Lapsuudenmuisto

 Pitääpä tulla tännekin kertomaan  hauska mieleen tullut muisto kaukaa 1950-luvulta. Parhaan ystäväni kanssa emme enää voi😢 muistella yhteisiä hassuja päähänpistojamme, mutta voinhan kertoa kaikille muille:)

 

 

Asuimme keskellä kaupunkia ja tuohon aikaan saivat lapset kulkea huoletta kaduilla ilman aikuisen seuraa.  Tämä itsekeksimämme leikki oli yksi suosikkejamme ja voi kuinka saimme nauraa sille sitten aikanaan, kun järki hiukan kasvoi! Leikki oli nimeltään "jokaiselle jotakin". Oli siis sanottava mahdollisimman monelle vastaantulijalle jotakin - mielikuvitusta siinä tarvittiin, sillä noilla kaduilla oli melko paljon jalankulkijoita.

 Toinen leikkimme oli myös ystävällismielinen - siinä  oli niiaten tervehdittävä niin useaa vastaantulijaa kuin vain ehti! Muistan kuinka monta vanhaa tätä-ihmistä kääntyi ihmetellen katsomaan jälkeemme miettien ihmeissään, keitä me nyt olimmekaaan!

Lapsuus oli ennen niin erilaista. Sai käyttää omaa mielikuvitusta, luoda omia leikkejä...

 

Vuosi vaihtui

Uskomatonta, nythän ollaan jo yhdeksännessä päivässä! Mutta vauhdikkaasti lähti tämä vuosi käyntiin.

IMG_2170.MOV from clarissa b on Vimeo.

Lumesta ei ole  puutetta ja aurinkokin valaisee päiviä, on ihanteellinen talvisää.

Valmis! Vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä aloitin tämän Temperature Blanketin virkkaamisen [KLIK]. Kärsivällisyyttä vaadittiin, vaikka työ ei ollut vaikea, päivässähän oli virkattava vain yksi rivi. Yllätys oli, että torkkupeitosta tuli väritykseltään tällainen! Missä ovat kylmät pakkassäät, missä kuumat kesähelteet? Kuvittelin, että sinisen sävyjä olisi ollut paljon enemmän. No, tämän värisenä peitto taitaa sopia hyvin kesämökille.

Taulukko, jota täytin päivittäin noin kello 15. Tai siihen aikaan vilkaisin lämpömittaria ja usein kävi niin, että illalla, kun otin työn esille, kysyin kaverilta, että hei, muistatko mitä asteita siellä oli tänään:) Jos ei kumpikaan meistä varmasti muistanut, oli helppo tarkistaa puhelimen säätiedoista. Olen todennut, että niihin voi aina luottaa.  

(Taulukon harakanvarpaista huomaa, että on ollut jonkinlainen kiire tai liekö käsi väsynyt virkkaamisesta)

Värikästä askartlua

Tämän hetken tyttöjen suosittua puuhaa on kuminauha-askartelu. Näistä (toivon mukaan turvallisista) värikkäistä pienistä kumirenkaista syntyy aivan uskomattomia pikku esineitä ja kun taito on nyt kasvanut, suurempiakin asioita.

Tässä vielä aloitteleva koruntekijä työssään

Sain käsirenkaan, jonka merihenkiset värit tuovat mieleen kesän.

Tätä korua aion käytää ensi jouluna!

Ei ollenkaan hassumpi harrastus, opettaahan se sorminäppäryyttä ja opettaa sitäkin, että itse tehty on arvokasta. Netti on täynnä Loom Bands-ohjeita ja 9vee halusi tuoda kortensa kekoon tekemällä tänne pienen ohjevideon:-) Hän tekee tässä pallopäisen avaimenperän ja nyt hän varmaan suuttuu nähdessään, miten olen hosumalla pätkinyt pitkän videon editoidessani sitä.

Värikästä oli myös tämä, ei askartelu, vaan Mastemind-peli, jota pelaasin 7veen kanssa . Kyllä harmitti, kun hän voitti, vaikka pelasi sitä ensimmäisen kerran. Lohduttauduin sillä, että viimeksi pelasin tätä joskus 80-luvulla, oli taito päässyt vähän ruostumaan.