Terveisiä puutarhasta

Vaikka kesä oli mitä oli - siis enimmäkseen sateinen, eivät lehtikaalit sitä surreet vaan kasvoivat ja rehevöityivät ja viihtyivät pitkälle syksyyn.....

......kunnes yllättäen saivat ylleen paksun lumipeitteen. Eivät ne sielläkään valittaneet, mutta paras oli kuitenkin kerätä sato ennen kuin jänikset ne löytävät.

Pakastimet ovat jo ennestään täpötäynnä, joten ei sinne suurta määrää lehtikaalia enää mahtunut, mutta onneksi on tuo kuivuri! Nyt ovat purkit täynnä rapeita kaalinlehtiä, joita voi talven aikana murennella keittoihin, patoihin tai vaikkapa sämpyätaikinaan.

Kuivuri oli tarpeen omenoidenkin säilömisessä. Vaikka satoa on jaettu lasten perheille ja naapureille on omenoita vieläkin varastossa odottamassa. Satohan oli meillä aivan uskomaton, kuten viime postauksessa kerroin.

Maa-artisokka ei lumesta välitä. Niin kauan kun maa ei ole jäässä, voi näitä mukuloita kerätä gratiineihin ja keittoihin, pyree on myös maukasta, samoin paahdetut maa-artisokat.

Minä tein tänään samettista maa-artisokkakeittoa Hesarin Kuukausiliitteestä löytämäni  ohjeen innoittamana. Mysi Lahtinen kehoitti tarjoamaan keittoa puutarhan syystervehdyksenä nautiskelijoille:-)

Ja vielä Kotivinkin juttu tästä kasvimaan syksyisestä piristäjästä [klik]

 

No hei taas pitkästä aikaa:)

Minkä ihmeen päähänpiston sainkaan!  Yhtäkkiä vain tuntui, että jonkinlainen elonmerkki tänne blogiin oli laitettava:)

Kevät on saapunut, omenapuu ja pääsiäiskaktus kukkivat! No saatiinhan me tässä luntakin😏. Uskomatonta.

Pelargonit saavat pysyä vielä autotallissa.

5veen syntymäpäivillä tarjottu kummituslinna oli  nam!

Pääsiäisen suklaatiput samoin!

Oli tämäkin maukasta! 

Tervetullut uutuus kauppojen hyllyllä on tämä nyhtökaura (pulled oats) KLIK. Kun on kiire, saa siitä loihdittua maistuvia, terveellisiä "pikaruokia", kuten esimerkiksi  Porotonta käristystä.

Harmaata on

Kuva otettu tänään aamupäivällä! 

Onneksi nyt on sentään melko lämmintä,

nämä puhelimet kun eivät pidä pakkasista. Nyt on ainakin minun omallani lämpimät oltavat  taskussa talvisilla kävelylenkeillä, kun virkkasin sille oman "raitapaidan", ohje on jälleen Molla Millsin.

Harmaa linja jatkuu. Tällä kertaa en sääli pakkasella palelevaa puhelinta, vaan sormia, jotka sitä naputtelevat.  Kotivinkissä oli sopiva ohje 11veelle lahjaksi tai muuten vain annettavaksi. Arvaan, että koulun jälkeen bussia odotellessa ovat kädet kohmeessa, kun pitää seurata, onko whatsappiin ja juutuubiin tullut jotain uutta koulupäivän aikana. 

Piristytään hiukan ja siirrytään oranssiin!  Löysin kaupan hyllyltä uuden tuotteen: Hernerouheen. Koska tämä mun kaverini on toivonut hernekeittoa jo pitemmän aikaa, ajattelin kokeilla keiton sijaan hernerouheesta tehtyjä kasvispihvejä. 

                          Pihvien mausteena käytin oman kasvimaan yrttejä. 

Myssyfarmin sivuilta näyttääkin löytyvän mielenkiintoisia juttuja, myssyjäkin, joten taidan siirtyä nyt sinne. 

Ja sitten seuraava.....

nimittäin kuvahaasteeni kahdeksas kohta.

8. Lautasellani

Runsaasti sadetta, runsaasti aurinkoa ja tässä tulos, villiintynyt puutarha!

Mutta saahan sieltä satoa, kuten nyt tähän feta-kesäkurpitsapaistokseen, tai ainakin siihen tarvittavat kesäkurpitsat, basilikat ja timjamit. Ohje täältä [klik]

Kesämökille mukaan otettavaksi tein juurespizzaa suunnilleen näin:

Pohja   25 g hiivaa, 2,5 dl vettä, hiukan suolaa, 0,5dl oliiviöljyä, n.5dl jauhoja. Vaivataan taikina ja annetaan kohota.

