Vuosi vaihtui

Uskomatonta, nythän ollaan jo yhdeksännessä päivässä! Mutta vauhdikkaasti lähti tämä vuosi käyntiin.

IMG_2170.MOV from clarissa b on Vimeo.

Lumesta ei ole  puutetta ja aurinkokin valaisee päiviä, on ihanteellinen talvisää.

Valmis! Vuoden 2017 ensimmäisenä päivänä aloitin tämän Temperature Blanketin virkkaamisen [KLIK]. Kärsivällisyyttä vaadittiin, vaikka työ ei ollut vaikea, päivässähän oli virkattava vain yksi rivi. Yllätys oli, että torkkupeitosta tuli väritykseltään tällainen! Missä ovat kylmät pakkassäät, missä kuumat kesähelteet? Kuvittelin, että sinisen sävyjä olisi ollut paljon enemmän. No, tämän värisenä peitto taitaa sopia hyvin kesämökille.

Taulukko, jota täytin päivittäin noin kello 15. Tai siihen aikaan vilkaisin lämpömittaria ja usein kävi niin, että illalla, kun otin työn esille, kysyin kaverilta, että hei, muistatko mitä asteita siellä oli tänään:) Jos ei kumpikaan meistä varmasti muistanut, oli helppo tarkistaa puhelimen säätiedoista. Olen todennut, että niihin voi aina luottaa.  

(Taulukon harakanvarpaista huomaa, että on ollut jonkinlainen kiire tai liekö käsi väsynyt virkkaamisesta)

Kesäkuun tunnelmissa

Tässä sen nyt näkee aivan konkreettisesti: aika kuluu todellakin kuin siivillä! Tuntuu kuin olisin juuri aloittanut tämän Temperature Blankentin virkkaamisen [klik] ja nyt on kerroksia eli päiviä kertynyt jo 170.

Torkkupeitteeni väritys on aivan eri kuin sen mielessäni kuvittelin olevan. Luulin kylmien värien jatkuvan paljon pitempään, mutta tuossa näkyy, kuinka maaliskuu oli jo melko lämmin, (valkoiset rivit merkkaavat kuukauden vaihtumisen).

Nostalgiaa puutarhassa: pelargoniat, päivänkakkarat

ja lemmikit.

Nostalgiaa myös tässä – salkotennis kuului lapsuuden kesiini, onneksi löytyi moderni versio pikkuväelle.

"Työnnänpä venheen rannasta ja lähden lainehille,

heitän verkkoni vesille nyt näille kotoisille.

Voi jospa niihin karttuisi nyt kalasia paljon,

särkiä sekä säynähiä, lahnojakin joukon.

Hauska on aina kalamiehen järven selkää soutaa,

laineen sievästi liplattaissa kalat kotiin noutaa" 🎵🎶

No, saa sitä kalaa kaupan kalatiskiltäkin:)

Hyvää vuoden jatkoa!

Vuosi 2017 on lähtenyt reippaasti käyntiin, uudesta kalenteristakin on saanut  kääntää  jo pari sivua eteenpäin. Hyvä kun perässä on pysynyt!

Ostin täksi vuodeksi melko ison ja monipuolisen Colour planner kalenterin jouluisella ostosmatkalla ja kuinka ollakaan, kun tulin kotiin, näin, että kannet olivat hiukan taittuneet ostoskassin pohjalla. Harmi! No ei se kauan harmittanut, kaapista löytyi vielä pala Gudrun Sjödénin kangasta ja nopeasti ompelin kalenterille uudet kannet peittämään ne taittuneet.

Idea, joka on ollut mielessäni ainakin vuoden verran, on vihdoinkin päässyt toteutuksen asteelle! Tässä suunnittelemani väreistä ja lämpötiloista.

Tässä projektiin tarvittavat langat.

Ja tässä aloitettu työ, yhdeksän päivän jälkeen.

