Aamuherätys

  Minullahan soi päässäni aamuisin herättyäni joku laulu ja todella usein sama, eli Eino Leinon  runo Nocturne. "Ruislinnun laulu korvissani...." saattaa kuulua nykyään jo välillä aamiaispöydän tosella puolella istuvan kaverini hapuillen laulamana, hiukan vain ontuvat nuo sanat. Pitäisi etsiä hänelle ruotsinkielinen versio. En ehtinyt toivottaa: "Hyvää Eino Leinon päivää, runon ja suven päivää!" sillä tässä tuli matkan varrella joku tekninen ongelma:)

Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Laiska puutarhuri

Tänään voin hyvällä omallatunnolla istua sisällä ja vain kuunnella sateen ropinaa. Kasvimaalle on kylvetty jo jonkin verran salaattia, tilliä, persiljaa, härkäpapua ym., mutta kukat ovat saaneet odottaa vuoroaan. 

Olisiko tässä syyllinen?

Marketat kuuluvat kesäämme, ovat kestäviä eivätkä välitä, vaikka emme ole niitä jatkuvasti hoitamassa.

 

Samoin orvokit, niin vähään tyytyväisiä!

 

 

 Maanpeiteruusu viihtyy myös amppelissa.

 

Äitienpäivän alla

 Tuulen laulu

Mitä varten tuuli on?

Mitä varten on laulu?

Tuuli on tuulen tuulemista varten

ja laulu laulun kuulemista varten.

Mitä varten kukaan on

ja mitä varten on joku?

Kukaan ei ole ketään varten

ja joku on meitä kaikkia varten.

-Kirsi Kunnas-

Ihanat serkukset

"Lastenlapsemme" vanhimmasta nuorimpaan. Uskon, että nämä pikkuiset pitävät runoista ja lauluista samalla tavalla kuin heidän emäntänsä ja isäntänsä lapsuudessaan:)

Lurpin larpin luppakorva,

luppakorva, loppakorva

lirpun lerpun lepsuttaa,

tiellä mennä lupsuttaa,

hännällänsä lopsuttaa, 

kielellänsä lipsuttaa.

-Kaija Pakkanen-

                                         

 Kissa Krumeluu

Silkkiturkki, ruususuu, 

pieni kissa Krumeluu, 

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niinkuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

-Kirsi Kunnas-

Leikkisät koiranpennut

Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.

Nuuhkimme ilmaa kuonollamme siinä on meidän työmme.

Hau hau hau, vou vou vou, siinä on meidän työmme.

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännän pääässä on tupsu.

Päämme on aina kallellansa, taidamme olla hupsut.

Hau hau hau, vou vou vou, taidamme olla hupsut.

Palloina kierimme mattoje päällä, juostaan ja tepastellaan.

Valtavan suuren tuolin alla joskus me istuskellaan.

Hau hau hau, vou vou vou joskus me istuskellaan.

Kyllähän kaikilla hauskaa on ja koiran pennuilla aina.

Aamusta iltaan leikillämme haukumme innokkaina.

Hau hau hau, vou vou vou, haukumme innokkaina.

-Aimo Mustonen-

Koiravauva 10 viikkoa

18.4. Suomen aforismipäivä

Vilkaisu Suomen kansan kalenteriin näytti, että huomisen tapahtuma- ja teemapäivän aiheena ovat aforismit. Kiva! Etsin siis keräämiäni aforismeja, kuvakirjastostani löytyivät sitten sopivat kuvatkin.

An art book is a museum without walls

-Andre Malraux-

Kun kannamme vastuuta kaukana olevista,

heistä tulee meille läheisiä.

-Paula Sainio-

Muista ikivanha totuus: vain tyynessä vedessä voi taivas kuvastua.

-Erkki Melartin-

Jokainen pulma sisältää oman ratkaisunsa avaimen.

-Stanley Arnold-

Anyone who says they have only one life to live must not know how to read a book.  -Tuntematon-

Korkeakin torni alkaa maasta.

-Japanilainen sananlasku-

Ihmisiä voisikin nykyään verrata metsuriin, jolla on liian kiire, että ehtisi 

teroittaa tylsän sahansa.

-Leif Lindberg-

Jos sinulla on kiire, älä tee mitään.

-Anton Tsehov-

Tuhannenkin virstan matka alkaa yhdellä askeleella.

-Kiinalainen sananlasku-

Loppuun vielä, jälleen kerran, Mirkka Rekolan ajatuksia herättävä runo. 

