Jouluasetelmia

Joulunaluspäivien kiireet ja kaikenlainen hässäkkä jäivät taakse ja saimme kuin saimmekin aloittaa hyvillä mielin rauhallisen joulunvieton perheen kesken.

Joulupukin tulo sai  aikaan asiaan kuuluvan iloisen vilinän ja vilskeen:)

Jouluisia asetelmia saimme jo aikaisemmin ihailla myös pojan perheen luona.

Siellä pienet rakennusmestarit olivat auttaneet piparilinnan rakentamisessa ja mikä liikenne linnan ympärillä näytti olevan!

Kuvalliseen keskiviikkoon

mahtuu paljon valkoista.

Orkidea, joka pääsi takaisin kotiinsa oltuaan meillä hoidossa pari kuukautta

ja ohut lumipeite, joka ilahdutti silmää aamulenkillä.

Kesäpaikastamme tuon aina mukanani mielenkiintoisia esineitä, sillä pitäähän  aina olla materiaalia varalla, kun puuhailuinnostus iskee. Sieltä ulkovarastoista löytyi likainen, käsintehty ikivanha puulaatikko, täynnä ruosteisia saranoita ym. roinaa ja isompi "perunalaatikko". Pesin, puhdistin ja hioin, mutta haju oli edelleen melko tuntuva. 

Valkoinen maali oli sitten ainut puhdistuskeino, jos laatikoita haluaa sisällä pitää. Ja minä halusin.

Ei Ikean esineissä mitään vikaa ole, mutta niistä puuttuu tällainen tekijän persoonallinen kädenjälki. Enkä nyt tarkoita maalaria. Tunsinkin kuinka hän, kuka sitten lie,  joka tämän laatikon oli joskus nikkaroinut, nyökytteli tyytyväisenä tuolta pilvien päältä. Löydänköhän ensi kesänä taas lisää tällaisia aarteita, joiden peitettyä kauneutta eivat kaikki helposti huomaa?

Kello on 3 ip ja  aringonlasku aivan satumainen! Parin tunnin kuluttua oli aivan pimeää, asteita  +6°C ja vesikeli.  Mitäpä tuosta, olihan päivä kaunis.

Lähestyvän joulun syytäkö

tämä kaipuu punaiseen? Eilisen Hesarin luettuani oli pakko todeta, että kyllä  se niinkin on, vaikka muitakin syitä kuuluu löytyvän.  Aloin katsella, mitä punaista näen ympärilläni, mutta punaista meiltä sai kyllä etsimällä etsiä.

Luin, että punaisessa on rentoa lämpöä, joka liittyy nyt niin trendikkääseen kotoiluun. Jep, löytyi!

"Talvella punainen lämmittää ja piristää sisustusta". Joo, pitää paikkansa.

"Punaisesta saa parhaiten tuntuman, että nyt on elämässä väriä!" Mikä sen parempaa.

"Punainen on myös voimakas mielipiteiden jakaja". Tässä kirjallisuuteen liittyvien mielipiteiden jakajana  ei toimi punainen väri, (jota ei ole kuin raameissa) , vaan miehen koulupoikana tekemä puuhevonen.  (Siellä toisella puolella on Doris Lessing, josta minä pidän, moni muu ei).

"Punainen on optimismin ja eteenpäin katsomisen väri" Hyvä, kun  meiltä löytyy edes jotain punaista – luulen, että nämäkin jo riittävät unohtamaan ankeat ajatukset, menneitten murehtimiset. 

Punaisia kukkia meiltä ei tähän hätään löytynyt, mutta katselen mielelläni kuvaa näistä  jo kuihtumassa olevista pelargonioista. Mieleen tulvahtavat lämpimät aurinkoiset illat ja kesän lämpö.

Tässä taisi olla tämän päivän valoisin hetki!

(Lainaukset Ulla Rantakarin artikkelista Tuija Maija Piiroinen toimessai väriasiantuntijana)

Savupiipun uusiokäyttöä

Muutama vuosi sitten uusittiin kesäpaikkamme katto ja samalla savupiippukin. Vanhoja tiiliskiviä ei ole heitetty pois, ne saavat odottaa siellä vintillä – tarvitaanhan niitä milloin mihinkin tarkoitukseen.

  Kuten nyt esimerkiksi tällaiseen. Näistä tehtiin kirjatukia!