Projekti, eli Temperature Blanket  on helppo toteuttaa, mutta aikaa siihen menee vuoden päivät:-) Tähän  torkkupeitteeseen virkataan vuoden jokaisena päivänä yksi!  rivi lämpötilaa vastaavalla värillä.  Idean olen saanut täältä [KLIK]

Mikä nautinto vuoden kuluttua, kun saan lekotella sohvalla kirjaa lukien pehmeän villaisen värikkään peiton alla:)

Leikin mielelläni väreillä ja suunnittelu olikin työn hauskin osa. Virkkaaminen on yksinkertaista  ja vaikka tässä on useita värejä, ei pääteltäviä lankoja tule ollenkaan tavalla, jonka opin linkissä olevalta videolta. Suunnitellessani kuvittelin, että Suomen talvet ovat kylmempiä kuin ne todellisuudessa ovat ja jouduin vaihtamaan väriskaalaa. Täältä [klik] katsoin viime vuoden tilastoja ja totesin, että vuoden yleisimmät lämpötilat ovat +20 asteesta -14 asteeseen.

 

Joululahjaksi saadussa valkoisessa amarylliksessa puhkeaa kukka toisensa jälkeen, niin upeaa ja kaunista♡

Viihtyisää, työntäyteistä vapaa-aikaa

olemme viettäneet täällä tämän pitkän syksyn aikana aika ahkerasti, mutta tänään jätimme talon nukkumaan talviunta. Naapurit ja pihalla viihtyvät valkohäntäpeurat saavat pitää huolen siitä, että mökki ei tunne itseään hylätyksi.

* * * * * * * * * * *  

 Joulun lähestymistä ei voi enää olla huomaamatta

eikä myöskään talvipakkasten tuloa, vaikka tänään taisi olla ihan plussan puolella neljä viisi astetta ja niin aurinkoista.

Nämä pannat, joiden ohjeesta kerroin täällä [KLIK],

 pitävät ainakin korvat ja päälaen lämpöisinä. 

 

Tämä myssy lämmittää sitten koko päätä, kunhan nyt vain valmistuisi. Marraskuun  tehtävä Ravelryn haasteessa on kutoa lahja jollekin toiselle ja kun näin Malitzin lokakuun haasteessa tämän Wurm-myssyn ja kun tyttö vinkkasi haluavansa ei pantaa, vaan kunnon myssyn, oli marraskuun tehtävä ratkaistu. Kiire tulee, kun työ ei millään edisty, vaikka tätä on todella hauska kutoa.

Lokakuun idylli olisi ollut täydellinen

jos olisimme saaneet vain nauttia rauhassa kauniista päivistä vapaa-ajan asunnollamme.  Töitä oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, ainakin tuolla toisella perheenjäsenellä.

Onneksi illat pimenevät melko aikaisin, silloin viimeistään voi vetäytyä sisätiloihin ja ottaa rennommin.  Keittiön puuhella ja makuuhuoneen kakluuni lämmittävät sopivasti,  ei tässä palele ristikoita tehdessä, tai lukiessa, tai kuunnellessa radiota,

tai kutoessa. Kokeilumielessä aloitin pannan kutomisen Dropsin klik mallin mukaan, lokakuussa kun on  kudottava jotakin päätä ja korvia lämmittävää  Ravelryn kuukausihaasteessa En liten Stickutmaning 2013 ja ajattelin tämän olevan sopivin minun taidoilleni. Pian saan oikeaa lankaakin, sillä pistin tytön kaupungissa ostamaan ohjeessa vaadittavaa Alaska-lankaa, eihän täällä ole muuta kuin K-kauppa keskellä kylää.

Mieluiten kuuntelen jotain iPodiin lataamaani äänikirjaa käsitöitä tehdessäni. Nyt siellä on YLE Areenasta ladattu Teuvo Pakkalan Elsa klik  enkä malttaisi pitää taukoja sitä kuunnellessa. Tärkeä asia äänikirjoissa eli lukija on onneksi sama kuin aikaisemmin kuuntelemissani Juhani Ahon äänikirjoissa –  Erja Mantoa parempaa esittäjää ei voisi löytyä.

Tämä kirja kiinnostaa minua senkin takia, että halusin lukea ajasta, joka kertoo 1800-luvusta,  joka on ollut jo pitemmän aikaa lähellä sydäntäni. Olenhan seurannut esivanhempieni elämää erilaisia tietolähteitä käyttäen ja Kansalliskirjaston klik digitoiduista sanoma- ja aikakausilehdistä löytyy aina jotakin omastakin suvusta. Tällä kertaa halusin kuitenkin katsoa, mitä aikalaiset kirjoittivat Teuvo Pakkalasta ja Elsasta. Tuossa AIKA-lehdessä mainitaan, että Pakkalan teokset tulevat kestämään aikojen koetukset. Oikeassa olivat!