Aina katsoin samaa kiveä
kun kuljin siitä, miksi en osannut
sanoa sitä, miksi olin niin mykkä.

Kyllä kannatti

Aivan liian nopeasti on tämä helmikuukin mennyt, nyt on jo 17. päivä!

Onneksi on julkaistu erilaisia kalentereita, joista ajan kulumista voi seurata stressaantumatta, kuten nyt tästä runokalenterista. Saa nähdä, mikä runo vie minut huomiseen päivään.

Siis mikä kannatti?
Sain tämän upean runokalenterin blogiystävältäni Saksasta ja totesin itsekseni jälleen kerran, että kyllä on kannattanut pitää yllä kauan sitten opittua kielitaitoa (no se suullinen on kyllä hiukan ruostunut), mutta saksankielinen kirjallisuus runoineen päivineen on kulkenut mukana opiskeluajoista lähtien.

Olisin mielelläni liittänyt sopivan kuvan tämän päivän runoon, mutta kun en keksinyt siihen mitään, menen kalenterissa muutaman päivän taaksepäin, kuudenteen helmikuuta, siihen tämänpäiväinen illansuussa otettu kuva sopii melko täydellisesti:)

Abendlied

Ich stand auf Berges Halde,

Als heim die Sonne ging.

Und sah, wie über'm Walde

des Abends Goldnetz hing.

Des Himmels Wolken tauten

Der Erde Frieden zu,

Bei Abendglockenlauten

Ging die Natur zur Ruh'.

-Friedrich Rückert- 

Runon voi  kokonaisuudessaan kuunnella täältä:

Kiitos lumesta, talvi

Vihdoinkin talven ensimmäinen  pakkasyö! Mikä nautinto oli lähteä ulos kirpeään aamuilmaan. 

 

Kiitollisuus valtaa mielen, kun ajattelee, kuinka kaunis tämä maa on, keväällä, kesällä, syksyllä ja nyt, talvella!

Kiitos lumesta, talvi  

perunoista kiitos

multa, kiitos maa, vuodenajoista

kiitos puista, metsät

kaloista kiitos

vedet, kiitos leivästä, pelto

kiitos kirjat, sanoista

suurkiitos kaikesta

elämä.

Ilahduin niin, kun löysin tämän Hannu Helinin kirjoittaman runon  Jenni Haukion toimittamasta Katso pohjoista taivasta. Osaisipa esittää ajatuksensa ja tuntemuksensa näin selvästi, yksinkertaisesti!

Tiet olivat jäätyneet, mutta ei hätää, jaloissa oli juuri hankitut nastakengät. Kyllä kelpasi astella reippain askelin!

**********

 🎂Ja vielä se tärkein: Onnea 100-vuotias Suomi! Onhan täällä hyvä elää, eikö vaan!

Sataa ja tuulee, jouluko lähestyy?

Määritelmä

Piikkistä oloa, sanoi piikkisika.

Vetistä, väitti vesirotta.

Tuulista, tuumi tuulihaukka.

Pilvistä, sanoi pilvi ja satoi,

joten se on ainakin totta

mitä sanoi vesirotta.

Kirsi Kunnas

Voiko tätä marraskuista säätä paremmin kuvata kuin sen tekevät  piikkisika, vesirotta, tuulihaukka ja pilvi. Niin oikeassa ovat kaikki!

Sade ropisee katolle, on harmaata ja pimeää, mutta jos värejä kaipaa,

ota esille akvarellilehtiö ja vesivärit, mietti tämä tytöntyllerö:) Hyvä idea, siinä sitten istuttiin yhdessä ja unohdettiin harmaa päivä ja oltiin kesäisessä puutarhassa hetken aikaa.

Linnutkin siellä visertelivät iloisesti.

Ja lisää väriä harmauteen tuovat nämä pojannaperot (ja tuo isompikin poika)!

Lapseni pöydän ympärillä:

nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu

olemaan hyvä.

Eeva Kilpi

Syksyn värejä ja kirjalöytö

Tänään keitin puolukka-omenahilloa, kirpeän raikasta, mukana hiukan vaniljaa.

Vielä ovat pihlajat punaisenaan marjoista, pian tulevat tilhet ja tyhjentävät puut hetkessä.

Ulkona luonnossa kävellessä jaksan yhä uudelleen ihmetellä, kuinka monta vihreän eri vivahdetta löytyykään!

Oreganot/mäkimeiramit odottavat vielä yrttimaalla.

