Ja sitten seuraava.....

nimittäin kuvahaasteeni kahdeksas kohta.

8. Lautasellani

Runsaasti sadetta, runsaasti aurinkoa ja tässä tulos, villiintynyt puutarha!

Mutta saahan sieltä satoa, kuten nyt tähän feta-kesäkurpitsapaistokseen, tai ainakin siihen tarvittavat kesäkurpitsat, basilikat ja timjamit. Ohje täältä [klik]

Kesämökille mukaan otettavaksi tein juurespizzaa suunnilleen näin:

Pohja   25 g hiivaa, 2,5 dl vettä, hiukan suolaa, 0,5dl oliiviöljyä, n.5dl jauhoja. Vaivataan taikina ja annetaan kohota.

Täyte: 1 sipuli hienonnettuna, 1 porkkana ja 1 palsternakka karkeaksi raastettuina, pala (puna)kaalia suikaleina, kuullotetaan pannulla öljyssä, lisätään 1 tl timjamia 1 tl oreganoa, hiukan suolaa, ripaus sokeria ja mustapippuria, kypsennetään hetki. 

Päälle: Purkillinen crème fraichea, 0,5 dl kurpitsansiemeniä, 2 dl raastettua parmesaania. 

Paistetaan 250°  uunin alatasolla noin 7 minuuttia.

Valmiin pizzan päälle hiukan oliiviöljyä.

 

Kinuskikissan blogista löysin ohjeen aivan ihanaan Risto-vaarin kesäkurpitsakakkuun [klik], kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Jatkoa haasteeseen & pientä kieliharjoittelua

"Nyt sitten uusia haasteita keksimään, tämä on ollut hieno idea"  luin kommenteista edelliseen kuvahaasteeseeni ja sehän tietenkin innosti minua jatkamaan.

Tuossa  minulla on nyt laadittuna 10 uutta kuvaideaa, saa nähdä, mitä noista keksin.

1. TÄMÄ ON TODELLA HYVÄÄ

Raparperimutakakku, eli rabarberkladdkaka, jonka ohje löytyy täältä KLIK ( kaikkihan me olemme lukeneet koulussa toista kotimaista ja kun kertaus on opintojen äiti, suosittelen tutustumaan tuohon helppoon kuvalliseen ohjeeseen:)

Tuo oli melkein liiankin hyvää, joten kävin keräämässä puutarhan perältä raparperia  pakasteeseen, jos vaikka innostuisin leipomaan kakkua talvellakin.

Lämmin syksy päättyy punaposkiomenoihin ja nostalgiaan

Perunat on nostettu, saarnet kellastuvat.

Auringonkukan siemenet ovat kypsiä, antonovkan alta

tulee mätänevien omenoiden tuoksu

töitä

on aina enemmän kuin päiviä ja jotain

jää aina keräämättä, siivoamatta, lopettamatta.

Kasvimaa täytyy kääntää, aita korjata

sitten voi mennä, taivas jää paksuun pilveen;

pian lehdet ovat pudonneet, pian

asioiden olemuksen näkee taas selvemmin:

rauduskoivun paljaat oksat huojumassa

harmaata hämärtyvää taivasta vasten.

-Jaan Kaplinski-

Tässä ei tuon runon Antnovka, vaan aromikas, makea Åkerö,

josta saimme mukavan sadon. Kokeilen, sopiiko laji marinoitavaksi ohjeen mukaan, jonka löysin Kotivinkistä [klik]. Liemi ei ole tässä kirkas, koska käytin tavallisen sokerin sijasta raakaruokosokeria.

Ja sitä nostalgiaa –  kesäpaikan kuistinpöydällä ruostunut maitohinkki, mustunut kahvipannu, puinen sihti

ja pihalla ikivanha aitta voisivat kertoa paljon entisajan elämästä. Tai eivät vain voisi, sillä kertovathan ne jo nytkin.

Suuri osa muuttolinnuista on  lähtenyt muualle, mutta täällä talvehtivat käyvät jo kurkkimassa tutuilla talvisilla ruokintapaikoillaan, olisiko tarjoilu jo alkanut. Ei nyt vielä sentään!

