Mukavia muistoja 1960-luvulta

Lukiossa meillä oli innostava saksan/ranskanopettaja, joka kannusti oppilaitaan lähtemään kesälomien ajaksi maahan, jossa näitä kieliä oli mahdollista käyttää käytännössä, arkielämässä. 

Tässä luokkatoverini ja minä olemme jättäneet hyvästit koulukavereille ja saapuneet Kölniin sairaalatöihin.

 

Evgl. Krankenhaus oli työpaikkamme. Muistan ystävälliset potilaat, jotka olivat kiinnostuneita meistä, jotka olimme tulleet "kaukaa, kaukaa" Suomesta heitä hoitamaan. Fräulein Finnin saikin kosolti läksiäislahjoja kotiin lähteviltä potilailta. Tallella ovat vieläkin. 

Asuntomme ikkunasta pääsin kätevästi ulos poimimaan kukkia huonettamme koristamaan:)

Syksyn tullen oli jätettävä viihtyisä Kölnin kaupunki ja lähdettävä jälleen koulun penkille mukana reippaasti kohentunut kielitaito.  Myöhemmin Saksanmatkoilla  olikin hauska käydä Kölnissä turistina! Bloginimeni Clarissan sain täältä  Kölnistä,  oikea nimeni C. tuntui heille kai vieraalta!

Nostalgiaa

 

Miten hauska selailla vanhoja saarikuvia! 1950-luvun alkua ja vene täynnä porukkaa.

                                    Isän rakentama uusi saarimökki.

Leikittiin, ongittiin, uitiin, pelattiin, mutta ei kännyköillä.

Ja aina oli sukulaisia ja ystäviä tulossa kesän viettoon päiväksi, pariksi!

 Tai vierailtiin serkkujen huvilalla. Kahvi maistui äidille ja isälle tuossa pöydän päässä.

Kissanpäiviä

 

Tehdäänpä tällä kertaa asiaa, ei tikusta, vaan kissasta.  Hilda on meillä hoidossa aina, kun oma perhe lähtee matkoille tai muuta ja ihme kyllä, kissatyttö on valloittanut minut täysin söpöydellään ja kiltillä luonteellaan.

Istuin tässä työpöytäni ääressä kirjoittamassa ja sehän kiinnosti myös Hildaa. Äänettömästi ja niin kevyesti se hypähti pöydälle, kulki ympäriinsä ja tutki tarkkaan  kaikkea, mitä esillä vaan oli. Tove Janssonin julisteen edessä oli kyllä pysähdyttävä hiukan pitemmäksi aikaa.

Syntymäpäivä sattui olemaan juuri nyt ja olihan sitä vietettävä kukkien kera, sitten olikin mukava kellahtaa  olohuoneen nojatuoliin, kaveriksi tuli "puupää-kissa".

 

 

Suven mentyä

Aurinkoisen lämpimän kesäpäivän jälkeen on vaikea uskoa syksyn olevan tulossa. Tottahan se kuitenkin on, kun koulutkin ovat alkaneet.

7vee täytti hiljattain 8 ja on nyt tokaluokkalainen. Tuollahan hän seisookin  jo reippaana jonossa ja odottaa koululuokkaan pääsyä.  Minun mielestäni voisivat nuo lasten kesälomat olla pitempiäkin, että saisivat nauttia vielä näistä loppukesän lämpimistä päivistä, kuten me

silloin vanhaan hyvään aikaan. Tässä näkyykin kouluni, jonne mentiin pitkän loman jälkeen syyskuun alussa. Taidan kyllä nyt unohtaa kesätyöt, joita suurin osa sitten lukioaikana teki. Minä muiden mukana. Jonkun kesän vietin postineitinä, jonkun sairaalatöissä Saksassa, missä saikin ahertaa kymmenen tuntia päivässä. Hyvin sen jaksoi ja kielitaito kohentuneena aloitettiin sitten koulu.

Tänä viikonloppuna saavat kyllä koulu- ja muut arkiset työt unohtua. Lämmin aurinkoinen sää helli meitä, kun istuimme kesämökkimme portailla ja nautimme hiljaisuudesta. Syksyn lähestymisestä kertoivat  sudenkorennot, jotka lentelivät kimaltavin siivin pitkin pihamaata.

Kun  ruohot oli leikattu  oli  pakko vetäytyä suuren pihakuusen varjoon ja samalla ihmetellä tuota ikivanhaa omenapuuta, joka on niin täynnä omenoita, että tuskin jaksaa niitä kantaa.