Mieluisia vieraita saimme eräänä päivänä, kun tämä rasavilli-ilopilleri-energiapakkaus tuli sinne luonnon helmaan tutkimaan muitakin hajuja kuin niitä tutuksi tulleita kaupungin "tuoksuja".

Syksyn lehdet kutsuvat aina lapsia ja koiria peuhaamaan ja  kyllä aikuistenkin on pakko niitä kengän kärjellä hiukan potkiskella.

Toistaiseksi sai maaseudun rauha jäädä odottamaan seuraavaa käyntiämme, lähdimme  siis kotiin ja taas vain huokailimme, miten kaunis syksyinen luonto voikaan olla. Nyt on ollut todella kesäisen tuntuista, mutta ensi viikolla on luvassa kylmää. En tykkää, en sitten yhtään!

Uskomattoman kaunis vuodenaika

Puhukoon viisaammat puolestani:

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille,

joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

-Muumipappa

 

"Maailmassa ei ole koskaan järjestystä. Eilen oli liian kuuma

ja nyt on märkää"

-Hemuli

"Olisi kauheata jos maapallo särkyisi. Se on niin kaunis"

-Nuuskamuikkunen

"Tämä on vaahtera. Sitä minä en kyllä unohda. Ruttuvaari tiesi varsin hyvin, mitä hän halusi pitää muistissaan."

"Nyt minulla on koko vuosi. Talvikin." 

sanoo Muumipeikko Taikatalvessa...... 

Vielä ei ole lunta näkynyt, onneksi. Kesähän vasta loppui, mutta sitten, kun talvi lumineen on ohi, voi meidän suvun uusin tulokas toistaa nuo Muumipeikon sanat. Koska pikkuinen on ihastunut muumeihin, ei ollut vaikeaa valita kuviota lapasiin, jotka hänelle kudoin. Tämä kuuluukin siihen Ravelryn haasteeseen, josta olen täällä kerran kuussa kertonut. Oli siis kudottava lapaset.  Kuvion löysin täältä.

Suven mentyä

Aurinkoisen lämpimän kesäpäivän jälkeen on vaikea uskoa syksyn olevan tulossa. Tottahan se kuitenkin on, kun koulutkin ovat alkaneet.

7vee täytti hiljattain 8 ja on nyt tokaluokkalainen. Tuollahan hän seisookin  jo reippaana jonossa ja odottaa koululuokkaan pääsyä.  Minun mielestäni voisivat nuo lasten kesälomat olla pitempiäkin, että saisivat nauttia vielä näistä loppukesän lämpimistä päivistä, kuten me

silloin vanhaan hyvään aikaan. Tässä näkyykin kouluni, jonne mentiin pitkän loman jälkeen syyskuun alussa. Taidan kyllä nyt unohtaa kesätyöt, joita suurin osa sitten lukioaikana teki. Minä muiden mukana. Jonkun kesän vietin postineitinä, jonkun sairaalatöissä Saksassa, missä saikin ahertaa kymmenen tuntia päivässä. Hyvin sen jaksoi ja kielitaito kohentuneena aloitettiin sitten koulu.

Tänä viikonloppuna saavat kyllä koulu- ja muut arkiset työt unohtua. Lämmin aurinkoinen sää helli meitä, kun istuimme kesämökkimme portailla ja nautimme hiljaisuudesta. Syksyn lähestymisestä kertoivat  sudenkorennot, jotka lentelivät kimaltavin siivin pitkin pihamaata.

Kun  ruohot oli leikattu  oli  pakko vetäytyä suuren pihakuusen varjoon ja samalla ihmetellä tuota ikivanhaa omenapuuta, joka on niin täynnä omenoita, että tuskin jaksaa niitä kantaa.

Kesämökin päiväkirjaan merkitään sitten kaikki tärkeät asiat: lämpöasteet ulkona ja sisällä,  oliko ruoho päässyt kasvamaan liian pitkäksi, mitä ruokaa laitoimme, kuinka uusi omenapuu voi, entä luumupuu, tuleeko siihen hedelmiä........... Kummasti nuo sivut ovat toistensa kaltaisia, mutta mielenkiinnolla niitä kuitenkin luetaan ja vertaillaan eri kesien tapahtumia toisiinsa.

Ja sitten asiasta kolmanteen, eli viimekertaisen  postauksen "salaisuuden" paljastaminen.

