All Hallow´s Eve

Icon by http://dryicons.com
Pyhäinpäivä ja Halloween, mitä yhteistä niillä on? Ainakin se, että molemmat tuovat valoa tähän pimeään syksyyn. Kynttilät syttyvät joko haudoilla, kun muistamme täältä poistuneita läheisiämme tai sitten kurpitsalyhtyjen sisällä. Molemmilla on kannattajansa.
Suuremman kannatuksen  koululaisten ja päiväkotilaisten keskuudessa sai Halloween, jonka kunniaksi pidettiin naamiaisia ja kilpailuja parhaasta , kammottavimmasta asusta. Pienemmät koululaiset halusivat olla vain hienoja noitia tyllihameissa ja suippohatuissa tai mustissa silkkiviitoissa. Löytyihän heidänkin joukostaan joku kammottava luuranko ja muutama sarvipäinen.

Pikkutyttö pääsi tekemään kurpitsalyhtyjä ja niissä oli sitten ihailemista.

Eilen, tänään, mutta ei vielä huomenna

Eilinen päivä oli aivan täyteen buukattu: 

•  Aamulla töihin hiukan normaalia aikaisemmin. Kun starttasin Helkama Kaunottareni alkoi sade. Tuli suuria pisaroita. Kastuin tietenkin. Kun pääsin perille, alkoi aurinko paistaa.
  
• Poljin töiden jälkeen kotiin kääntymään. 
• Otin auton ja lähdin takaisin työpaikalle kokoukseen.
  
• Tulin kotiin kääntymään.
• Lähdin taas toiseen kokoukseen.
• Kokouksesta lähdin taidegrafiikan kurssille. Rentouttavaa.
• Tulin kotiin ja lueskelin blogeja. Myös rentouttavaa. 

Tänään olikin sitten aivan tavallinen päivä, mutta eilisiltainen grafiikankurssi jätti luomisvaihteen päälle, joten keräsin kaikenlaista tilpehööriä ja nyt olisi tarkoitus tehdä jotakin kelloista, avaimista, nauhoista ynnä muusta. Mitähän näistäkin sitten kehkeytyy?

Mitä kello jo on?

On  se jo niin paljon, puolta yötä lähestyy, että puhukoon kuva puolestaan.

Nomen est omen

Aloitetaan nimihistorialla, mutta kuitenkin ajan hengen mukaan meemin/haasteen muodossa:
"Mistä bloginimesi on peräisin?
Blogistania on täynnä mitä mielenkiintoisimpia bloginimiä,
Mistä ne ovat peräisin?
Mikä on niiden tarina?
Mikä on sinun tarinasi? Oliko sinulla vaikea löytää/keksiä blogillesi nimi?
Kerro blogisi nimen ja/tai nimimerkkisi tarina ja haasta muut mukaan"

No mikä on minun bloginimeni historia?
Silloin kun maailma oli vielä tämän näköinen.......

.... ja minä nuori lukiolainen, lähdin kesälomaksi maailmalle kieltä oppimaan. Sain kieliharjoittelupaikan suuresta sairaalasta kauniissa kaupungissa. Työpäivät olivat pitkiä, taisivat olla jopa 10-tuntisia ja työtehtävät vaativia. Ei henkilökunta varmaankaan ymmärtänyt, että koulunpenkiltä hypättiin suoraan sairaalan käytäville.Viihdyin kuitenkin erinomaisesti. Osasto, jolla työskentelin, oli mitä parhain. Opin tuntemaan miellyttäviä kölniläisiä ja joka päivä oli kädet täynnä lahjoja, joita kiitolliset potilaat kotiin lähtiessään halusivat antaa, kun Fräulein Finnin oli ollut avuksi ja malttoi jäädä jopa juttelemaan.