Täyte: 1 sipuli hienonnettuna, 1 porkkana ja 1 palsternakka karkeaksi raastettuina, pala (puna)kaalia suikaleina, kuullotetaan pannulla öljyssä, lisätään 1 tl timjamia 1 tl oreganoa, hiukan suolaa, ripaus sokeria ja mustapippuria, kypsennetään hetki. 

Päälle: Purkillinen crème fraichea, 0,5 dl kurpitsansiemeniä, 2 dl raastettua parmesaania. 

Paistetaan 250°  uunin alatasolla noin 7 minuuttia.

Valmiin pizzan päälle hiukan oliiviöljyä.

 

Kinuskikissan blogista löysin ohjeen aivan ihanaan Risto-vaarin kesäkurpitsakakkuun [klik], kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Arki taas ja arjen touhut

Katselen mielelläni television kokkiohjelmia varsinkin silloin, kun tuntuu että ruokalista toistuu samana viikosta toiseen. Nyt olen katsellut Neljän tähden illallinen-ohjelman uusintoja ja löytänyt sieltä muutamia kokeilemisen arvoisia ohjeita. Tätä salaattia tein tänään ja se kannatti!

Kasvispannari on herkullista pikaruokaa, ohje löytyi täältä [KLIK]

 

Jatkoin hiukan tavaroiden karsimista  yrittäen noudattaa KonMarin neuvoja. Kirjoihin näyttää kuitenkin olevan sellainen tunneside, että  täällä meillä ei karsimisesta oikein voi puhua. Nämä Elsa Beskowin ihanasti kuvitetut kirjat,

kuten monet muut lastenkirjat tuli vain järjestettyä paremmin. 

Kun työ oli tehty, tuli Täti Vihreä, Täti Ruskea ja Täti Sinipunainen mukanani iltapäiväkahville.

Nyt vain odotan, että innostun konmarinoimaan vaatteita, niiden karsiminen onkin paljon helpompaa ja oikeaoppinen viikkaaminen ja järjestäminen kaappien hyllyille ja laatikoihin on se piste iin päälle.

Lunta, lunta

Taitaa olla viimeinen hetki laittaa muistiin kauniit talviset pakkastunnelmat, ensi viikolla on jo luvassa sadetta ja jokunen lämpöastekin.

TALVIAAMU

Mikä hiljainen ja suuri onni onkaan

huurtehisten puiden unelmoissa,

aurinko kun talviaamun koissa

katsoo metsän korkehimpaan honkaan!

 Vavahtaen syttyy metsän synkkä syvyys

kirkkautehen talviaamun koiton.

Loistaa yli metsän, läheisen ja loiton,

valon suuri siunaus ja hyvyys.

-V.A. Koskenniemi-

Yhtä hauskaa kuin on kulkea kameran kanssa ulkona kuvia näpsien on  selata sitten kotona runokirjoja ja etsiä löytyisikö joku runonsäe juuri tuohon tai tähän kuvaan. 

Mutta eipäs nyt vain haaveilla ja runoilla ja tuijotella pilviin, sillä onhan tässä päiviin mahtunut muutakin – hiukan epäromanttisempia asioita. Ensin minä, sitten tämä tämä paras kaverini saimme vuorollamme jonkinlaisen yhtäkkisen vatsapöpön, onneksi nopeasti ohi menevän, mutta kuitenkin voimille ottavan. Meillä tuollainen vieras on todella harvinainen, vaikka koko työurani toimin pienten ja suurten lasten parissa ja aina oli näitä epidemioita liikkeellä.  Jouduin siis  etsimään tietoa, mitä voi ja saa nauttia. Paras laittaa tieto tänne muistiin, jos vaikka vieras joskus piipahtaisi uudemman kerran, no tuskin!

Oloa helpottavan SUOLA-SOKERILIUOKSEN  ohje

1 l vettä

8 tl sokeria

1 tl suolaa

pieni ripaus ruokasoodaa

annetaan kiehahtaa ja nautitaan. Maistuukin hyvältä!

 

Kun nälkä jo alkoi vaivata pakollisen paaston jälkeen, maistui pehmeä kaurapuuro, onneksi pakasteessa on vielä kesän mustikoita.

Mutta! Miksi minun keittämäni puuro on kaikkea muuta kuin pehmeää, kun taas kämppis joka on melkein vasta-alkaja puuronkeitossa, saa siitä täydellistä.

Siitä kiitokseksi saakoon hän nämä pian valmistuvat sukat, melkein samanlaiset kuin nämä [klik]

Kultasäde auringon,

hiipii läpi pensaston.

