaukset Ulla Rantakarin artikkelista Tuija Maija Piiroinen toimessai väriasiantuntijana)

Kuinkahan sitä pärjäisi

ilman mieltä piristäviä läheisiä  tai ystäviä – tai värejä,  jotka ainakin minulle ovat tärkeitä, nekin.
Tänään tuli postissa pieni sininen laatikko.  Tuo väri liitetään lempeään ja rauhalliseen elämänasenteeseen. Jo pakkaus oli rauhoittavan yksinkertainen,

siitä lähti sama ihana tuoksu, kuin  aikoinaan äitini kauneusvoiteesta ja eikös vain sisältä paljastunutkin Nivea-rasia. Hyvä blogiystäväni Itävallasta, Wienermädel oli lähettänyt minulle purkin, jota ei täältä Suomesta saa ja siinä minulla on nyt kovin henkilökohtainen voidepurkki Kauriin tähtimerkillä varustettuna.
Kiitos, kiitos, Dankeschön, Dankeschön ✿

Oranssiin liitetään sanoja kuten viehätysvoima, vetovoima ja ilo.

Muutamia päiviä sitten tuli iloinen Mr Clarissa kotiin tällaisen pirteän ja kauniin ruusukimpun kanssa. 

Toisessa kädessä hänellä oli Indiskan kassi, josta löytyi näin kauniita mukeja. Piristyin entisestäänkin:) Tack ska du ha ♡

Mutta aika aikaansa kutakin ja nyt ovat nämä enemmän kuin tarpeen. C-vitamiinia pitää saada kaikissa muodoissaan, sillä reilu flunssa on vaivannut minua jo muutaman päivän. Mitään ei jaksa eikä pidäkään tehdä.

Appelsiinimehu maistuu ja

ehkä jaksan ainakin selailla  tätä Ayurveda-kirjaa.

On kyllä kestämistä

tällä minun kaverillani, Mr Clarissalla. Ja miksi?  No siksi, kun jaksan raahata kotiin aina vain uutta "romua", kuten hän sanoo. Aivan joka kerta, kun menemme kesäpaikkaame, viemme mennessämme turhia tavaroita täältä kotoa ja aivan joka kerta tuon tullessani jotain tilalle.
Ei ole pitkä aika siitä, kun raahasin kotiin ikkunanpokan [linkki], jonka maalasin ja sain sitten jopa kehuja siitä! Hedelmälaatikoitakin olen uudistanut   pienellä rahalla.  Minkäs luonteelleen mahtaa, tällainen olen aina ollut:-). Lukemisen, ja kirjoittamisen  ja muun "henkisen" vastapainona on minun saatava aikaan jotakin näkyvää ja omin käsin tehtyä.

Viimeksi tarttui mukaan vanhasta aitastamme tällainen puulaatikko. Se on toiminut lasten leikeissä keittiöhyllynä, nyt se pääsi lisäkirjahyllyksi "ateljeehuoneeseeni".

Jälleen kerran olen lukenut sieltä täältä, kuinka olisi hyvä yksinkertaistaa elämäänsä, kuinka vähemmän on loppujen lopuksi enemmän. Kymmenien ohjeitten  joukosta tartuin nyt näihin
1. järjestä oma paikka kaikille tavaroillesi, jotka olet säästänyt poistettuasi turhat ja
2. tee sitä, mikä tuntuu itsellesi tärkeältä:-)

Alla oleva kuvaa  myös tuota kakkoskohtaa, sillä luonnon kauneus ja puhtaus on varmaan meille kaikille tärkeä nautinnon asia.

Kuinka monta kuvaa olenkaan ottanut tästä ikkunasta avautuvasta näkymästä! Se pysäyttää minut aina. Se on joka päivä erilainen, aina hiukan uusi. Tänään ovat puut paksumman lumen peitossa kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa, päivällä metsä on raikas ja satumainen, illalla mystinen ja ehkä hiukan pelottavakin.Aina yhtä kiehtova.

Hukunko turhuuteen?

En minä nyt lahjoihin ole hukkunut, mutta joulu ja sen jälkeiset synttärit muistuttivat taas kerran asiasta, jota haluaisin niin mielelläni toteuttaa - eli elämän yksinkertaistamisesta.  Ehkä otsikkoni liiottelee hiukan, sillä eiväthän nämä turhuutta ole,

vaan lähimmäisiltäni saatuja,  ajatuksella ja hyvällä maulla ostettuja kauniita käyttöesineitä.

Hyvällä omallatunnolla voin siis kattaa aamiaispöydän näillä Marimekon astioilla. Ne ovat ilo silmälle

enkä ole ostanut näitä itse! Voi olla että mainitsen silloin tällöin tälle lähipiirille, mistä pidän, mistä en:-)

Nyt  menen astiakaapille raivaamaan tilaa, eli poistamaan kaikki kipot ja kupit, joita ei ole käytetty pitkiin aikoihin, sillä vähemmän on enemmän pätee edelleen ajatuksissani - myös tässä.  Ei niitä tokikaan pois heitetä, vaan säästetään ja Punaisen Ristin kirpparin hyllyt saavat lisää tavaraa. 

Lisää vinkkejä säästäväisyyteen antakoon Kirsi Kunnas :

Viikon säästö-ohjelma

Kinu-Kalle säästää toista kättä,

kun toisella tekee

vain toisen käden töitä.

Näin säästyy räpylöitä

ja kännyköitä

ja kännykkäkorvia

ja toinen käsi saa lorvia.

Hän säästää myös toista jalkaa.

Näin alalla kuin alalla

voi yhdellä jalalla

säästää toisen kengän pohjaa.

Ja kun uusi viikko alkaa,

hän vaihtaa jalkaa

ja vaihtaa kättä,

ja toinen silmä töitä ohjaa

koko viikon räpyttämättä

Nimipäivä, osa 2

Huomenna on Tuomaan päivä. Vanhan perinteen mukaisesti joulu alkoi tuosta päivästä. Aloitettiin  hiljentyminen juhlaa varten eikä tehty enää suurempia töitä.

Minä en  noita perinnetapoja voi noudattaa,  sillä kyllä täällä vielä töitä löytyy, suuria ja pieniä.

Vähitellen tulee  toki valmista.  Olen niin onnellinen tuosta jouluruususta, joka ilahdutti meitä jo viime jouluna. Kevään tullen vein sen ulos ja siellä se jo ehti hiukan kukkiakin, kunnes nostin sen nyt sisälle - nuppuja täynnä näyttää olevan tuo minun mieluisin joulukukkani.
Oveen ripustin jälleen monta vuotta sitten lahjaksi saadun kranssin. Tuomaan päivänä pitäisi oveen tai ikkunoille laittaa perinteisesti suojeleva puuristi, mutta niitä ei ainakaan täällä päin enää näy ollenkaan.

Näitä Tuomaanristejäkään en ole aikoihin nähnyt,  ehkäpä löydän sellaisen vielä jostakin. (Kuva on Wikipediasta)

Edellisen postauksen Isak-nimi kulkee suvussamme muutenkin kuin sen kuvassa olevan tontun nimenä.  Samoin löytyy Tomas-nimisiä samasta suvusta. Nimpparionnittelut :-))