Paljon sai tuonkin kesän aikana oppia, paljon myös nähdä. Iloisia asioita ja vähemmän iloisia. Mieleen on jäänyt oikein mukava, herttainen rouva, jolla oli aina ystävällinen sana sanottavana, kun huoneeseen astui. Tuon lyhyen kesän aikana hän kuitenkin dementoitui melko nopeasti, mutta ystävällisyys ei kadonnut minnekään. Iloisesti hän aina aamuisin huudahti: schönen guten Morgen, Fräulein Clarissa.  Hän  antoi minulle uuden nimen, koska unohti sen oikean, myös C-kirjaimella alkavan. Nomen est omen, nimi on enne, voi sanoa tuosta oikeasta nimestäni, jonka merkitys on "armollinen rakkaus". Sehän  sopi hyvin tuohon sairaalamaailmaan.
Kun sitten hetken mielijohteesta päätin aloittaa  blogin pitämisen, ei ollut ollenkaan vaikeaa keksiä nimeä, sillä Clarissa oli jäänyt tuon kesän jälkeen muutenkin elämään, ainakin leikkimielellä perheen keskuudessa.
Blogilleni keksin nimen spontaanisti siitä, että pidän "luovasta puuhastelusta".


(Muuten, jos haluat tietää, kuinka monta juuri sinun nimistäsi Suomessa on, voit käydä täällä katsomassa.)

Vain muistiinpanoja

Kun on kiire, on pakko vain pikaisesti kirjoittaa muistiin asiat, jotka on toimitettava.

Tehty: löydetty korit portaille , laatikko lehdille, ripustettu  eteiseen itsevirkattu ET-kassi (Ohje siihen löytyi tuosta linkistä, Tee itse otsikon alta) . Kassi on myös kätevä säilytyspaikka.

Tuntuu, että olisi minun vuoroni leipoa työpaikan kahvihetkiin jotakin hyvää. Näitä "ampiaisenpistoja"olen ajatellut jo pitemmän aikaa tehdä.Ohjeen olen löytänyt kirjasta Berliner Küche.

Niin, tärkeä asia tuolta tyttäreltä puuttuu, pyöräkypärä on hänelle hankittava, kun hän ei itse sitä saa aikaiseksi.  Pikkutyttökin muistuttaa siitä jatkuvasti.  Pikkutytölle olen aikonut ommella tuollaisia kangasnukkeja.

Uusi kirja (?)

Olettekohan lukeneet tätä juuri ilmestynyttä teosta? Tuskin. No suoraan sanoen ette niin kovin paljon ole siinä menettäneetkään, sillä en usko, että tällä kirjalla olisi mahdollisuuksia saada Nobelin kirjallisuuspalkinto.  Kirjan nimen mukaan tässä kerrotaan tästä päivästäni. Selaillaanpa hiukan!

Sivulla yksi aloitetaan heti ruokailusta. Ruokalistan piti sopia myös pikkuväelle, joten tarjottiin Nälkäisen Muumin perunalaatikkoa. Siihen tarvitaan:

 Perunoita viipaleina

Sipulia

Persiljaa

Voita

Tonnikalaa

Mustapippuria

Valkosipulia

Juustoraastetta

Kermaa

Sivulla kaksi näytetään, kuinka pienissäkin asioissa voidaan ottaa huomioon tämä rakas maapallomme ja sen hyvinvointi. Olen niin tyytyväinen tähän uuteen muistivihkooni, joka on tehty kaatamatta ainoatakaan puuta. Sitä paitsi se on kaunis, mikä ei kuvassa oikein tule näkyviin.

Sivulla kolme esitellään ensimmäinen kirppariostokseni. Pikkutytölle löysin aivan käyttämättömän samettisen, söpön hameen, joka oli kuin tehty hänelle. "Marikulho" siis ei aito ja kirja kun vielä löytyi muutamalla eurolla, sai olla tyytyväinen, että oli kartuttanut koulun vanhempainyhdistyksen kassaa.

Sivulla neljä esitellään päivän sää. Nythän on syksy, joten sadeilma ei ollut mikään harvinainen luonnonoikku.