Tässä se on, oma osuuteni Ravelryn kuukausihaasteeseen En liten stickutmaning 2013. Oli siis kudottava jotain sellaista, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. No, mikä tuo sitten on?

Eipä mikään muu kuin paikallisen perinnepuseron mukaan kudottu "kansi" runokirjalle! Olen tehnyt aikoinani tällaiset puserot  meidän lapsille ja kun kirjat ovat minulle melkein yhtä rakkaita, keksin tehdä samanlaisen myös runokirjalleni. Vastapalveluksena kauniista runoista, joita se minulle tarjoaa.

SUVEN MENTYÄ

Jo luumupuiden oksat värittää

hedelmän punertuvan hehku vieno,

ja yli nurmettuneen mullan jää

omenan tuoksu iloinen ja hieno.

Mut suven jälkeen liian autuaan,

min kultaan vaivuin tajuttomuuteen asti,

nyt syksyyn havahduin niin haikeasti

kuin lapsi lämpimästä unestaan.

Jos suljen silmäni ja kuuntelen,

soi vielä linnunlaulu kultasuinen,

ja loistossansa tuomi toukokuinen

jäi sydämeeni, sinne juurtuen.

Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,

ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,

ja yli järven kylmenneen ja harmaan

etäältä kurkiparvi kiiruhtaa.

---------

Syyspilven alta kullanvaalean

lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,

ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin

taas taivas lainaa sinen loistavan.

Vie auringosta polku pimeään.

Mut värit hohtaa hajuhernemaassa

levossa, hellyydessä autuaassa,

ja kaikki kukkaniityt nään

Säkeet Saima Harmajan runosta kirjassa Suomen Vuosi. Kerroin siitä täällä [KLIK]

Käsillä luotua meillä ja muualla

Tulipa pimeä kuva, vaikka aurinko tuossa paistaa. Tässä on tulossa Ravelryssä pyörivän kuukausihaasteen tämän hetken tehtävä: kudo jotain sellaista, jota et olisi odottanut tekeväsi. Maliz keksi  hauskan idean.  Kesäkuun haasteessa kudoin silkkilangasta huivin, mutta mitä tästä  tulee, on vielä salaisuus

Samat kansanomaiset värit kuin tuossa neuletyössäni löytyivät kesäpaikkamme seiniltä, miehen isoäidin ompeluksista.

Samoilta ajoilta taitavat olla matot, jotka peittävät kesämökin tuvan lattian. Tämän kutojalla  on ollut värisilmä todella paikallaan ja miten hyvä onkaan astella paljain jaloin näillä matoilla.

Paljon kauempaa tulevat nämä iloisen näköiset linnut ja hauskat huopakoristeet. Inspiroivat ainakin minua kokeilemaan samaa.

Täällä [KLIK] paljon tietoa näistä töistä ja siitä mikä hyöty töiden tekemisellä on sikäläisille naisille.

Samaa väri-iloa ja sama tärkeä tehtävä kuin edellä olevilla töillä on näillä töillä, naisen aseman parantaminen.

Sheriat-projekti kertoo tämän kauniin korun taustoista.

Löytyi täältä

Kesäisiä päiviä mielessäni

"Elämä ei muodostu päivistä, jotka ovat menneet, vaan päivistä, jotka muistat."

Mieleen ovat jääneet: raparperimuffinssit, sirkustemppuilija matkalla kohti katonrajaa, piirileikki kesänurmella,  6veen synttärikutsut ja Late Lammas-kakku.....

torilta haetut "superhyvät" uudet perunat, mansikat, herneet, porkkanat.......

 

kesämökin rauha........

siniset pitkin pihamaata vaeltamaan lähteneet kellokukat......

nautinnolliset hetket auringossa....... 

kuunnellen tällä kertaa Juhani Ahon Juha-äänikirjaa Erja Mannon loistavalla tulkinnalla esitettynä.  Ja kädessäni kudin - silkkilangasta on tulossa hissukseen huivi, osana Ravelryn kudontahaastetta, josta kerroin täälläkin [klik]. Yhdistetyssä kesä-heinäkuun haasteessa on kudottava itselleen jotakin, mutta vaatimus on tehdä se nauttien. Tästä hivelevän pehmeästä langasta se onkin kiirettä pitämättä helppo toteuttaa......

ja sitten tuo mustikoita tarjoava metsä♡