Ovatpa ajat muuttuneet....

siitä,  kun näitä radioita kuunneltiin. Onneksi monet ohjelmat siltä ajalta ovat edelleen tallessa  tuolla YLE:n Elävässä arkistossa!  Sieltä löytyivät Kankkulan kaivot, Lauantain toivotut ja mitä kaikkea nyt aikoinaan kesämökillä kuunneltiinkaan. Talvi-illoista muistan varhaislapsuuden Markus-sedän Lastentunnin  ja myöhemmin torstai-iltaiset radiokuunnelmat.

Edelleenkin  tulee radiosta paljon hyviä ohjelmia, mutta aivan harmittaa, kun enimmäkseen kuuntelen niitä vain autossa tai kesämökillä, vaikka radio löytyy melkein joka huoneesta. Pitäisikö huolehtia siitä, että näissä nostalgisissa radioissamme olisi aina toimivat paristot – varsinkin tuossa alemmassa on aivan loistava äänenlaatu ja ainakin puheohjelmat toimisivat hyvin.  Tulisikohan kuunneltua ahkerammin?

Musiikkiohjelmien kuuntelemisessa eivät nämä tietenkään voita stereoita, joten uuttakin tekniikkaa tarvitaan.

Tänään kuitenkin vierähti suuri osa päivästä kuunnellen  Elävän arkiston mielenkiintoisia ohjelmia. Sehän ei kävisi ilman tätä nettiä, joten: hyvä nykyaika!! Näillä sivuilla se aikani vierähti [Linkki]

Kuten näkyy, tässä meidän perheessä arvostetaan ehkä normaalia enemmän vanhoja esineitä. Tuo piirre ei valitettavasti tullut perintönä isältäni, joka

ei nähnyt tunnearvoa edes tällaisessa vanhassa gramofonissa. Se oli sentään peräisin hänen lapsuudenkodistaan, mutta pois vain, vaikka sitten jälkeen päin ehkä vähän kaduttikin. Mukana meni myös  pino vanhoja savikiekkoja. Löysin tuon kuvan sattumalta täältä ja mitkä lämpimät tunteet tulivat mieleen, kun muistan, kuinka lapsena avasimme tuon kannen ja nuo pienet ovet. Levylle annettiin vauhtia veivaamalla kammesta ja sitten kuuntelimme ikivanhoja rätiseviä levyjä. Yksi niistä oli Al Jolsonin Sonny Boy, jota melkein pelotti kuunnella, kun meille kerrottiin, mikä laulun sanoma oli.
Mutta jälleen: hyvä nykyaika!! nyt pääsen kuuntelemaan tuotakin levyä nykyaikaisemmalla laitteella:

Netin ja hellan välissä

Kylläpä on tullut istuttua ihan liikaa tämän koneen äärellä johtuen siitä kun iMacin käyttö on aika paljon erilaista kuin PC:n ja kun olin jo melko paljon oppinut tekemään kaikenlaista entisellä koneella, on nyt opeteltava kaikki uudestaan ja taas kantapään kautta, mutta on sitä ehditty hellankin äärelle.

Viikon varrelta keittiössä

1. Mitä löysinkään selatessani reseptimappejani? Scnell gekocht-gern gegessen-lehden, jonka sain vuosikymmeniä sitten koulutyttönä itäsaksalaiselta kirjeenvaihtokaveriltani. Tämä lehti oli kai poliittisesti sen verran harmiton, että se läpäisi sensuurin,  mitä useimmat lehdet, joita hän yritti lähettää, eivät tehneet.  Huvikseni googlasin ja siellähän tämä nostalgiaa herättävä lehti oli keräilijöille saatavilla. Saksaa taitavat ystäväni saavat tuosta vinkkejä kevään ruokalistaan. Ohjeet voin lähettää tarvittaessa:)

2. Leivoin basilikaleipää. Ohje (meidän tytöille): 50 g voita, 6dl maitoa, 50g hiivaa, 2tl suolaa, 1rkl basilikaa, n.1,2 l hiivaleipäjauhoja. Päälle: sulatettua voita, 1 rkl basilikaa
Vaivaa löysä taikina, anna kohota kaksinkertaiseksi. Vaivaa uudelleen ja kaada uunipannulle. Levitä tasaiseksi  ja anna kohota 20 min. Leikkaa taikinapyörällä ruudukko, voitele ja ripottele basilika päälle. Paista 12-15 min 225-asteisessa uunissa.