Pikkuapulaisilla riittää töitä,

kuten myös minulla. Kuinkahan monta ikkunanruutua olen pessyt tämän  apulaisen kanssa!

Meillä kävi vieras, joka on juuri saanut  keliakia-diagnosin, niinpä kokeilin tehdä myös hänelle sopivia banaanilettuja iltapäiväkahvin kera tarjottavaksi. Hyviä olivat ja tuo Sia-jäätelö oli sitten piste iin päälle.

Banaaniletut

300 gr banaania

suolaa

2 rkl sokeria

3 dl vettä

2 dl riisijauhoja

0,5 tl leivinjauhetta 

Soseuta banaanit, lisää muut ainekset

Anna turvota puoli tuntia ennen paistamista.

Piirakkaa ja pizzaa

Eipä haittaa ollenkaan, vaikka juhannusruusun kukinta-aika myöhässä onkin – mielelläni nautin sen kauneudesta juuri nyt.

Juhannusruusuja meillä on täällä kotipuutarhassa, mutta tämä kuva on  otettu muutama päivä sitten, kesäpaikkamme pihalla.

Kotipuutarhassa kasvaa hyvää vauhtia lehtikaali, jonka viime vuotista satoa löytyy vielä pakastekaapistakin. On jo korkea aika päästä eroon niistä, joten ennen lähtöämme kesäpaikkaan tein evääksi herkullisen  Lehtikaalipiirakan, johon sain idean täältä  muunnellen ohjetta sen mukaan, mitä jääkaapista löytyi.

Ohjeessa tehtiin pikkupiiraita, minä tein yhden ison, luulin, että kaapissa oli rahkaa, ei ollut, joten käytin taikinaan sen asemesta kreikkalaista jugurttia, feta- ja mozzarellajuustoa ei myöskään ollut, mutta parmesaani kävi aivan mainiosti. 

Tähän saakka oli kaikki kuten olla pitää,

mutta kun tulimme nälkäisinä perille, ei piirakkaa löytynyt mistään, oli aivan turhaa kaivella kylmälaukkuja! Jäiköhän se keittiön pöydälle?  Onneksi paikallinen kyläkauppa oli auki ja sillä aikaa, kun pakkasin tavarat ulos autosta, sai "juoksupoika" lähteä etsimään jotain syötävää. Ja onneksi on kännykät keksitty, joten neuvottelun jälkeen päädyttiin tuollaisiin mikrossa lämmitettäviin pizzoihin.:-(

Siinä pizzaa syödessä ajattelin kaiholla kotipöydällä pilaantuvaa herkullisen tuoksuista piirakkaa. 

No jaksoihan nyt kuitenkin aloittaa työnteko, sillä ruoho oli kasvanut sateiden ansiosta taas reippaasti ja töitä riitti sekä ruohonleikkurille, että trimmerille. Sitten saikin levähtää varjossa ja pitää ansaittu kahvipaussi. Saisittepa maistaa tuota maailman parasta, pienen lähileipomon leipomaa munkkipossua!  Sen vertaisia ei löydy mistään muualta ja nyt arvaan, että perheenjäsenet lukevat tätä vesi kielellä, missä sitten sattuvat olemaankin:-) 

Olisimme mielellämme jääneet pitemmäksikin aikaa, mutta muutama päivä sai nyt riittää raikkaita merituulia haistellen, sillä kotona odottivat muut tehtävät ja Lehtikaalipiirakka! Se oli kuin olikin kiltisti jääkaapin hyllyllä!

Kukat jo odottivat meitä ja kastelukannuja.

Myös rikkaruohoilla oli jo ollut ikävä meitä –  tai ei, nehän olivat oikein nauttineet poissaolostamme ja olivat jo valtaamassa kaikki kukka- ja kasvimaat omaan käyttöönsä.

No johan on sinistä!

Tänään ajaessamme kaupunkiin totesin ties kuinka monta kertaa vieressä istuvalle kaverilleni  kuinka  kauniin sininen taivas olikaan! 