Jäässä oksat:riippuvat

kohta niissä pisarat 

Pisaroiksi suli jää,

kirkkaammin nyt kimmeltää.

Vangittuina piilivät

jäässä värit heleät.

Uuteen eloon heräten

eessä säteen lämpöisen 

viileämmin, puhtaammin

nyt ne loistaa silmihin.

-Juhani Siljo-

Pian sulaa lyhdyn komea myssy:-)

Lämmin syksy päättyy punaposkiomenoihin ja nostalgiaan

Perunat on nostettu, saarnet kellastuvat.

Auringonkukan siemenet ovat kypsiä, antonovkan alta

tulee mätänevien omenoiden tuoksu

töitä

on aina enemmän kuin päiviä ja jotain

jää aina keräämättä, siivoamatta, lopettamatta.

Kasvimaa täytyy kääntää, aita korjata

sitten voi mennä, taivas jää paksuun pilveen;

pian lehdet ovat pudonneet, pian

asioiden olemuksen näkee taas selvemmin:

rauduskoivun paljaat oksat huojumassa

harmaata hämärtyvää taivasta vasten.

-Jaan Kaplinski-

Tässä ei tuon runon Antnovka, vaan aromikas, makea Åkerö,

josta saimme mukavan sadon. Kokeilen, sopiiko laji marinoitavaksi ohjeen mukaan, jonka löysin Kotivinkistä [klik]. Liemi ei ole tässä kirkas, koska käytin tavallisen sokerin sijasta raakaruokosokeria.

Ja sitä nostalgiaa –  kesäpaikan kuistinpöydällä ruostunut maitohinkki, mustunut kahvipannu, puinen sihti

ja pihalla ikivanha aitta voisivat kertoa paljon entisajan elämästä. Tai eivät vain voisi, sillä kertovathan ne jo nytkin.

Suuri osa muuttolinnuista on  lähtenyt muualle, mutta täällä talvehtivat käyvät jo kurkkimassa tutuilla talvisilla ruokintapaikoillaan, olisiko tarjoilu jo alkanut. Ei nyt vielä sentään!

Pikkuapulaisilla riittää töitä,

kuten myös minulla. Kuinkahan monta ikkunanruutua olen pessyt tämän  apulaisen kanssa!

Meillä kävi vieras, joka on juuri saanut  keliakia-diagnosin, niinpä kokeilin tehdä myös hänelle sopivia banaanilettuja iltapäiväkahvin kera tarjottavaksi. Hyviä olivat ja tuo Sia-jäätelö oli sitten piste iin päälle.

Banaaniletut

300 gr banaania

suolaa

2 rkl sokeria

3 dl vettä

2 dl riisijauhoja

0,5 tl leivinjauhetta 

Soseuta banaanit, lisää muut ainekset

Anna turvota puoli tuntia ennen paistamista.

No johan on sinistä!

Tänään ajaessamme kaupunkiin totesin ties kuinka monta kertaa vieressä istuvalle kaverilleni  kuinka  kauniin sininen taivas olikaan! 

Kotiin palattuamme saivat kukkapenkin sinivuokot  osakseen saman ihailuni,

joten jatketaan siis samalla värillä. Sini-valkoruutuiselle pöytäliinalle olen kattanut  kalakeiton seuraksi itse leipomaani näkkileipää ja saaristolaislimppua. Kevätsipulivarret eivät kuvassa näy, mutta niitä saimme taas talven jälkeen hakea omasta maasta, se onkin  aina varma kevään merkki.
Sinistä pilkahtaa myös leivän alta vadista, joka kuuluu aivan ensimmäisiin keramiikkatöihini. Niillä on siis jo antiikkiarvoa:) Kumma muuten, kuinka nuo vanhat työt alkavat miellyttää itseä enemmän ja enemmän. Kriittisyys näköjään häviää ajan myötä.

Tämä oli rapeaa ja niin hyvää ja niin terveellistä!

Juusto-kaalipataakin tein eräänä päivänä ja tietenkin tässä "sini-valkoruutuisella" pöydälläni, sillä samalla saan seurailla eläintarhamme touhuja tuossa ikkunan alla. Fasaanit, oravat, punatulkut, peipposet, keltasirkut ja mitkä kaikki kun pitävät tätä pihaamme omanaan. Tai taisivat ne, tai niiden esivanhemmat oleskella näillä seuduilla jo ennen meitä – mitäs me tänne tulimme taloa rakentamaan ja niiden rauhaa rikkomaan!

Helppoa ja herkullista kotiruokaa. Olkaa hyvä!