Kuten huomaamme, ei kirjassa ole paljon tekstiä, kuvat saavat puhua puolestaan. Joko kirjailijalla ei ole mitään sanottavaa, tai voi myös olla niin, että hän on vielä lapsenmielinen ja leikkii mielellään kuvilla.
Muista, myös sinä voit jättää arvostelun tästä kirjasta!

Uusi harrastus....

....tai mikä tämä nyt on. Siis se, että kuljen kamera mukana ja näppäilen kuvia sieltä sun täältä. Pikkutyttökin, joka on meitä ilahduttamassa viikonlopun, ihmetteli, että miksi pitää ottaa postauskuvia koko ajan. En keksinyt siihen mitään järkevää vastausta.

Tässä niitä krumeluureja nyt on, joista eilen kerroin. Jos kysyy, mitä sivuilla  lukee, hän kyllä tietää, mitä on kirjoittanut.
Huvittavaa on, että kirjassa Tove Jansson Sanat kuvat elämä, jota parhaillaan luen, on melkein samanlainen sivu Toven päiväkirjamerkinnöistä, mutta niitä ymmärtävät muutkin kuin taiteilija itse, onhan ne kirjoitettu aikuisena.

Tälle 4-vuotiaalle "koulutytölle" toimme varastossa olleen pulpetin, jonka hänen äitinsä sai suunnilleen saman ikäisenä. Joku koulu lakkautettiin aikoinaan ja sieltä tuokin hankittiin. Pitääpä kunnostaa sitä hiukan, niin saa tyttö viedä sen kotiin omaan huoneeseensa. 

Mitä muuta teimme tänään? No, askarreltiin tietenkin, sillä onneksi minulla on pieni kaveri, joka myös pitää siitä. Kotoa hän toi mukanaan korutarvikkeita, joista väkerrettiin kauniita asioita.
Olin nähnyt täällä kätevän ohjeen Pixikirjojen säilyttämistä ja mukana kuljettamista varten. Tuumasta toimeen, sellaisen siis ompelin ja tyttö oli onnellinen.

Kuten kaikki muukin tänään, oli myös ruoka lapsiystävällistä, eli Feta-kasvispyöryköitä.
n. 7 porkkanaa raastettuna
1 sipuli hienonnettuna
200 g fetajuustoa
1 dl korppujauhoja
1/2 dl olivviöljyä
1-2 kananmunaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa
Kaikki ainekset sekoitetaan käsin massaksi. Muotoillaan pyöryköiksi uunipellille. 225 astetta.20 - 30 min. Olen ehkä laittanut ohjeen jo ennenkin, mutta ei se mitään, sillä näitä kannattaa
tosiaan tehdä. Sopivat hyvin bulgurin kanssa!   Ohjeen olen löytänyt Lunni leipoo-blogista.

Sitten vielä : S. lähettää terveiset Berliiniin. Muumipalapelit ovat aina vaan yhtä hauskoja!  Tack!

Ja taas perjantai

Hienoa, että ollaan taas näin pitkällä, viikonloppu edessä. Tapani mukaan istahdin töiden jälkeen hetkeksi (kuinka pitkä aika on hetki?) tietokoneen ääreen. Selailin muutamia viimeisimpiä blogipostauksia, mikä on aina yhtä mielenkiintoista. Kumma, miten uteliaaksi sitä tulee niiden suhteen. On ihan pakko ainakin nopeasti vilkaista, mitä se allun uusin juttu käsittelee , mitä Baijeriin kuuluu, entä Berliiniin, onkohan susadim sepittänyt uuden runon, sanskulla on varmaan taas kilokaupalla ideoita jne. jne. Perjantain ohjelmaan kuului  toki myös muutakin.

Kuten esimerkiksi käynti merenrannalla . Vielä oli paljon veneitä vesillä, kesämökeille näköjään ollaan yhä menossa.
Vaikea onkin ymmärtää, että talvi on lähestymässä, kun puutarhassa kukat kukkivat, kuten nuokin orvokit lyhdyn alla, kylmäkään ei ole vielä.
Sunnuntaina kuitenkin siirrytään talviaikaan ja  illat sen kun pimenevät. Aaltomaljaan laitoinkin valoja pimeneviä iltoja ilahduttamaan.

