8.7.2015

Piirakkaa ja pizzaa

Eipä haittaa ollenkaan, vaikka juhannusruusun kukinta-aika myöhässä onkin – mielelläni nautin sen kauneudesta juuri nyt.


Juhannusruusuja meillä on täällä kotipuutarhassa, mutta tämä kuva on  otettu muutama päivä sitten, kesäpaikkamme pihalla.


Kotipuutarhassa kasvaa hyvää vauhtia lehtikaali, jonka viime vuotista satoa löytyy vielä pakastekaapistakin. On jo korkea aika päästä eroon niistä, joten ennen lähtöämme kesäpaikkaan tein evääksi herkullisen  Lehtikaalipiirakan, johon sain idean täältä  muunnellen ohjetta sen mukaan, mitä jääkaapista löytyi.
Ohjeessa tehtiin pikkupiiraita, minä tein yhden ison, luulin, että kaapissa oli rahkaa, ei ollut, joten käytin taikinaan sen asemesta kreikkalaista jugurttia, feta- ja mozzarellajuustoa ei myöskään ollut, mutta parmesaani kävi aivan mainiosti. 

Tähän saakka oli kaikki kuten olla pitää,


mutta kun tulimme nälkäisinä perille, ei piirakkaa löytynyt mistään, oli aivan turhaa kaivella kylmälaukkuja! Jäiköhän se keittiön pöydälle?  Onneksi paikallinen kyläkauppa oli auki ja sillä aikaa, kun pakkasin tavarat ulos autosta, sai "juoksupoika" lähteä etsimään jotain syötävää. Ja onneksi on kännykät keksitty, joten neuvottelun jälkeen päädyttiin tuollaisiin mikrossa lämmitettäviin pizzoihin.:-(
Siinä pizzaa syödessä ajattelin kaiholla kotipöydällä pilaantuvaa herkullisen tuoksuista piirakkaa. 


No jaksoihan nyt kuitenkin aloittaa työnteko, sillä ruoho oli kasvanut sateiden ansiosta taas reippaasti ja töitä riitti sekä ruohonleikkurille, että trimmerille. Sitten saikin levähtää varjossa ja pitää ansaittu kahvipaussi. Saisittepa maistaa tuota maailman parasta, pienen lähileipomon leipomaa munkkipossua!  Sen vertaisia ei löydy mistään muualta ja nyt arvaan, että perheenjäsenet lukevat tätä vesi kielellä, missä sitten sattuvat olemaankin:-) 



Olisimme mielellämme jääneet pitemmäksikin aikaa, mutta muutama päivä sai nyt riittää raikkaita merituulia haistellen, sillä kotona odottivat muut tehtävät ja Lehtikaalipiirakka! Se oli kuin olikin kiltisti jääkaapin hyllyllä!



Kukat jo odottivat meitä ja kastelukannuja.




Myös rikkaruohoilla oli jo ollut ikävä meitä –  tai ei, nehän olivat oikein nauttineet poissaolostamme ja olivat jo valtaamassa kaikki kukka- ja kasvimaat omaan käyttöönsä.