Kotiin palattuamme saivat kukkapenkin sinivuokot  osakseen saman ihailuni,

joten jatketaan siis samalla värillä. Sini-valkoruutuiselle pöytäliinalle olen kattanut  kalakeiton seuraksi itse leipomaani näkkileipää ja saaristolaislimppua. Kevätsipulivarret eivät kuvassa näy, mutta niitä saimme taas talven jälkeen hakea omasta maasta, se onkin  aina varma kevään merkki.
Sinistä pilkahtaa myös leivän alta vadista, joka kuuluu aivan ensimmäisiin keramiikkatöihini. Niillä on siis jo antiikkiarvoa:) Kumma muuten, kuinka nuo vanhat työt alkavat miellyttää itseä enemmän ja enemmän. Kriittisyys näköjään häviää ajan myötä.

Tämä oli rapeaa ja niin hyvää ja niin terveellistä!

Juusto-kaalipataakin tein eräänä päivänä ja tietenkin tässä "sini-valkoruutuisella" pöydälläni, sillä samalla saan seurailla eläintarhamme touhuja tuossa ikkunan alla. Fasaanit, oravat, punatulkut, peipposet, keltasirkut ja mitkä kaikki kun pitävät tätä pihaamme omanaan. Tai taisivat ne, tai niiden esivanhemmat oleskella näillä seuduilla jo ennen meitä – mitäs me tänne tulimme taloa rakentamaan ja niiden rauhaa rikkomaan!

Helppoa ja herkullista kotiruokaa. Olkaa hyvä!

Kevät saapui ja verhos jo laaksot ja haat .....

....lauleskelin mielessäni tuota lapsuuden ajan koululaulua ja uskoin peipposia, jotka tuolla puunoksalla laulavat ja visertävät että vain  puoli kuuta on kesään.

 Tuli jo melkein kiire suunnitella, mitä tuonne puutarhaan kylväisi. Löytyykö viime vuoden varastoista sitruunamelissan, timjamin ja lehtikaalin siemeniä – onhan jo korkea aika aloittaa taimien kasvatus.

Iloisin mielin leivoin eilen rahkasämpylöitä (kiitos Allu), maistuisivat sitten kahvipaussilla  puutarhasuunnittelujen  lomassa.

No, mene nyt sitten tuonne ! Taisivat peipposet onnistua juksaamaan minua, tai uudelleen tullut talviko pääsi juksaamaan peipposia. Ei ole ollenkaan kivaa, tämä!

Jätän pois otsikon, kun en sitä keksi:-)

Kevät oli jo hyvää vauhtia alkamassa. Lunta saattoi nähdä vain metsäisillä varjopaikoilla.

Sitten tuli tuo auringonpimennys, (josta huono kuva likaisen autonikkunan läpi), 

onkohan se  syypää tähän takatalveen:(

Joka tapauksessa, kesään päin tässä ollaan menossa, joten turha säästää pakastimen aarteita. Lehti- eli viherkaalia siellä näyttää vielä olevan jonkin verran, yleensä teen siitä viherkaalikeittoa, nam!, mutta nyt tein pestoa – tarvitsin siihen lehtikaalisilppua, paahdettuja kurpitsansiemeniä,  parmesaniraastetta, sitruunanmehua, oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria. Jauhetaan tehosekoittimessa sopivaksi. 

Muistelin, että olen blogissani esitellyt aikaisemminkin lehtikaalipestoa ja löytyihän ohje (klik), jonka mukaan saa mielestäni paljon paremman makuista pestoa, vaikka oli tämäkin kokeilemisen arvoinen. Olin kyllä lentää selälleni, kun näin, kuinka paljon lunta tuolloin oli maaliskuun puolessa välissä, mutta se taisikin olla juuri se vuosi, jonka kaikki muistavat olleen erittäin runsasluminen. Yleensähän lumi sulaa juuri hiihtolomien aikaan!

Parsakaalipaistos on aina ollut meidän perheen herkkuruoka. En ole tehnyt sitä pitkään aikaan, vaikka parsakaalia usein ostankin, melkein aina keitän sen vain lisukkeeksi.