Nuo pienemmän valokuvan avaimet ovat löytyneet kesäpaikastamme sieltä ja täältä, tiiliseinä löytyi kotikaupungistani, lehtikuva avaimineen netistä ja ideasta vinkkasi eräs ystäväni nähtyään hiukan taiteellisempia versioita täällä [linkki].

Tästä se alkoi. Tiiliskivet on haettu vintiltä kesämökin rappusille.

Sieltä ne on raahattu kotiin, rapsutettu tai hakattu liiat laastit pois, mietitty sopiva kuva päälle. Liimattu ja valmis!

Tässä on tulossa uusin kirjatuki. Olin joskus ottanut kuvan hylätystä? rautatiemakasiinista. Aikoinaan tuotiin Armi Kuusela Gilinsä kanssa junanvaunussa näytille tuohon radan varteen. Pikkutyttönä sitä käytiin tietenkin ihmettelemässä, mutta että rakennuksesta tulisi vielä "taidetta", onkin jo suurempi ihme:-)

Luultavasti vien kivet takaisin sinne, mistä ne otinkin, eli kesäpaikkaamme. Massiiviset kirjatuet sopivat paremmin sinne, vaikkapa ison ja painavan klaffipiirongin päälle.

"Kaikki näyttää joskus harmaalta. Etsi silloin värejä elämääsi"

Kun lähdemme kesämökille, on minulla korissa mukana kirja, jota parhaillaan luen, tällä hetkellä Hannu Väisäsen Kuperat ja koverat, suklaata, käsityö ja usein myös joku inspiraatiokirja. Shannon Fricken Sense of style: Colour on tässä tarkoituksessa seurannut mukana jo useamman kerran.
Jotkut siinä olevista kuvista tuntuivat tutun näköisiltä........

 Yllä olevat kuvat kopioitu  Shannon Fricken kirjasta Sense of style. Colour

...ja kun minulla on tallella leikkimisen halu ja taito, mutta ei aina mielikuvitusta, päätin matkia Frickeä

ja tehdä vaatimattomamman, mutta samanhenkisen  version omasta kesäpaikastamme.  Oi kun minulla oli hauskaa, vaikka sainkin hiukan ihmetteleviä katseita osakseni:)

Ei tuossa leikkimisessä kovin kauaa mennyt, sillä työt odottivat. Minä aloin leikata ruohoa ja Mr. Clarissa meni läheiseen metsään palatakseen aika pian tällaisen saaliin kanssa!

Syksyhän on juuri nyt parhaimmillaan, ei anneta harmaidenkaan päivien lannistaa, vaan nautitaan syksyn väreistä ja sen antimista!

Unelma, joka toteutui jo kauan sitten......

......on tämä kesäpaikkamme. Siellä ei ole tv:tä, ei tietokonetta, ei juoksevaa vettä, siispä ei pesukoneita, ei sisävessaa, mikrouunikin annettiin pois,  mutta sen sijaan siellä on...

 

pihalla vanha aitta,

ja aitan  hirsiseinillä taidenäyttely. (Jäänne lasten leikkimökkikaudelta)

Keittiössä vanha puuhella, talon sydän, joka sai uuden asun, eli valkoista ja mustaa maalia pintaansa.

Ikkunoissa kaunista ja raikasta

ja puulaatikolla kaunista ja käytännöllistä. Silmä lepää molemmissa. Kannu ja kynttilänjalka löytyivät nettiputiikista Talo maalla.

Verhoja en ommellut tällä :)

Jykevä saviruukku pitää oven kutsuvasti auki, mutta kauniilla säällä

 

voidaan iltapäiväkahvit juoda täällä, tai

ison kuusen varjossa täällä.  Asiaan kuuluvat ainakin kerran kesässä lähikaupungin leipomon herkulliset munkkipossut. 

Vastaus haasteeseesn ja vähän muuta

Lumikko heitti tällaisen haasteen kirjabloggaajille ja muille himolukijoille: olisi hauskaa, jos innostuisitte esittelemään sen maantieteellis-kirjallisen ympäristön, jossa itse olette parhaiten viihtyneet - parhaine kirjailijoineen ja/tai kirjoineen.