Perjantain alkuilta sujui sitten 4v:n juttuja kuunnellen. Katsottiin, mitä krumeluureja hän oli kalenteriinsa kirjoittanut, sivu sivun jälkeen, ja eikös vain siellä ollut oikeita sanojakin. Kirjaimet kiehtovat pikkutyttöä kaiken leikin ja touhun lomassa kovastikin tällä hetkellä.
Vaikka huomenna on lauantai eikä töiden takia tarvitse herätä aikaisin, on kuitenkin noustava ajoissa katsomaan tätä ohjelmaa eli Lauludiplomia, lasten lauluohjelmaa. Pikkutyttö lupasi tulla huutamaan HEP, kun on noustava ylös. Mikäs siinä sitten auttaa.

Päivän saldo

Kun minua on nyt "monelta" taholta kannustettu jatkamaan pienten arkipäiväisten asioiden kertomista sanoin ja kuvin, niin jatketaan sitten.
Jospa ensin katsoisimme päivän ruokapuolen.

• Wokkipannussa sekoitin tagiatelle-pastaa, wokkivihanneksia, kikherneitä, mausteita, päälle juustoraastetta, siinä taas pikaruoka, joka oli niin maukasta (sanoi perunafanikin).
• Omaa sitruunamelissaa on purkeissa kuivattuna, mutta tuorettakin pitää olla.
• Herneetkin ovat itse kuivattuja luomuherneitä ja nyt perunafani odottaa malttamattomana, milloin saisi hernekeittoa. Hän on myös suuri hernekeiton ystävä.
• Eilisen hiukan nuutuneen päärynän tilalla on nyt hedelmä poikineen: päärynät ja omenat ovat luomuhedelmiä, banaanit ja mandariinit ovat saaneet maistaa myrkkyjä.Vitamiinit ovat kuitenkin tallella.

Mitä muuta päivään mahtui?

• Auringon kultaamat pihakoivut saivat minut haltioitumaan siinä määrin, että ryntäsin kesken ruokailun keittiön ovelle kamerani kanssa.
• Posti toi tullessaan Brigitte Woman-lehden, jossa on aina joku mielenkiintoinenkin artikkeli. Nyt kun vapaa-aika menee tämän koneen edessä ja kun illalla mieluummin luen kirjaa, odottaa moni noista artikkeleista vielä lukemista. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni tässäkin asiassa.
• Ja sitten tämä toinen postilähetys! Sain tilaamani hyllykön. Minullahan on joku kummallinen mieltymys laukkuihin, lokerikkoihin ja sen sellaisiin. Kun näin tämän pienen lokerikon sattumalta täällä niin tiesin heti, että tuon minä haluan ehdottomasti. Muistelin, että olin nähnyt sen jossain muuallakin. Siitä seurasi parin illan innokas surffaileminen ja etsiminen ja eikös vain löytynytkin lopuksi Talo maalla-nettiputiikista. Tilasin sen ja se taisi olla viimeinen, koska se poistui sitten valikoimasta. Mikä onni. Nyt minulta kysellään, minne sen laitan. Se onkin sitten toinen juttu, meillä kun on kaikki paikat täynnä tavaraa.
  

Yksityiskohtia

• Aamulla mietin, pitäisikö aloittaa päivänsä  puurolla .
• Kun tulin kotiin, havaitsin, että hedelmälautasella oli vain yksinäinen päärynä. Kukaan ei ehtisi ostoksille, mutta onneksi löytyi täysi pussillinen aurinkokuivattuja viikunoita. Myös hedelmätoffeita löytyi koko purkillinen, niitähän voisi popsia hedelmien sijaan.
• Silmälaseja näyttää löytyvän jokaisen pöydän päältä ja meillä on monta pöytää. Minun ne eivät voi olla, koska minulla on vain yhdet ja ne ovat aina nenällä. Siis kenen?
• Posti toi UNELMAKERHON lehden Unelma SINÄ OSAAT. Joulu näyttää lähestyvän.
• Posti toi myös toisen kirjakerhon Tyyli & koti-lehden, johon en vielä ole ehtinyt paneutua.
• Kello kuudeksi oli riennettävä koululle taidegrafiikan kurssille. Painoin muutaman ikkunanäkymän Topeliuksen lapsuudenkodista Kuddnäsistä. Kuvan olin piirtänyt  kuparilaatalle jo aikaisemmin. 
• Grafiikan parista oli lähdettävä pois aivan liian aikaisin, jotta ehtisi osallistua vanhempainiltaan koululla.
• That´s it!
  