Hahah!! Enkö keksi uusia idoita, sillä tämän parsakaalipaistoksenkin ohje löytyi näköjään täältä (klik) :-)

Ja sitten suu makeaksi! Kun tässä kevättalven aikana on ollut syntymäpäiviä yhdellä ja toisella ja kun yksi perheenjäsenistä pyrkii pitämään tällä hetkellä allergian takia gluteenitonta dieettiä, leivoin mureita pikkuleipiä. Hyvä jos hän ehti niistä muutaman saada, sillä tälle mun kaverillenikin ne maistuivat aivan liian hyvin. Tuossa ohjeessa (klik) lukee jouluiset piparit, mutta mausteita muuntelemalla saa niistä halutessaan ei-jouluisen makuisia. Minä kyllä käytin piparkakkumausteita.

"Tässä me nyt keskustellaan tuon 9veen kanssa vähän niitä näitä", sanoo tuo vasemman puoleinen, yksi näistä syntymäpäiväsankareista. Täytti helmikuussa kaksi vuotta. ♡

Ole vaiti tai lausu jotain,

mikä on vaitioloa parempi, sanoi Pythagoras
Olisi kai sitten viisainta jatkaa hiljaiseloa täällä blogissa, kun ei nyt niin erikoista sanottavaa ole.
Mutta kun en osaa aivan kokonaan vaieta, kerron nyt vähän, mitä täällä on puuhasteltu.

1. KÄSITYÖT
  Näin aika kivan ja selkeän kassialmalle sopivan ohjeen Martha Stewartin sivuilla täällä

Ostin kerrana Gudrun Sjödenin kangasta ja sitä oli vielä jäljellä, vaikka olin aikaisemmin tehnyt siitä  1 tämän klik ja 2 tämän klik ja vielä  3 tämänkin klik:-))

En ommellut  kassia tällä ikivanhalla Singerillä,

 vaan miehen Elna-tädin  perintö-Husqvarnalla. Taitaa silläkin olla ikää ainakin 50 vuotta,  mutta reippaasti se edelleen työnsä tekee!

Tässä kohtaa voi joku nauraa (jos ei katsonut Marthan linkkiä), että hahhah, taisi käydä köpelösti, kun toisesta hihnasta tuli lyhyempi,

mutta ehei, noin sen pitääkin olla ja nyt vain lankakerä kassiin + puhelin + mitä milloinkin.

JAPANESE KNOT BAG

Kätevää! Ennen sitä ravasi päivän mittaan portaita ylös ja alas kädet täynnä tippuvia tavaroita, nyt ne kulkevat helposti mukana. Tuo pitempi hihna pujotetaan vain lyhyemmän hihnan läpi ja kassi pysyy tavaroineen käsivarrella. Kädet ovat näin vapaina ja jos haluaa, voi vaikka kutoa tai virkata seisoaltaan/kävellessään, kun istuminen alkaa puuduttaa.

– Kassi kakkonen, Novitan ohjeella virkattu, lankana Tuubi ontelolanka. Virkkukoukku oli 8, joten työ tuli valmiiksi melkeimpä hetkessä. Pääasia, iPadini viihtyy tuolla ja mahtuu sinne muutakin.  Kuva vääristää reunat, sillä kassi on kyllä suora, ryhdikäs ja napakka!

*******************

2. LUONTO

Aina  puhutaan vain harmaasta, ankeasta marraskuusta, mutta hyvät ihmiset – katsokaa ympärillenne. Kuinka monta kertaa pysähdynkään metsäpolulla vain  ihailemaan niin monia kauniita värisävyjä.  Ja onhan sitä luontoa kaupungissakin. Turha tuijotella vain harmaata, sumuista taivasta.

Seinävaasini saivat metsästä hiukan tuliaisia, kuten aina syksyisin.

***********************

3. MUISTA! KOM IHÅG!

Kannattaa  hankkia uusi pirteän värinen muistikirja, kun  pää on täynnä ideoita ja muutakin mieleen painettavaa:-)

***********************

4. HERKUTTELU

Kannattaa tehdä näitä SUKLAAPANNAREITA ,  jos haluaa hemmotella itseään.