  3. Leivoin amerikkalaisen omenapiiraan

4. Tein herkullista/terveellistä aamu-, väli-, iltapalaa

Pohjalle juoksevaa hunajaa, sitten turkkilaista jugurttia, jonka päälle itsetehtyä karviaishilloa ja kaiken kukkuraksi omatekoista müsliä. Sanoisinko että oli liiankin herkullista!

Ikkuna jouluun

Nyt on sytytetty kaikki neljä adventtikynttilää. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytimme odotusta symboloivan kynttilän, toinen kynttilä on jouluilon sytyttäjä, kolmas symboloi joulurauhaa ja

tänä aamuna sai sytyttää jo neljännen, rakkauden kynttilän, Mariallle omistetun.

♥ ♥ ♥ ♥♥♥

 

Minähän olen keksinyt kaikenlaista kivaa touhuamista tähän saakka, joten nyt alkaa valitettavasti se kiireisin aika, jos haluaa kotiin kauniin ja rauhallisen joulutunnelman. Siivottavaa ja jouluruokien valmistamista riittää, vaikka osittain jouluateria koostuu siitä, että yksi lapsista tuo mukanaan vaikkapa rosollin, toinen jotain muuta ja kolmannellakin on mukanaan osuutensa.

Aikani on tähän saakka kulunut tilkkuenkeleiden tekemisessä, joulutähtiäkin on väkerretty paperista ja sitten olen maalannut. Kaikki alkoi ikkunanpokasta, jonka maalasin valkoiseksi, mutta kun väriä oli jäljellä ja pensseli otettu käyttöön maalasin vielä yhden ikkunanlaudan, kaksi pientä puulaatikkoa, yhden pienen puuastian.....

Syksyisin  kun lähdemme kesäpaikastamme viimeisen kerran, on minun aina saatava mukaan sieltä jotain. Saan kyllä kuulla tästä asiasta aika paljon kritiikkiä ja motkotusta täällä kotona mutta ei se mitään. Lopulta tulee kyllä sitten kiitostakin. Niin se aina menee. 
Viimeksi otin vintiltä löytyneen seinähyllyn (joka on jo mennyt tytön keittiön seinälle) ja vanhan ikkunanpokan.
Juuri sen maalasin valkoiseksi.

Ja nyt saan ripustaa joulukortteja ja myöhemmin jotain muuta kauniisiin vanhoihin ikkunanraameihin. Oi kun olen tyytyväinen. Nyt sitten muihin hommiin.

Pitsiä ja perinteitä

Pitsikirjan innoittamana otin esille kaapin kätköistä korillisen pitsejä.

 

Tämä  kaunis kirja on täynnä ideoita ja on todella inspiroiva. Nyt etsin vinkkejä, miten voisin käyttää omia, suurimmaksi osaksi perittyjä pitsejäni.

Virkkaamani keittiön rullaverhojen reunapitsi kalpenee noiden Elinin pitsien rinnalla. Ihmeen hyvin ovat nuo vanhat käsityöt säilyneet. Ne ovat 1900-luvun aivan ensimmäisiltä vuosikymmeniltä ja ovat olleet jokapäiväisessä käytössä. Nimikoinnitkin ovat kuin taideteoksia, joten  on minulla tässä aikamoisia aarteita. Kirpputoreilla samanalaisia myydään pilkkahintaan. Niistähän puuttuu tunneside, mutta miten hienoa, että joku  pelastaa ne, joku joka ymmärtää  vanhojen käsitöiden arvon,

Helmikuu loppuu

Vielä on Kalevalan päivän vietto ja sitten päästään kai kevättä odottamaan.Viime vuonna tein  Kalevala-aiheisen postauksen, josta opin itse paljon sellaista, mikä oli kouluvuosien jälkeen jäänyt unohduksiin.