Himolukijana vastaan mielelläni haasteeseen. Ensiksi ajattelin, että vastaus on aivan selvä,

sillä kanadalainen kirjallisuus on jo kauan ollut lähellä sydäntäni. Innostukseni alkoi kai Montgomeryn Anna-tyttökirjoista ja jatkui sitten vähitellen Margaret Atwoodiin tutustumalla. Tuo Yli veden oli varmaan ensimmäinen lukemani Atwoodin kirja. Carol Shieldsin lasken myös kanadalaiseksi, vaikka hän syntyikin Yhdysvalloissa. Hänellä, kuten ehkä kanadalaisilla yleensäkin, on aina pieni ironisoiva huumorinpilke mukana. Sattumankauppaa taisi olla ensimmäinen Shieldsin kirjoittama, jonka luin. En tiedä, mikä minua juuri näissä kirjailijoissa viehättää, sillä kirjojen tyylit, ajankohdat ja ympäristöt  ovat  kuitenkin aivan erilaiset. Jotain yhteistä niillä kuitenkin on oltava, sellaista joka puhuttelee minua.  Onhan siellä muitakin hyviä, kuten Alice Munro ja jopa Leonard Cohen, joka aloitti uransa runoilijana ja prosaistina. Hän olikin yksi Kanadan suosituimmista kirjailijoista ennen laulajan uraansa. Kauniit häviäjät on odottanut tuolla lukemista odottavien hyllyssäni jo monta vuotta:( Taidan kuitenkin pitää hänestä enemmän laulajana.

Jos olisin vastannut haasteeseen muutama vuosikymmen sitten, olisi vastaus ollut venäläinen kirjallisuus. Muistan kuinka onnellinen olin, kun aina vain löytyi uusia Gogolin, Turgenjevin, Tolstoin, Dostojevskin ja Tsehovin teoksia. Muistan tosin senkin, että Sodasta ja rauhasta en lukenut ihan  kaikkia sotakohtauksia. Joka maasta löytyy tietenkin joku suosikkikirjailija,  Englannista esimerkiksi Doris Lessing:) 

Niin, juuri Englannista sainkin tänään mieluisan paketin. Tästäkin  asiasta saan taas viitata Meijerielämää-blogiin, sillä siellä luin mahdollisuudesta  tilata tämä Shannon Fricken Väreillä kodikasta-kirja edullisesti käytettynä. Kirjaa on tuskin kukaan lukenut, sillä se on kuin uusi ja maksoi vain muutaman euron!! En malta olla laittamatta muutamaa kuvaa kirjasta.

 

Sininen

Harmaa

Vihreä

Nyt on pää täynnä ideoita. Oli tarkoitus aloittaa kirjahyllyjen järjestäminen, mutta niin pitkälle en ehtinyt:)

Hyödyllistä huvia

Kun maalausinto iskee, ei auta muu kuin hakea pensselit ja maalipurkit esille. Aina sitä jotain maalattavaa tästä talosta löytää.

Ensiksi nuo langat. Niille piti saada kauniimpi laatikko kuin tuo muovinen. Autotallissa olen säästänyt puisia hedelmälaatikoita ja nyt keksin niille vihdoinkin tehtävän. Lisää lankoja on komerossa, lisää laatikoita on autotallissa, joten maalattavaa riittää myöhemminkin.

Keittiön pikkutavaroille maalasin nämä pienet puulaatikot. Tekstit saavat olla ranskankielisiä, että ei aivan unohduksiin jää tuo joskus oppimani kieli.  Lisää erilaisia tekstejä olen jo suunnitellut ja nekin aion kirjoittaa tuolla Wordista löytyvällä

Blackadder ITC -fontilla. Sillä on helppo maalata vapaalla kädellä ilman sabluunaa. Siis helppo, jos ei vaadi täydellistä jälkeä.

Harvoin näitä perintöpitsejä tarvitsen, mutta kuitenkin olen onnistunut saamaan ne sikin sokin, kun olen kiireesti etsinyt vaikkapa scrapbooking-juttua varten pitsinpätkää. Haluaisin sellaiset vanhan ajan puupuolat, mutta tähän hätään en niitä tietenkään mistään saa ja halusin siivota tuon korin nyt heti. Blogeista löytyy usein ratkaisu pulmaan kuin pulmaan ja sattumalta osuin tällaiselle [linkki] sivulle. Sieltä löytyi kiva idea juuri tähän tarkoitukseen. Nyt ovat pitsit ojennuksessa isoon Karhulan lasipurkkiin säilöttynä. Vielä kun yhden purkillisen lisää "säilön",  olen saanut tuon korin  tyhjennettyä.