Kesämökin päiväkirjaan merkitään sitten kaikki tärkeät asiat: lämpöasteet ulkona ja sisällä,  oliko ruoho päässyt kasvamaan liian pitkäksi, mitä ruokaa laitoimme, kuinka uusi omenapuu voi, entä luumupuu, tuleeko siihen hedelmiä........... Kummasti nuo sivut ovat toistensa kaltaisia, mutta mielenkiinnolla niitä kuitenkin luetaan ja vertaillaan eri kesien tapahtumia toisiinsa.

Ja sitten asiasta kolmanteen, eli viimekertaisen  postauksen "salaisuuden" paljastaminen.

Tässä se on, oma osuuteni Ravelryn kuukausihaasteeseen En liten stickutmaning 2013. Oli siis kudottava jotain sellaista, mitä ei olisi uskonut tekevänsä. No, mikä tuo sitten on?

Eipä mikään muu kuin paikallisen perinnepuseron mukaan kudottu "kansi" runokirjalle! Olen tehnyt aikoinani tällaiset puserot  meidän lapsille ja kun kirjat ovat minulle melkein yhtä rakkaita, keksin tehdä samanlaisen myös runokirjalleni. Vastapalveluksena kauniista runoista, joita se minulle tarjoaa.

SUVEN MENTYÄ

Jo luumupuiden oksat värittää

hedelmän punertuvan hehku vieno,

ja yli nurmettuneen mullan jää

omenan tuoksu iloinen ja hieno.

Mut suven jälkeen liian autuaan,

min kultaan vaivuin tajuttomuuteen asti,

nyt syksyyn havahduin niin haikeasti

kuin lapsi lämpimästä unestaan.

Jos suljen silmäni ja kuuntelen,

soi vielä linnunlaulu kultasuinen,

ja loistossansa tuomi toukokuinen

jäi sydämeeni, sinne juurtuen.

Mut kellastuu jo ruoho rinteen armaan,

ei tuudi tuuli kukkain purppuraa,

ja yli järven kylmenneen ja harmaan

etäältä kurkiparvi kiiruhtaa.

---------

Syyspilven alta kullanvaalean

lehahtaa jälleen kirkas päivä esiin,

ja kylmän-tuulisiin ja tummiin vesiin

taas taivas lainaa sinen loistavan.

Vie auringosta polku pimeään.

Mut värit hohtaa hajuhernemaassa

levossa, hellyydessä autuaassa,

ja kaikki kukkaniityt nään

Säkeet Saima Harmajan runosta kirjassa Suomen Vuosi. Kerroin siitä täällä [KLIK]

Luistimet mukaan

Koululaisilla ja monella muullakin on nyt talvilomien aika ja vielä ehtii harrastaa talviurheilua ennen kevään tuloa. Nautitaan siis lumesta ja jäästä ennen sohjoisia vesikelejä. Mekin lähdemme käväisemään hiukan etelämpänä ja mietin, ottaisimmeko luistimet mukaan. Voisin esitellä täällä [linkki] luistelutaitojani alla olevan luistelijan tapaan..........tai en sentään.

Leppoisia hetkiä

Vietimme taas pari lämmintä päivää kesäpaikassamme, enimmäkseen töitä tehden, kuten aina, mutta illan viiletessä lähdimme läheisen kylän rannalle. Kylä on säilyttänyt vanhan idyllisen ilmeensä.  Pieniä punaisia kalastajamökkejä näkee vielä siellä täällä, samoin laidunmaita lehmineen, mutta kylän keskeisin paikka on kalasatama venevajoineen ja kalastusveneineen. Tervan ja meren tuoksu ja kalalokkien kirkuna kuuluvat ehdottomasti tähän idylliin.

Ukkoset ovat jyrisseet täällä meillä päin harvinaisen voimakkaasti. Hyvä kun pääsimme takaisin rantaretkeltämme, kun jo jyrinä alkoi ja jatkui sitten yölläkin. Aamulla heräsimme taas auringonpaisteeseen ja luvassa olisi vielä enemmän hellettä. Aamiaispöytään kuuluu ehdottomasti päivän lehti, mutta sitä kun ei kesäpaikkaamme tule, saa uunituore Brigitte Woman kelvata. Onneksi sieppasin sen mukaani juuri kun lähdimme

Ja vaikka on helle, voi varjossa istua ja tehdä jotain hyödyllistäkin, esimerkiksi kutoa tätä Etiopiaan menevää nuttua [linkki].

Onneksi ei tämä ampiainen pistänyt minua, kun siinä istuin ja kudoin! Suostui jopa valokuvamalliksikin.

Huh hellettä

Tämän alla olen viihtynyt viime aikoina erittäin hyvin. Vähempikin helle riittäisi minulle aivan mainiosti, vaikka turha tässä on valittaa, kun saa vain olla ja nauttia. Sitä näyttävät tekevän puutarhan kukatkin, kunhan saavat välillä vettä. Onneksi pienet sadekuurot ovat hoitaneet sen asian .

