Joulutunnelmissa vielä

 

Täällä taas

Tulipa pidettyä neljän kuukauden pituinen tauko tuumiskellen viitsinkö jatkaa tätä blogiani, mutta kuten näkyy täällä sitä ollaan.
Näin aluksi pieni kuvapläjäys:

Niin se kesä sitten tuli ja meni mansikoilla herkutellen ja helteitä ihmetellen.

Puutarhan kukat, syysleimut ja punahatut viestivät kesän loppumisesta.

Auringonlaskua ihastelemassa!

Elokuussa lähtivät tytöt ja pojat jälleen koulutielle. Oma kouluaika tuli minulle mieleen, kun näin nämä verhot [klik] ja pakkohan ne oli saada tänne"työhuoneeseeni" nostalgiaa tuomaan. Tuolla ylimmässä kerroksessa oli musiikkiluokka, siellä harjoiteltiin tätäkin laulua: 

Syksyn yrttisatoa - sinistä basilikaa, greippiminttua, sitruunatimjamia, oreganoa.... ja steviaakin tuosta löytyy. Tillit kuivuivat helteessä heti alkuunsa, onneksi on vielä jäljellä iso purkillinen viime kesän hienosta sadosta

Jos kesä oli kaunis, on sitä tämä syksykin loistavine väreineen!

Ja pian saapuu tämä pikkuneiti meille viikoksi hoitoon:) Saa sitten taas tarkkailla meitä ja meidän menemisiä tuolta korkeuksista.

Kesäkuun tunnelmissa

Tässä sen nyt näkee aivan konkreettisesti: aika kuluu todellakin kuin siivillä! Tuntuu kuin olisin juuri aloittanut tämän Temperature Blankentin virkkaamisen [klik] ja nyt on kerroksia eli päiviä kertynyt jo 170.

Torkkupeitteeni väritys on aivan eri kuin sen mielessäni kuvittelin olevan. Luulin kylmien värien jatkuvan paljon pitempään, mutta tuossa näkyy, kuinka maaliskuu oli jo melko lämmin, (valkoiset rivit merkkaavat kuukauden vaihtumisen).

Nostalgiaa puutarhassa: pelargoniat, päivänkakkarat

ja lemmikit.

Nostalgiaa myös tässä – salkotennis kuului lapsuuden kesiini, onneksi löytyi moderni versio pikkuväelle.

"Työnnänpä venheen rannasta ja lähden lainehille,

heitän verkkoni vesille nyt näille kotoisille.

Voi jospa niihin karttuisi nyt kalasia paljon,

särkiä sekä säynähiä, lahnojakin joukon.

Hauska on aina kalamiehen järven selkää soutaa,

laineen sievästi liplattaissa kalat kotiin noutaa" 🎵🎶

No, saa sitä kalaa kaupan kalatiskiltäkin:)

Ruusuja, kirjoja, musiikkia...

Juhlan aika on parasta aikaa

- ja usein juhlaan löytyy hyvä syy 

-Janosch-

Kuten aurinko ja kesän lähestyminen!

Tai kirjaston poistohyllystä löytynyt  kirja vuodelta 1947!
"ÄITI JA ME"  25 tunnettua miestä ja naista äideistään.

 Kuvassa Alvar Cavénin äiti. 

Ilahdun aina, kun löydän edes pieniä tiedonmurusia elävöittämään kertomustani oman suvun vaiheista ja elinympäristöistä. Mielenkiintoista oli huomata, että  kuvataiteilija Alvar Cawén syntyi samana vuonna ja samassa paikassa kuin isoäitini. 

Onneksi kirja löytyi, se kun oli unohtunut alimmaiseksi muiden lukemattomien kirjojen pinossa. Katsotaan mitä Alli Paasikivi, F. E. Sillanpää, Ester Ståhlberg ja monet muut  kertovat äideistään.  Mielenkiintoisia kohtaloita siellä näytti olevan, kun hiukan vilkaisin sivuja.

Lauri Viidan Alfhild sopii tähän paremmin kuin hyvin:)

"Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa"

Taas lehdet putoo...

"The falling leaves
Drift by the window
The autumn leaves
Of red and gold"

 

Tuttu laulu, mutta harvoin kuultu tämän laulajan esittämänä.  

Miten upeaa, kun Nobelin kirjallisuuspalkinto annettiin siis juuri tälle laulajalle, eli Bob Dylanille! Meillä on aikamoinen kokoelma hänen musiikkiaan, jota on nautinnollista kuunnella. Uskon, että tästedes kuuntelen entistä tarkemmin runoja sävellysten takana.

Make you feel my love

When the rain is blowin' in your face
And the whole world is on your case
I could offer you a warm embrace
To make you feel my love.

