Jippii, talvi! -5,5°C

Piti lähteä ulos raikkaaseen talvisäähän,

ihmettelemään kuinka vesi oli jäätynyt omenapuun oksille

ja kuinka kuusi näytti hiukan alakuloiselta painavan taakan alla.

Palasin kävelyn jälkeen virkistyneenä sisälle ja keräsin kasaan kirjat, lehdet ja muut, jotka olin jättänyt pöydälle. Tämä kuva on niin tyypillistä minua,  aina monta rautaa tulessa, virkkaustyö puuttuu, se ei päässyt kuvaan, kun on korissa tuossa lattialla :-)

Lunta, lunta

Taitaa olla viimeinen hetki laittaa muistiin kauniit talviset pakkastunnelmat, ensi viikolla on jo luvassa sadetta ja jokunen lämpöastekin.

TALVIAAMU

Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan

huurtehisten puiden unelmoissa,

aurinko kun talviaamun koissa

katsoo metsän korkehimpaan honkaan!

 Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys

kirkkautehen talviaamun koiton.

Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,

valon suuri siunaus ja hyvyys.

-V.A. Koskenniemi-

Yhtä hauskaa kuin on kulkea kameran kanssa ulkona kuvia näpsien on  selata sitten kotona runokirjoja ja etsiä löytyisikö joku runonsäe juuri tuohon tai tähän kuvaan. 

Mutta eipäs nyt vain haaveilla ja runoilla ja tuijotella pilviin, sillä onhan tässä päiviin mahtunut muutakin – hiukan epäromanttisempia asioita. Ensin minä, sitten tämä tämä paras kaverini saimme vuorollamme jonkinlaisen yhtäkkisen vatsapöpön, onneksi nopeasti ohi menevän, mutta kuitenkin voimille ottavan. Meillä tuollainen vieras on todella harvinainen, vaikka koko työurani toimin pienten ja suurten lasten parissa ja aina oli näitä epidemioita liikkeellä.  Jouduin siis  etsimään tietoa, mitä voi ja saa nauttia. Paras laittaa tieto tänne muistiin, jos vaikka vieras joskus piipahtaisi uudemman kerran, no tuskin!

Oloa helpottavan SUOLA-SOKERILIUOKSEN  ohje

1 l vettä

8 tl sokeria

1 tl suolaa

pieni ripaus ruokasoodaa

annetaan kiehahtaa ja nautitaan. Maistuukin hyvältä!

 

Kun nälkä jo alkoi vaivata pakollisen paaston jälkeen, maistui pehmeä kaurapuuro, onneksi pakasteessa on vielä kesän mustikoita.

Mutta! Miksi minun keittämäni puuro on kaikkea muuta kuin pehmeää, kun taas kämppis joka on melkein vasta-alkaja puuronkeitossa, saa siitä täydellistä.

Siitä kiitokseksi saakoon hän nämä pian valmistuvat sukat, melkein samanlaiset kuin nämä [klik]

Kultasäde auringon,

hiipii läpi pensaston.

Jäässä oksat:riippuvat

kohta niissä pisarat 

Pisaroiksi suli jää,

kirkkaammin nyt kimmeltää.

Vangittuina piilivät

jäässä värit heleät.

Uuteen eloon heräten

eessä säteen lämpöisen 

viileämmin, puhtaammin

nyt ne loistaa silmihin.

-Juhani Siljo-

Pian sulaa lyhdyn komea myssy:-)

Kerrataanpa

tiistaipäivän "tapahtumia". Tässä sopii kyllä hiukan naurahtaa,  sillä tapahtumista ei nyt oikein voi puhua. Ainahan voi kuitenkin nyhjäistä tyhjästä.

Hyppään heti iltapäivään: keitin kahvit ja otin pakasteesta piilosta palan tätä erittäin hyvää pullaa. Jos haluatte leipoa, löytyy ohje täältä [linkki].

Samalla katselin säälien näitä söpöliinejä tuossa ikkunan alla. Talvihan tuli sitten pakkasineen lopulta tännekin. Hiukan kyllä kauhistuttaa nuo lukemat!

Luinkin jonkin verran, mutta tätä kirjaa en ottanut käteeni  lukeakseni, vaan tehdäkseni siihen vihdoinkin uuden kuvan.

 Vuosi sitten esittelin meille päätyneen pinon kirjoista, joita emme koskaan tule lukemaan. Taisivat olla lyhennettyjä romaaneja . Laitoin niistä sivuun muutaman, jolle annan uuden ilmeen, tai käytän askarteluun tarpeen mukaan.