6. nautinto, kun voi taikoa......

.....rumasta kaunista. Ei siihen paljon tarvita. Se on aivan yhtä helppoa kuin tämä jokapäiväisen pienen ilon keksiminen. On hyvä kulkea silmät avoinna ja nähdä, mitä ympärillä on. Innostunut mieli on myös hyvänä apuna.

Tähän taikatemppuun tarvittiin  kaksi vanhaa esinettä, maalia ja pensseli.

Oikeastaan tämä juttu sai alkunsa siitä, kun näin erään blogiystävän siivonneen maustekaappinsa. Päätin nyt tehdä saman ja tyhjenihän se, paljon oli vanhaa ja pois heitettävää. Siinä maustekaapin alla minulla on tuo hyllykkö, josta en aikaisemmin ollenkaan pitänyt, mutta nytpä pidän!

Puunvärinen jakkara oli ollut missä lie kosteassa paikassa ja tummat läiskät olivat jo tuomitsemassa sen pois heitettäväksi. Nyt sille koitti kuitenkin uusi elämä ja rinnalla sillä on hiljattain ostettu samanlainen jakkara. Siinäpä hieno pari!

Tervetuloa mukaan!

Silloin aikoinaan, kun perustimme kodin, pelastin kaikenlaisia vanhoja isovanhempien  huonekaluja , muuthan eivät niitä halunneet. Näitä pöytiä, piironkeja ja tuolia maalasin sitten sen ajan mukaan sinisiksi, punaisiksi, keltaisiksi, vihreiksi. Nythän ovat vanhat huonekalut jälleen muodissa. Niitä haalitaan kirpputoreilta ja huutokaupoista. Niitä ei sitten maalatakaan, ne saavat olla kuluneen näköisiä.
Meidän vanhat pöydät ja muut ovat päätyneet kesäpaikkaamme, mutta nyt niillä näyttää olevan kysyntää täällä lasten kodeissa. Vihertävä keittiöhylly jää sellaiseksi kuin se on nyt, mutta tämä oppitunnin kohteena oleva pöytä saa uuden värin (olisi ollut liian kova työ poistaa kaikki ne alla olevat maalikerrokset)
Monta vuotta sitten kävin kansalaisopiston entisöimiskurssilla kunnostamassa pari pöytää, joten nytpä pidän oppitunnin vanhan pöydän maalaamisesta  kaikkien taiteiden ja sääntöjen mukaan:)

Kuva 1. Pöytä n.s. flickbord  siinä kunnossa kun se oli viimeiset parikymmentä vuotta meidän saunakamarissa mökillä. Pöytä on 1900-luvun alkupuolelta.
Kuva 2. Maalinpoisto. Sen voi tehdä kuumailmapuhaltimella   ja tasohiomakoneella, jos haluaa kaiken maalin pois. Tässä oikaisemme ja 5-vee äitinsä kanssa vain skrapaa maalia pois parhaansa mukaan.

Kuva 3. Kun pinta on hiottu, on vuorossa pohjamaali (ohennettu). Sitten taas hiotaan kevyesti.
Kuva 4. Pinnat spaklataan ohuella kerroksella alkydispakkelia. Anna kuivua ja taas hiotaan pinta kevyesti.

Kuva 5. (Nyt olisi pitänyt jälleen spaklata ohuella kerroksella ja jälleen hionta.Sitten taas pohjamaalaus ilman ohennusta ja varovainen hionta, kaikki nyppylät pois) Hypättiin tuo siis yli ja jatkettiin maalaamalla 1. kerros kalustemaalilla.
Kuva 6.Varovainen hionta ja toinen kerros kalustemaalia.VALMIS!
Pöytä on nyt sellainen kuin tyttö haluaa sen olevan ja hyvä niin.
Silloin aikoinaan kun kunnostin kaksi ikivanhaa pöytää ja jopa  vuolin  puukolla puunaulat, ei hypätty yli mitään vaiheita, mutta kyllä kestikin, ennen kuin tuli valmista.

Tässä nämä ihan oikeaoppisesti kunnostetut. Muistan, kun kurssin opettaja sanoi, että nyt kestävät taas toiset sata vuotta eteenpäin.