When the evening shadows and the stars appear
And there is no one there to dry your tears
I could hold you for a million years
To make you feel my love.

---------

This dream of you on soinut ahkerasti jo muutaman vuoden automatkoillamme, siihen ei kyllästy, kuten ei muihinkaan tämän monipuolisen musiikintekijän, runoilijan tuotoksiin.

Doris Lessing sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon muutama vuosi sitten, nyt oli Bob Dylanin vuoro. Muita ehdokkaita ei minulla nyt sitten olekaan:-)

Luonnossa luminen ilta

Tuo Eino Leinon runo ja siitä sävelletty Loirin esittämä laulu on pyörinyt päässäni koko päivän eikä ihme. Aamulla kun vilkaisin ulos, näin vain valkoista, valkoista, kaikkialla. Omenapuut, karviaispensaat, luumupuu, viinimarjapensaat joutuvat nyt totuttelemaant talviasuunsa.

En tietenkään saanut ikuistettua lumipeitteistä luontoa sellaisena kuin se oikeasti oli. Paikoitellen taipuivat jopa isot koivut lumen painosta tien yli ja saimme ajaa niiden alitse melkein kuin tunnelissa.

 

Totesimme naapuikaupunkiin lähtiessämme, että näin suuria lumimassoja emme ole ennen nähneet. Taisi olla pienelle pokkarilleni aivan liian mahtava urakka, kuten kuva osoittaa

 

Lumisena alkoi tammikuu, kuten pitääkin. Hiukan on luvattu pakkasasteita ja aurinkoa muutamaksi päiväksi. Nautitaan niistä, ennen kuin loskakelit pilaavat kaiken.

******************

Ai niin, olin vähällä unohtaa:

 

halusin vielä kertoa, että  kuluva vuoteni  näyttää tältä, eli mielenkiintoistelta! 

Meidän perheessä

syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu  riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten.  Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko. 

Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun.  Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.

Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.

Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser,  Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag,  Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme. 

Tässä on  kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja  Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.

Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia,  pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.

Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit  ja niin edelleen,

********************

Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:

Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas  [KLIK].  Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.

Oikullinen lokakuu

joka ei näytä tietävän, mikä sää sille parhaiten sopisi. Lähdimme jälleen muutamaksi päiväksi nauttimaan luonnonrauhasta ja yksinkertaisesta elämästä mökillemme.

Ensimmäinen päivä oli tällainen.

 Toinen päivä näytti tällaiselta,

 

 joten puuhella oli nyt ahkerassa käytössä. Ei ainakaan paleltu, vaikka ei tuo lumi oikein suunnitelmiimme sopinut.

No ei hätää, kolmantena ja neljäntenä päivänä näytti taas jo tällaiselta. 

Musiikillinen säätiedotus löytyy tästä linkistä, siellä on valinnanvaraa  oikulliselle lokakuullekin, joka näköjään voi olla aurinkoinen, luminen, myrskyinen, pakkastakin voi olla, joskus se on pilvinen, sateinen, sumuinen tai tuulinen eikä ihme, jos vielä jonakin päivänä ukkonenkin jyrisisi.

Mitä tekisin

 kun on näin kuuma kuin tänään, jopa yli +30°C ?

Istunko vain omenapuun varjossa?

Ihmettelenkö, kuinka nopeasti nuo kesäkurpitsan taimet kasvavat?

 Mietinkö, mitä seuraavaksi tuonne kasvimaalle kylväisin, siis sitten kun on hiukan viileämpää?

Tai seurailenko vain pikku rasavillin touhuja? Tuon laulun sanoihin ei ole mitään lisättävää, sillä juuri tuollaisia ne ovat, nuo leikkisät koiranpennut.

Kevätmietteitä viikon varrelta

Kevätlaulun sanoitus- ja sävellystyö meneillään: "Solen går ner i blommorna i gräset, på natten sover djuren....."

Kevään ensimmäiset orvokit padassaan.

7veen tanssiryhmän kevätesitys, musiikkina tämä [linkki]

Siirryin kevättakkiin, joka on pian turha vaate, helteitä kun on tulossa.  Siinä on kaunis vuorikangas

ja selustassakin on hiukan kaunista kirjailua. Olen näköjään uskollinen Gudrun Sjödenin

vaatetuotannolle, sillä

kevätsiivousta tehdessäni tuli jälleen vastaan tämä takkini nuoruusvuosilta monen vuosikymmenen takaa. Takki oli jo kerran joutumassa muiden keräyksiin vietävien vaatteiden joukkoon, mutta eipä joutunutkaan.

vaan saa säilyä muistona tuolta ajalta, jolloin keltainen oli ehdoton suosikkivärini. Tuskin monelta löytyy näin vanhaa Gudrunin suunnittelemaa vaatetta. Tai löytyykö?