Kesäpaikkamme harmaat aitanseinät ovat ehtineet nähdä ties kuinka monta helteistä tai sateista kesää, mutta ei voi muuta sanoa, kuin että aika tekee tehtävänsä - väri vain kaunistuu ja kaunistuu.

Nämä pikkupirpanat eivät ole varmaan edes huomanneet, että olisi jotenkin liian lämmintä. Touhua riittää: mustikoita poimitaan kippoon tai suoraan suuhun,välillä huidotaan vain pois hyttyset ja paarmat. 3vee piti huolen siitä , että traktorihommat tulivat hoidettua, 4vee toimi taas hengenpelastajana. Ötökkä-parka oli hukkumaisillaan vesisaaviin, tyttö sen sieltä pelasti, antoi kukkia syötäväksi ja ravitseva mesi virvoitti pienen raukan. 

Pitää kai ottaa noista pienistä oppia eikä valittaa turhasta.

Ajetaan me tandem.. eikun Helkamilla...

Små cyklar som far omkring, 

dom hörs nästan ingenting, 

lite rassel och lite pling, 

rassel, rassel, rassel och pling.

Nyt kun on aikaa ja säätkin ovat olleet mitä hienoimmat, on ollut oikein nautinto ajella pyörällä pitkin kyläteitä. Helkama Kaunottareni on ollut lähtövalmiina läpi vuoden, miehen Husqvarna taas on ollut lepotilassa autotallissa ties kuinka kauan, hän kun on käyttänyt muita pyöriä (kuinkahan monta tuolla onkaan)  Ikää sillä on aika monta vuosikymmentä enemmän kuin minun pyörälläni, mutta tässäkään tapauksessa ei ikä haittaa sitten yhtään! Reipasta vauhtia olemme polkeneet pitkin hiljaisia teitä. On kuunneltu lintujen laulua ja kurkien huutoa.

On se vaan hienoa, kun saa vaikka joka päivä valita eri reitin ja uudet maisemat. Joku pelto alkaa olla keltaisenaan rypsistä, kuminapelto loistaa taas valkoisena ja ojat ovat täynnä luonnonkukkia.

Mitä olemme tehneet pyöräretkien jälkeen? No, hypänneet autoon tietenkin ja ajaneet saman reitin kuin juuri pyörillä, sillä olen välttämättä halunnut tietää, kuinka monta kilometriä olemme pyöräilleet kunakin kertana.Voi miten nopeasti nuo 14-15 kilometriä autolla taittuvat ja kuinka paljon jää näkemättä,  mutta miten pehmeät ja mukavat nuo auton istuimet ovatkaan! Siihen kaivataan  parannusta....

....siispä lähdettiin kaupunkiin ostoksille. Pyörän satulaan löytyi geeli-istuinsuoja ja rikkinäisen matkamittarin tilalle uusi, halpa ja yksinkertainen, joka kestää, minkä kestää.

Autossa sain lukea kaikessa rauhassa kuljettajan ohjatessa turvallisesti kotiin päin. Kelpaa nyt seuraavalla kerralla istahtaa pyörän satulaan ja ajaa vaikka toiset 15km eikä tunnu missään.

Menipä myöhään tämä postaaminen, kun blogger reistaili ja pysähtyi kuvia ladatessa:(

Heinä- ja muissa töissä

♥ Hyvät lomafiilikset jatkuvat: talon raivaushommat ovat päässeet hyvään alkuun, eli "ateljee"-huoneessani on jo huomattavasti parempi järjestys, alakerran iso komero on niin ikään pistetty ojennukseen. Tällä pelillä jatkuu kunnes saadaan kaikki edustuskuntoon*. Ihanaa, kun on aikaa. Ihanaa, kun saa tehdä tällaisia tylsiä töitä silloin, kun ne eivät tunnu ollenkaan tylsiltä ja onneksi täältä pääsee pois silloin kun lehti- ja kirjapinoja, vaatekasoja ja muuta arkielämäämme kuuluvaa rekvisiittaa ei jaksa katsella.
Pikkutyttö oli meillä päivän hoidettavana ja hän päätti, että lähdetään kesäpaikkaamme katsastamaan, miten siellä voidaan. No, olimmehan jo itsekin matkasta puhuneet, mutta  laiskuuttamme olimme peruuttamassa koko jutun. Hyvä, että joku pitää meillekin vähän kuria!
 * = siedettävään kuntoon

Siellä olisi voinut olla saman näköistä kuin viime kerralla käydessämme, mutta...

...onneksi ei ollut aivan yhtä villiintynyttä. Nyt riitti työtä vain ruohonleikkuukoneelle, trimmerit ja viikatteet saivat olla toimettomina nurkassaan. Ensin kuitenkin  istahdettiin matkan päälle eväitä syömään. 