Tässä yksi "tekosyy", miksi ikkunat ovat vielä pesemättä. Aitoristikki kutoi taidokkaan verkon ikkunan ulkopuolelle. Oli mielenkiintoista seurata sen touhuja, kunnes rankkasade rikkoi koko hienouden. 

Kesäkuun postaukseni (oi miten aika rientää!) otsikko oli Kesän värejä ja kirjayllätys. Tällä kertaa ei kirja ole yllätys, vaan kirja, joka löytyy omasta kirjahyllystä. 

Katsoin Aamu-tv:n ohjelmaa Kirjojen Suomi 101 kirjaa [KLIK] ja sieltä haastattelun Sally Salmisen romaanista Katriina. Olin tuonut lapsuudenkodista mukanani tämän kirjan ja olin lukenutkin sen joskus aivan nuorena, mutta mitään ei ollut jäänyt siitä mieleen. Vuosien varrella olen aikonut monta kertaa lukea Katriinan uudelleen ja kiitos tämän kirjallisuusohjelman tein sen nyt. Luen sitä parhaillaan aina ennen nukkumaan menoa ja 

aamukahvipöydän keskusteluaiheena meillä onkin sitten  Katriinan elämä suurine suruineen ja pienine iloineen. 

Runokirjoja minulla on jo aika monta, mutta kirjahyllyni uusin tulokas, tämä upea runoteos Katso pohjoista taivasta,  on arvokas lisä tällaiselle runoja rakastavalle. Täällä [KLIK] enemmän  Jenni Haukion toimittamasta teoksesta.

Symbolit toistuvat, aina samat:

kuutamoyöt, kevät, sumu, koivut ja mustarastaat,

syysaamujen kuura, pihlajat,

kuoleman värit ja tuoksu,

kaikki mikä sinällään ei merkitse muka mitään.

Joka pakahduttaa sanattomaksi aina kun sen aistii.

-Hannu Salakka-

Kesän värejä ja kirjayllätys

En tiennytkään, että kansa kutsui aikoinaan tätä kukkaa orvon kukaksi,  kunnes Elias Lönnroth nimesi sen orvokiksi.

Luonnonkukat ojanpientareilla kiittävät kesän sateita. Voiko kauniimpaa "kukkapenkkiä" olla!

Käväisin katsomassa, joko mustikat olisivat kypsyneet ja kyllä,

löytyihän  tuolta jo valmiitakin, muutaman desin verran.

Meillä on puutarhassa vain muutama mansikantaimi,  mutta suuremmat määrät on ostettava. Pojan perhe kävi hakemassa meillekin laatikollisen. Makeita ja mehukkaita olivat. Nytkin herahtaa vesi kielelle, kun vain katselen kuvaa:)

Taidamme olla hiukan erikoisia näillä nurkilla, kun meillä  on kasvimaa.  Toisilla taitaa olla nurmikot ja kukkaistutukset. No onhan meilläkin kukkivia rikkaruohoja tuolla salaattien ja tillien joukossa😊.

Ja kukkivathan useimmat yrtitkin kauniisti, kuten tämä salvia.

Tässä toinen sateen ystävä. Päivänkakkarat ovat levinneet aivan joka paikkaan, mutta kauniita ovat nekin.

Tämä tiikerinlilja osaa sitten yllättää meidät kesäpaikallamme! Parina kolmena kesänä se on loistanut yhtäkkiä keskellä vadelmapöheikköä, korkeiden heinien seurana. Näyttää jopa viihtyvän hyvin.

Voiko joku kuvitella, että tulin maailman onnellisimmaksi, kun löysin tämän kirjan! Olen ollut varhaisesta lapsuudesta saakka kirjatoukka ja  Orriporrin talon sain lahjaksi, kun aloitin koulun. Voi kuinka pidin siitä, se oli lapsuuteni rakkain kirja. Kirja jäi sitten lapsuudenkotiin sieltä lähdettyäni, minne se joutui, en tiedä,  mutta sillä oli aina paikka sydämessäni. Vuosien varrella unohdin kirjan nimen ja yritin etsiskellä sitä tuon kansikuvan perusteella, se oli jäänyt niin vahvasti mieleeni.

Ja nyt kun eletään nettiaikaa ja tässä tapauksessa nettiantikvariaattien aikaa, löysin kuin löysinkin kirjan. Hyväkuntoisen, muutamine alleviivauksineen, joista näkee, että kirjan teksti on puhutellut aikuistakin henkilöä – sitähän tekevät kaikki hyvät lastenkirjat.

....  ja kellokukka soitti: "Piu-Pou"