Maalasin kirjaan jo  omakuvan nuoruuden ajalta, mutta sitten aloinkin leikkiä valokuvilla,  kuvasta tuli tällainen grafiikan tapainen.  Mitähän minä tuossa niin tärkeänä kirjoitan;-))


Mahtui päivääni hyvän musiikin kuunteluakin. Oletteko kuulleet tätä uutuutta? Hieno!

  Show Me The Place by leonardcohen

Taidan pysyä hyvin ajan tasalla

Siitä pitävät kodin kaikki kalenterit hyvää huolta. Tässä muutamia:

 Tämä Kotoilijan päivyri vei tänä vuonna voiton kaikista muista viikkokalentereista, jopa Moleskinesta.

 Muumimökki kainuulaisessa metsässä koristaa seinäkalenteria, joka on tässä työpöytäni vieressä. Kalenterin sain lahjaksi berliiniläiseltä joulupukilta :-)

Tämä kalenterin antajat tiesivät, että kuvassa oleva kaupunki ja sen historialliset kauniit rakennukset ovat minulle erittäin tärkeitä. Tuon keskimmäisen talon piirsi kaupungin arkkitehti itselleen kodiksi,sen jälkeen siinä on asunut Mathilda Wrede ja  vuosisata myöhemmin minä kävin siellä lastentarhaa. Löytyyköhän toista yhtä idyllistä paikkaa lapsuuden leikeille.

 

Yläkerran aulassa minulla on tällainen ikikalenteri. Siitä puuttuu vielä yksi kuva alanurkasta, mutta pian se korjantuu, kun vaihdan samalla muitakin kuvia Yritän löytää sopivia numeroita ympäriltäni, jotkut noista kun ovat aika tylsiä. Kauneimmat kuvat olen saanut  meidän tytöltä tuomisina matkoilta. Idea on muuten täältä .  Sieltä saa vinkkejä siitä, kuinka kalenteri toimii:-)

"Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä"

Joulukuisia mietteitä paremman puutteessa

Eiköhän näillä naperoilla ole jo kaikki maailman lelut, joita tuonikäisillä pitää olla? 

Tai vieläkö joulupukki löytää uusia ideoita.  Kuvan automaton hän toi tuolle kuvan vasemmassa ylänurkassa  näkyvälle isoimmalle pojalle, eli fafalle viime jouluna ja ahkerassa käytössä se on ollutkin! 

♡♡♡♡♡♡♡

Tämä asia minua askarruttaa, miksi kuvien värit haalistuvat, kun ne siirtää tänne blogiin? Kuten nyt näiden kirjastohuoneemme verhojen ruudut, eivät ne aivan noin haaleat ole. (Ensimmäistä kuvaa käsittelinkin hiukan, siitä nuo kirkkaat värit)

♡♡♡♡

Tämä nyt on  kaikkien mielessä - tuleeko meille valkoinen joulu?  Hiukan on lunta eli sohjoa maassa,

mutta sen verran kuitenkin, että siitä yhden oravan- ja hiirenpesän sai rakennettua. Lasten iloon ei paljoa tarvita. Otetaan oppia!

♡♡♡♡♡♡

Nopea perjantaipäiväkatsaus

Heti aamukahvin jälkeen kävin kampaajalla. Nyt voin taas mennä ihmisten ilmoille.

Kuva clker.com clip art

Sen jälkeen käväisin äänestämässä. Saa nähdä kannattiko. *

Kuva google kuvahaku

 

Hauska iltapäivä hyvässä seurassa taisi olla päivän kohokohta.

Kotimatkalla ihmettelimme keväistä säätä ja  ihailimme joutsenia kauempaa

ja vähän lähempää. 

ja illan päätteeksi sai istahtaa lukemaan kaikessa rauhassa päivän lehteä . Ei voi valittaa, ihan mukava päivähän tämä!  Idean tuon kuvan tekoon sain Brooklyn Limestonesta.

* Edit:

Niin, toivottavasti kävin antamassa ääneni henkilölle,  joka edistäisi kaiken muun toivomani lisäksi myös avoimuutta ja suvaitsevaisuutta.

Aika usein ärsyttää...

se kun asuu niin sivussa kaikesta. Onhan täällä nyt vielä joku marketti ja muu, mutta ei niiden valikoimilla pitkälle pötkitä.

Kun nyt on vaikka vain tällainen vaivainen lista, niin kaupunkiin on kuitenkin lähdettävä jo ihan noiden lanttujenkin takia. Ei täältä maalta luomulanttua saa. Eikä noita raamejakaan ja kirjakauppa on mitä on, puoleksi posti nykyään.