Sisällä vain käväisimme avaamassa ikkunat, että raikas kesätuuli pääsisi huoneisiin. muuten....

... olimme koko päivän ulkona. Totesimme, että pihapiirin pihlajat ovat täynnä kukkia. Siis paljon marjoja ja paljon lunta ensi talvena, tai päinvastoinko? Kukin tulkitkoon, miten itselle parhaiten sopii.

 4-veen mielestä ei kaakao ja juustosämpylä ollut kyllin täyttävää. Parasta siis ryhtyä ruoanlaittoon. Ensin kynä käteen ja ohjeet mittoineen paperille, sitten kaivolle vettä hakemaan.

Ohje: Vesi, kananmuna (=muurahaisenmuna), kukka, ja sokeri sekoitetaan. Maistellaan ja nautitaan päreenpala-lusikalla.

Tämän jälkeen ei tarvinnut lähteä nälkäisenä kotimatkalle. Pian tulisi jo 4-veen äiti ja saisi reippaan ja iloisen tyttönsä kotiin. Eipä ollut vielä tuo kone, mutta aivan pian tulee seuraava.

Onni

"Kell´onni on, se onnen kätkeköön,

kell´aarre on, se aarteen peittäköön,

ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan."

Onni on minulle nyt aurinkoinen kesäsää, suvivirren sävelet, iloiset ihmiset ympärilläni ja tieto siitä, että  nyt on  ♥  KESÄLOMA  ♥ . Tätä onnea on aivan turha peitellä ja kätkeä. Jaan sen oikein mielelläni kaikkien kanssa.

 Riemun siitä, että sain näin kauniita kukkia, voin myös jakaa muiden kanssa! 

Iloinen ja onnellinen oli tämä pikkutyttö vuosia sitten laulaessaan omasta kesälomastaan. Tästähän tulee aivan  nostalginen tunnelma! 

Turha luulo

 

Kevät jo käväisi mielessä, kun.... 

.......posti toi Jeanne d'Arc Living-lehden, täynnä keväisiä ideoita, myös sellaisia, joita voisi toteuttaa  kesäpaikassamme, vanhassa maalaistalossa. Kävin jo ostamassa väriä ja kirjainsabluunoita, joilla aion koristella tyynyjä, purkkeja tai minkä tahansa laatikon kylkiä. Lehden sivut inspiroivat moneen.                                              

.... pelargoniat autotallin viileydessä viestittivät odottavansa ympäristön vaihtoa ja uutta ravintoa

.....ruusunkiulukat näyttivät nauttivan  auringosta.

 

 ..... oravakin oli jo vaihtanut harmaan talviturkkinsa ruskeampaan. 

Parasta unohtaa tuollaiset mietteet, sillä totuus on toisenlainen:

 

Ajokeli on huono koko maassa lukuun ottamatta Pohjois-Lappia lumisateen sekä lumisten teiden vuoksi, lupaa meille ystävällisesti Ilmatieteen laitos. Ulos ei  huvita mennä tuonne lumimyrskyyn, maantielle ei viitsi lähteä ajamaan Etelä-Suomeen lomamatkalle, kuten oli suunniteltu. Ollaan siis kotona.

 

 

Pitääköhän tämä paikkansa? Jos pitää ja jos noin -20° lasketaan kovaksi pakkaseksi, niin kevät tulee kertaheitolla Eetun-päivänä 18.3.

 

Edit: Uhmataan talvea ja kuunnellaan  tämän päivän syntymäpäiväsankarin, Antonio Vivaldin kevätmusiikkia. 

                                   

Ja loma jatkuu.....

......vielä muutaman päivän. Mielellään saisivat nämä leppoisat päivät  jatkua vielä pitempään. Kun nuo pikkuiset ovat käymässä, riittää kyllä vilinää vilskettä ja hulinaa  huisketta aivan riittämiin. Kun vinttikomerosta haettiin taas lisää pojan vanhoja autoja, oli ilo ylimmillään. Vaikka joulupukki oli äskettäin tuonut pikkupojille hienoja paketteja, olivat nämä retroautot kovasti mieluisia. Pikkutyttö 4v oli myös täysillä mukana autoleikeissä:) Pärinää riitti.
Välillä on sitten ollut rauhallisia päiviä. Jotkut ovat ratkaisseet sanaristikkoa, joku lukeneet, jotkut ovat valmistaneet herkkuja pöytään, välillä on lähdetty "seikkailemaan" liukkaille lumisille teille.Ja kun on nautittu hiljaisuudesta, on otettu esille vanhat vinyylit ja pistetty musiikki soimaan.