A Week in the Life 7

Sitkeästi jaksoin saattaa loppuun projektini Viikko elämässä. Kameran kanssa sai heilua normaalia enemmän, muuten sujui vaivattomasti. Olihan kuvattava vain ihan arkipäivään liittyviä asioita ja niitähän tässä ympärillä riittää.

A Week in the Life 6

Eilen oli taivas kirkkaan sininen, ainakin osan päivää, mutta tänään levisi mereltä aikamoinen sumu, joten synkkyyttä riitti sopivasti viikon alkua piristämään.  Töistä tultuani en tehnyt sitten mitään järkevää, kun ei huvittanut. Pikaruokana oli tilkassa öljyä paistetut halloumiviipaleet perunalohkojen ja vihannesten kanssa. Helppoa ja herkullista.
Yläkertaan vievät portaat olisi voinut tyhjentää, niille kun kerääntyy kirjoja, lehtiä, papereita, kampaa ja kukkaroa eli kaikenlaista, mitä nyt on sattunut kädessä olemaan.
Vaikka aikaa olisi ollut riittämiin tänäänkin, katsoin tuota televisiota vain hetken. Valinnan varaa  kanavien suhteen olisi riittämiin ja aina pitäisi lukea lehdestä ohjelmatiedot, että tietäisi, jääkö joku todella mielenkiintoinen ohjelma katsomatta. Onneksi on olemassa Yle Areena ja myös Ylen Elävä arkisto jos nostalgia iskisi. (Luin tekstin jälkeen päin, se vilisee konditionaaleja, mutta vilisköön)

A Week in the Life 5

Aika hyvin, nyt olen ehtinyt näin pitkälle. Jo viisi päivää olen kerännyt näitä arkielämän palasia kuvina ja pikkuisen tekstinäkin ja tarkoitushan on tehdä näistä sitten pieni albumi. Sinne laitan toki muitakin kuvia, kuin vain nämä blogissa näytetyt.

Tomaattiset tonnikalapihvit

1 prk tonnikalaa vedessä

2-3 rkl vehnäjauhoja

1 kananmuna

1 sipuli

2 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja palasina (basilikaöljyssä)

ripaus suolaa

paistamiseen öljyä tai voita

Valuta tonnikala ja aurinkokuivattu tomaatti, sekoita muut ainekset joukkoon. Jaa taikina 4-6 osaan ja nostele kuumennetulle paistinpannulle, tasoita lusikalla. Paista kauniin kullanruskeiksi.

Ohjeen olen löytänyt joskus täältä. Helppo ja nopea valmistaa ja ovat kaikkien mieleen.

A Week in the Life 4

Näin siis tänään. Tylsääkö? Hmm, kuinka sen ottaa. Ihan hyvä päivä ainakin minun mielestäni.

Enemmän toimintaa sitten joskus toiste.

A Week in the Life 3

Sen verran kivaa tämä päivittäisten asioiden dokumentoiminen onkin, että jatkan varmasti vielä neljä päivää eteen päin.  Joskus myöhemmin voi olla  hauska katsoa, minkälaista tämä yksinkertainen arki meillä olikaan. Yleensähän tulee kerrottua matkoista ja muista arjesta poikkeavista asioista, mutta miksi ei voisi kertoa myös ainoastaan ja vain tästä harmaasta jokapäiväisestä elämästä. Haastan muutkin tähän mukaan.