Tänä vuonna täyttää Suomen kansalliseepos 175 vuotta. Täältä löytyy siitä paljon tietoa kaikille kiinnostuneille.

Meillä tarjottiin jo tänään karjalanpiirakoita ja koska Kalevalan päivän "leivos" ei voi olla muu kuin mustikkakukko, niin leivoimme sitten sen vanhoja perinteitä noudattaen.

250 g	voita tai margariinia
1 dl	sokeria
4 dl-5dl	ruisjauhoja
1 dl	ohrajauhoja
1 tl	leivinjauhetta
1 l	mustikoita
3/4-1 dl	sokeria

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille. Lisää tuoreet tai jäiset mustikat. (Lisää jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja.) Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Peitä mustikat lopulla taikinalla. Paista 200 asteessa noin tunti. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön, -kastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

 

Löysin kirjahyllymme kätköihin unohtuneen Kalevalan koru-kirjan tai koruluettelon. Tulin uteliaaksi ja keräsin suurimman osan vuosien varrella saamistani koruista. Oli mielenkiintoista lukea, milloin ja mistä kukin koru on lähtöisin. Vanhin Kalevalan koruni on tuo keskimmäinen riipus alhaalla vasemmalla, se on äitini koru, jonka hän sai isältäni kihlajaislahjaksi 40-luvulla.

.

 Ja pakko oli taas käydä Marimekon sivuilla ihailemassa Kalevala-aiheisia kankaita

Eläintarha

 Kun katson ulos yläkerran ikkunasta, näen tämän maiseman.

Jälleen kaunis aurinkoinen päivä. Lumi kimalteli, jäähelmet välkkyivät puiden oksilla. Täällä sisällä oli sen sijaan kaikkea muuta kuin kaunista. Täällä leijaili ja kimalteli ilmassa jotakin muuta, siis pölyä, aurinko kun oli armoton. Pölyhuiska vain käteen ja töihin. Siinä touhutessani huomasin, että onpa meillä eläimiä täällä kotona. Villakoirien lisäksi löytyi joka huoneesta joku kissa tai koira, pöllökin huhuili korkealla kirjahyllyn päällä. Jatkoinkin työtä kamera toisessa kädessä, pölyhuiska toisessa, eli hyöty ja huvi yhtä aikaa ja kun tykkään sommitella kuvia niin .....

 

Hevosia, koiria, kissoja ym. Perittyä, ostettua, lahjaksi saatuja ja itse tehtyäkin.

  

Musta keramiikkapässi on matkittu Aarikan pässistä, Kuznetsovin on sentään aito.

  Taalainmaan kukot, helmipöllö ja joutsen kirjanvartijoina, muut linnut vain silmän ilona..

 

Oi, Bää ja Buu ja karitsat olivat unohtua!

Eilen, tänään, mutta ei vielä huomenna

Eilinen päivä oli aivan täyteen buukattu: 

•  Aamulla töihin hiukan normaalia aikaisemmin. Kun starttasin Helkama Kaunottareni alkoi sade. Tuli suuria pisaroita. Kastuin tietenkin. Kun pääsin perille, alkoi aurinko paistaa.
  
• Poljin töiden jälkeen kotiin kääntymään. 
• Otin auton ja lähdin takaisin työpaikalle kokoukseen.
  
• Tulin kotiin kääntymään.
• Lähdin taas toiseen kokoukseen.
• Kokouksesta lähdin taidegrafiikan kurssille. Rentouttavaa.
• Tulin kotiin ja lueskelin blogeja. Myös rentouttavaa. 

Tänään olikin sitten aivan tavallinen päivä, mutta eilisiltainen grafiikankurssi jätti luomisvaihteen päälle, joten keräsin kaikenlaista tilpehööriä ja nyt olisi tarkoitus tehdä jotakin kelloista, avaimista, nauhoista ynnä muusta. Mitähän näistäkin sitten kehkeytyy?