Kello taisi olla puoli neljä iltapäivällä, pimeys oli jo laskeutumassa, kun  lähdettiin ajamaan.

Tehtiin ostokset ja sitten takaisin. Tiet olivat entistä liukkaammat. Hulluja ohituksia sai ihmetellä.

ja bensan hintaa,  se kun nousee huimaa vauhtia. Täällä se oli "halpaa"

Takaisin taas kotikulmilla. Onhan täällä kaunista,  tien varsilla on valaistut kuuset  ja on niin hiljaista ja rauhallista.

Mies meni postiin ostamaan merkkejä ja katselin siinä, että onpas idyllistä. Tämä olisi voinut olla sitä, mutta ei, viereen pysäköi valtava auto, moottori päällä ja pakokaasut vaan ilmaan eli suoraan minun päälleni, kun istuin autossa odottamassa. Voi noita euroopan omistajia. Niitähän riittää.

No tänään on sitten onneksi vähän toisenlaiset tunnelmat (vaikka ne kaupat ja muut edelleen kaukana ovatkin). Seisoin keittiön ovella ja vain ihmettelin tätä luonnon kauneutta. Siis uskomatonta!!

Näitä  meidän pikku kavereitakin on ilo seurata, eiväthän ne ilman meitä pärjäisi.

Kuten tämäkin pikkuinen, joka oli nyrjäyttänyt niskansa, kun kolaroi päin ikkunaa. Sai tulla hiukan lepäämään ja tunnin parin kuluttua alkoi ruoka maistua ja reippaasti siitä lähdettiin taas lentoon.

Stop stop!

Istuin jotenkin stressaantuneena keittiön pöydän ääressä, päivä oli mennyt hiukan hukkaan, mielestäni. Oli tarkoitus ehtiä kaikenlaista — askarrella joulukortteja, tai ainakin kirjoittaa osoitteita valmiisiin, siivota, suunnitella ostoslistoja ja kaikkea muuta tavallista. Kun sitten satuin katsahtamaan ulos niin kuinka ollakaan, ikkunan takana oli juuri  sininen hetki. Se sai minut paremmalle tuulelle, rauhoitti jotenkin ja tietenkin piti heti ottaa kamera esille ja saada tuo hetki ikuistettua:)

Olin aikaisemmin käynyt eräässä blogissa ja löytänyt sieltä kivan  joulutähtien teko-ohjeen, mutta löysin sieltä myös tämän jutun, joka  pysäytti minut.

 [klikkaa kuvat suuremmaksi]

 Moni on tämän ehkä jo nähnyt, mutta minulle se antoi ajattelemisen aihetta.

Turistinähtävyyskö

Silloin kun mattoja vielä sai pestä rannassa mattolaiturilla, silloin kun sitä ei vielä pidetty  uhkana vesistöjemme rehevöitymiselle, olisi kuva meidän tytöistä  ollut oivaa matkailumainosrekvisiittaa. 

Monessa paikassa ikuistivat turistit kameroillaan tällaista ihmettä, suomalaista matonpesijää.
Meille se ei ollut mikään ihme, vaan mukava kesäohjelma. Jo aivan pieninä halusivat lapset omat juuriharjansa ja puhdasta tuli. (Tästä kuvasta tulee varmaan sapiskaa minulle, jos en kerro että vaatteet OLIVAT tuollaisia 90-luvulla, mukavia ja tilavia!)

Raikas merituuli, mäntysuopa, iloinen jutustelu, kahvit ja mehut eväsleipien kera, rannalla istuminen ja odottaminen jonkin aikaa, kunnes enin vesi oli valunut matoista— nyt jo melko kaukaisina muistoina nämä kaikki.

Vahtikoira oli tietenkin mukana seuraamassa, että kukaan ei  plumpsahtanut vahingossa mereen.

Nyt olen raahannut kotiin kaikki kesäpaikkamme matot ja yritän saada ne puhtaiksi tässä autotallin sementtiluiskalla. Hyttyset ja muut ötökät kiusasivat, hiki valui otsalla, kun aurinko paahtoi. Tulihan näistä puhdasta tälläkin tavalla, mutta jotain puuttui. No se raikas merituuli ainakin.

Siinä nuo nyt kuivuvat, Hannan matot, reilusti puoli vuosisataa vanhat, ainakin. Niitä ei koneessa pestä, kuten näitä mattoja, jotka peittävät lattioitamme täällä kotona. Huomenna matonpesu jatkuu, onneksi kesäkin jatkuu.