A Week in the Life 2

Näyttää siltä, että jatkan tätä viikon kestävää dokumentointia päivästäni muutamin kuvin. Siis ainakin näyttää siltä. Saas nähdä laitanko jatkossakin tämän sivun blogiin, tai vain albumiin.

A Week in the Life 1

Oikeastaan tämä kai kuuluu tuonne toiseen blogiini, eli scrapbooking juttuihini, mutta kun en tuota kuvaa sen kummemmin skräpännyt, laitankin sen tänne. Idean sain täältä ja täältä. Jospa tekisi tuollaisen albumin  jokaisen päivän tapahtumista yhden viikon aikana, katsotaan nyt.

Kiitoksia vaan ja olkaa hyvä

Tänään vietetään Kanadassa Thanksgiving Daytä, kuten Sanskukin blogissaan kertoo. Kumma, että Kiitospäivä ei ole levinnyt meille samalla tavalla kuin Halloween, vaikka kiitoksen aiheita meillä kyllä riittäisi.

Kiitollinen voin olla esimerkiksi siitä, että olen saanut näitä pieniä kirjasia parhaalta lapsuudenystävältäni syntymäpäivälahjoiksi. Ne ovat täynnä hienoja ajatuksia olematta kuitenkaan turhan tärkeitä.
Kiitollinen olen niistä tiedon ja taidon lahjoista, joita olen saanut ja ne taidot, joita minä en  saanut, ovat jonkun toisen kiitollisuudenaiheena.
Kun matemaattiset taidot olivat jaossa, olin poissa paikalta, mutta onnekseni en myöhästynyt paikalta, kun kielitaidon lahjojen jako oli vuorossa. Se lahjapaketti olikin mieluinen ja siitä riittää jaettavaksi muillekin.
Otan avuksi ABC-kirjan, jonka löysin kirppikseltä (jonne eksyin melkein vahingossa). Ostin sen ennen kaikkea Lena Anderssonin kuvituksen takia. Hän on minun ehdottomia suosikkejani.

                                                                       

Tässä on nyt opittu mitä koira, päästäinen, siili ja kani ovat ruotsinkielellä.

Jatketaan tätä kielten opiskelua vielä astetta kevyemmällä linjalla:

Ajankohta = Jag kör snart

Alkaa satamaan lounaasta käsin= Det börjar till hamnen av lunch med händer

Ilman häntä = Luftens svans

Laskekaa lippu = Räkna biljetten

Leivonnaisia = Jag bakar kvinnor

Oli hauska tavata teitä = Det var roligt att stava vägar

Papukaija = Böna kanske och

Sympaattinen = Sym med båten

Voiton päivä = Dagen utan smör

Nämä sanat ja sanonnat kun osaa, ei tarvitse valittaa, että kieli ei olisi hallussa. Siitä vaan harjoittelemaan ja sitten reippaasti puhumaan. En mene takaamaan, että vastapuoli ymmärtää, kokeilla aina voi.

Ole hyvä itsellesi

ja niinpä päätin kuunnella tuota neuvoa ja ottaa tämän lauantaipäivän rennosti, sitten kun nuo välttämättömät asiat oli saanut hoidettua. Ostokset, ruuanlaitot, piste!
Omistauduin siis itselleni ja halusin nähdä vain kauniita asioita ja iloisia värejä ympärilläni. Selailin viikolla saamaani käsityökirjaa , värikästä sisustuslehteä ja ihailin taas tuota omaa ikkunasta avautuvaa maisemataulua. Tuntui hyvältä etsiä värejä päiväänsä arjen harmauden jälkeen.

Tuntui hyvältä antaa itsellensä aikaa ihmettelyyn ja ajatteluun.

Kaikella on kuitenkin aikansa. Tuollaisen kirjavan piristysruiskeen jälkeen on taas hyvä palata rauhallisempien asioiden pariin.

Aivojumppaa

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen.

Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.

Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.

Anna tunnustus seitsemälle.

Linkitä nämä blogissasi.

Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

~~~~~~~~

Kiitokset Sanskulle, jonka vastauksia oli mielenkiintoista  lukea.

Olen jo melko itsekeskeisesti kertonut kaikenlaista omasta persoonastani, mutta jotain uutta sitä kai aina voi keksiä.

1. Juttelen aika paljon puhelimessa., mutta teen samalla aina jotain muuta: teen ruokaa, tyhjennän tiskikonetta, katselen ikkunasta luonnon kauneutta, istun netissä ja luen vaikkapa sinun blogiasi

2. En ole koskaan ollut tyypillisellä etelänmatkalla.

3. Jos lähettyvillä on kynä, minun on pakko piirrellä koukeroita, naamoja ja muita töherryksiä lehden nurkkiin ja pöydällä lojuviin papereihin. (liittyy oikeastaan kohtaan 1.). Tytär on perinyt tämän, mutta hänen jäljiltään on lehtien nurkat täynnä hänen nimiään.

4. Pelkään tosissani pimeää. Jos joudun olemaan yksin kotona yöllä, kuulen kuinka joku kävelee portaita yläkertaan, jossa on makuuhuoneemme. Pimeällä tiellä kuljen aivan jäykkänä pelosta. Olen kasvanut katulamppujen valossa, joten tämä maaseudun täydellinen pimeys on minusta kammottavaa.

5. Muuten olen heti-paikalla-ihminen, mutta lasten kanssa kärsivällisyyttä riittää piiiitkälle.

6. Katson niin vähän televisiota, että olen usein seurassa aivan pihalla, kun pitäisi tietää vaikkapa joku Idols-laulaja . Onneksi voi ”sivistää” itseään lukemalla netissä iltapäivälehtien otsikot. Pimenevät talvi-illat voivat myös tuoda muutoksen tuohon aukkoon sivistyksessäni.

7. Haaveeksi jäi ura jollakin luovalla alalla. Onnellisia ne, jotka ansaitsevat leipänsä maalaamalla, kirjoittamalla, savea muotoilemalla... ……

Annan tunnustuksen ainakin seitsemälle lukijalleni, olkaa hyvä! Kiertelen sitten lukemassa vastauksianne.

Ex libris- meemi

kuva

Tämä kirjameemi löytyi Allun dit un dat sitä sun tätä-blogista.

Vastaa kysymyksiin käyttämällä kirjahyllyssäsi olevien kirjojen nimiä. 

Oletko mies vai nainen?  Positiivinen nainen.     

Kuvaile itseäsi.  Oma tie

Kuinka voit?  Ei kaipuuta, ei surua

Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi   Maaseudun kolmas tie

Mihin haluaisit matkustaa?   Matka aamun maahan

Kuvaile parasta ystävääsi.  Pieni hyvin kasvatettu tyttö

Mikä on lempivärisi?  Häivähdys purppuraa

Millainen sää nyt on? Päivä paistaa, Jaska Jokunen

Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Sommarskymningens svalka (Kesäaamun viileys)

Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi? Muumilaakson tarinoita

Mitä elämä sinulle merkitsee? Omantunnon kujanjuoksu

Millainen parisuhteesi on? Toisillemme

Mitä pelkäät?  Tuhoava ihminen

Päivän mietelause?  Katso ihmistä

Minkä neuvon haluat antaa?  Viisaat istuvat varjossa

Miten haluaisit kuolla?  Klara, färdiga, GÅ (Paikoilla,valmiina, hep)

Mottosi?   Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa

Oktober & utmaning

Fortsättning till september månads utmaning

OKTOBER

• Oartig mot någon  vill jag  inte vara.
• Kreativitet, den gåvan har jag fått (liksom alla andra, men de flesta lägger inte märke till den).
• Trött var jag igår efter att ha trampat en halv dag i skogen.
• Otacksamhet är världens lön.Det har livet lärt mig.
  
• Barnslig är jag fortvarande.
• Egocentrisk känner jag mig vara nu, när jag skriver bara om mig själv.
• Realistisk är jag, men också idealistisk. Fötterna har jag på jorden men  fantasi har jag också.