Herbaarioni

Nurmitädyke. Tieteellinen nimi Verónica chamaédrys. Heimo Naamakukkaiset Scrophulariáceae. Siemenkasvit. Koppisiemeniset. Kaksisirkkaiset. Yhdisteräiset.

Oppikoulun alaluokilla keräsimme 80 kasvia kesälomien aikana ja vaativaa koulua kun kävin, oli osattava tuollainen litania kaikista. Kasvitentistä oli saatava täydet tiedot, joten voi sitä päähän pänttäämistä. Mahdollisesti sinne jotain tietoja jäikin, ainakin voikukan ja kissankellon, kanervan ja siankärsämön latinalainen nimi tulee aina välittömästi mieleen.

Ranunculus acris & Taraxacum officinale

Jos minä keräsin 80 kasvia, niin tuo paras kaverini R kehuu sillä, että hän keräsi niitä 20 enemmän eli 100 kpl. Lisäksi hän keräsi kouluaikanaan perhosia pari "laatikollista". Ovathan ne kauniita, mutta kauniita olivat myös sammalet, joita meidän koulusta piti kerätä ja opetella tietenkin nimet, mitä niitä nyt olikaan: sulkasammal, hirvenjäkälä, torvisammal, korallisammal. Sitten oli vielä lintutentti, kiviäkin tutkittiin.....


Kauhistus! Paljon on ollut tietoa joskus aikoinaan, minne se kaikki on kadonnut. No onneksi on olemassa kaikkitietävä Google!

Harakanvarpaitako

Tästä tämä alkoi. Allun blogissa näin hauskan stripin Peanuts-filosofiasta ja aloin selailla omia Tenavat-kirjojani monen vuoden tauon jälkeen. Paljon niitä on luettu, hyvä kun kasassa pysyvät.
Sieltä tulikin heti muistutus - minullahan on kirjevelkaa hyvälle ystävälle. Siis kynät ja paperit esille heti paikalla . Noin ilkeästi kuin Jaska Jokunen en kuitenkaan kirjettä aloittanut, mutta en minä pitemmällekään päässyt kuin hän. Kynä tuntui niin kankealta kädessä, paras kirjoittaa koneella. Siinä sitten muistin toisen asian eli sitä sun tätä-blogissa olleen jutun käsialoista. Taisi olla kesän alussa, kun näin siellä kehotuksen esitellä, miltä oma käsiala näyttää. Komeron kätköihin sukelsin jälleen kerran, ja sieltähän löytyi ihan melkein liikuttavaa materiaalia....

......eli ainekirjoitusvihkojani, joihin olen joskus silloisen oppikoulun alaluokilla sievällä käsialalla kirjoittanut sieviä juttuja luonnon kauneudesta tai muista asioista, joilla tiesin saavani hyvän arvosanan. Äidinkielenopettajamme taisi olla oikea romantikko .
Sitten siirrytään muutamaa vuotta myöhemmin laadittuihin kirjoituksiin. eli luentomuistiinpanoihin. En usko, että käsi pysyisi enää mukana siinä nopeassa vauhdissa, millä nuokin on ylös laitettu.
Vaikka kirjoittelen käsin lyhyempiä muistiinpanoja, kirjeitä kesämökiltä, missä koneita ei ole ja erilaisia päiväkirjamerkintöjä, huomaan, että käsiala sen kun rapistuu. Joskus käy niin, että ei itsekään saa selvää omista hieroglyfeistään. No, silloin kyllä syytän huonoa kynää, sillä kunnon Montblancilla, Parkerilla tai muulla yhtä laadukkaalla kynällä kun kirjoittaa, on jälkikin sen mukaista.

Ulkona maistuu kahvi / Ute smakar kaffet

Istahdin iltapäivällä puutarhakeinuun. Mukana oli kirja. Luin jonkin aikaa, mutta jokin häiritsi minua, mikä? No joo joo, nuo voikukathan piti kitkeä pois jo viime viikolla. Olipa niistä tullut suuria haituvapalloja, mutta antaa olla.
På eftermiddag satt jag i trädgårdsgungan. Jag hade en bok med och läste en stund men det var någonting som störde mig, vad var det riktigt? Ja just, jag skulle ju rensa bort de där maskrosorna redan förra veckan och nu är de så där stora vita bollar. De får nu vara...

