Vaikka kesä oli mitä oli - siis enimmäkseen sateinen, eivät lehtikaalit sitä surreet vaan kasvoivat ja rehevöityivät ja viihtyivät pitkälle syksyyn.....
......kunnes yllättäen saivat ylleen paksun lumipeitteen. Eivät ne sielläkään valittaneet, mutta paras oli kuitenkin kerätä sato ennen kuin jänikset ne löytävät.
Pakastimet ovat jo ennestään täpötäynnä, joten ei sinne suurta määrää lehtikaalia enää mahtunut, mutta onneksi on tuo kuivuri! Nyt ovat purkit täynnä rapeita kaalinlehtiä, joita voi talven aikana murennella keittoihin, patoihin tai vaikkapa sämpyätaikinaan.
Kuivuri oli tarpeen omenoidenkin säilömisessä. Vaikka satoa on jaettu lasten perheille ja naapureille on omenoita vieläkin varastossa odottamassa. Satohan oli meillä aivan uskomaton, kuten viime postauksessa kerroin.
Maa-artisokka ei lumesta välitä. Niin kauan kun maa ei ole jäässä, voi näitä mukuloita kerätä gratiineihin ja keittoihin, pyree on myös maukasta, samoin paahdetut maa-artisokat.
Minä tein tänään samettista maa-artisokkakeittoa Hesarin Kuukausiliitteestä löytämäni ohjeen innoittamana. Mysi Lahtinen kehoitti tarjoamaan keittoa puutarhan syystervehdyksenä nautiskelijoille:-)
Ja vielä Kotivinkin juttu tästä kasvimaan syksyisestä piristäjästä [klik]