Myöhemmin sitten, sillä nyt on aika ottaa komeroista kahvipannut ulos tuulettumaan. Isot, pienet, vanhat, uudet, kupari- alumiini-, teräs ja emalipannut piristyivät ja saivat uutta väriä pintaansa, kun tuuli vei pölyt ja hämähäkin seitit.

...för nu är det dags att ta alla kaffepannor ut och vädras. Stora och små, gamla och nya, koppar-, aluminium-, stål- och emaljpannor såg fräschare och piggare ut när vinden hade tagit bort dammet och spindelväven.

5-litran pannusta riittää kahvia sinulle ja minulle ja Hentun Liisalle....
Ur 5-liters kaffepanna räcker kaffet åt mig, åt dig och åt alla andra

Nyt kun näin "tärkeä" ja hauska työ on tehty, voi hyvällä omallatunnolla istahtaa vielä hetkeksi ja jatkaa lukemista.
Nu har jag gjort färdigt det här "viktiga"och roliga arbetet och kan med gott samvete sitta och fortsätta och läsa ännu en stund.

Rairuohoa ja pääsiäismunia

Sukkasunnuntai,
malkamaanantai,
tikkutiistai,
kellokeskiviikko,
kiirastorstai,
pitkäperjantai,
lankalauantai.

Pääsiäinen lähestyy. Pian on aika ottaa esille puput ja tiput ja pajunkissojakin pitäisi noilta lumisilta ojanpientareilta päästä hakemaan. Munien värjääminen joko sipulinkuorilla tai vesiväreillä kuuluu meidänkin perheen traditioihin ja aina on saatava pääsiäisenä myös Fazerin suklainen Mignon-muna.

Pidetäänpä kahvitauko / Vi ska ta en kaffepaus

Nyt matkin hiukan tätä blogia, jossa oli juttua teen juomisesta. En voi kuitenkaan kertoa teen juonnista, koska minä juon yleensä kahvia ja nimenomaan Reilun Kaupan kahvia.
Kuten aikaisemmin olen kertonut, ostan matkoiltani usein kassin. Aivan yhtä usein ostan mukin. Niitä on myös kaapit täynnä, mutta kaikkia tulee käytettyä. Samalla tulevat mieleen muistot matkoistakin.

I den här bloggen läste jag om tedrickandet och jag ska härma lite, men jag som mest dricker kaffe berättar hellre om det. Jag dricker alltid Rättvis Handel-kaffe . Sällan dricker jag kaffe ur en kaffekopp, muggar är goda att dricka ur. Som jag tidigare har berättat, köper jag ofta en väska som minne från en resa. Lika ofta köper jag också en mugg. Jag har rätt så många i mitt skåp, men alla andvänds och ibland väcker de trevliga minnen till liv.

Antiikkinen perintökermakko ja Klimt-kahvipurkki/ En antik gräddsnäcka och "Klimt-kaffeburk"

Glühwein- eli hehkuviinimukit Wienin joulumarkkinoilta tuovat hauskoja muistoja, kuten punssimuki Wiener Eistraumista/Man minns den härliga stämningen på julmarknaden i Wien när man ser de här glühwein- och punsch-muggarna, också "der Wiener Eistraum" var en upplevelse.

Muumimuki kuuluu jokaiseen kotiin, samoin Arabian Ruska-kuppi. Tuliaisena tyttäreltä sain Cafe du monde-mukin, kun hän kävi New Orleansissa / En muminmugg finns i alla hem, Arabias Ruska-kaffekopp kanske också. Cafe´ du monde-muggen fick jag av dottern som gåva från New Orleans.

Vanha, vanha muki. Sokeritoppa kuuluu myös entisiin aikoihin, kuten sokerinsirotinkin, jolla on jo antiikkiarvoa. Mokkakupit ovat mielestäni kauniita. /En gammal, gammal mugg. En sockertopp som förr i tiden och en sockerströare som redan har antikvärde. Mockakopparna är vackra tycker jag.