Talvella 1940-luvulla

 Iloisia ristiäisvieraita tulossa ensimmäiseen juhlaani😊. Pian päästään kahvipöytään!

Kimaltelevien hankien aikaa

"Helmikuu lienee saanut nimensä puun oksilla kimaltavista jäähelmistä, jotka syntyvät, kun suojasään jälkeen pakkanen taas kiristyy".
Toisella kotimaisellahan on helmikuun nimi februari, se taas juontaa alkunsa roomalaisten puhdistusrituaali-sanasta.

Täältä  Suomen kansan kalenterista löysin ajankohtaisten  tietojen lisäksi mielenkiintoisia kansanperinteeseen liittyviä viisauksia, sääennustuksia ja muuta - aivan vanhojen almanakkojen mallin mukaisesti.
"Rikkaaksi tuli, jos pystyi selvittämään ompelulangan solmut lankaa katkaisematta". Pitäisiköhän kokeilla?

Ajankohtaista helmikuulta:

4.2.  Kynttilänpäivä. Nimitys juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin 



5.2. Runebergin päivä. Olen aikaisemmin muistanut tätä päivää täällä [klik]

 ja herkullisine torttuohjeineen myös täällä [klik]


6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää. Lippu nostetaan salkoon ainakin Pohjois-Suomessa. 

Meilläkin on juhlapäivä samana päivänä, lippua emme nyt kuitenkaan nosta salkoon, 

mutta juhlimme muuten vaaan, kun tämä tyttömme viettää syntymäpäiviään! Talvisäällä on mukava palata kesäisempiin tunnelmiin:)


13.2. Laskiaistiistai

 Nyt lasketaan mäkeä, mutta " laskijaisena mäen laskulla ei saa kaatua. Jos kaatuu, niin pellava menee kesällä lakoon".

Sen jälkeen  syödään laskiaispullia ja taas mutta "laskiaisena ei saa ollenkaan juoda, niin sitte ei heinäaikana janota". Pitääköhän tuo kahvi jättää nyt sitten juomatta!

Ruusuja, kirjoja, musiikkia...

Juhlan aika on parasta aikaa

- ja usein juhlaan löytyy hyvä syy 

-Janosch-

Kuten aurinko ja kesän lähestyminen!

Tai kirjaston poistohyllystä löytynyt  kirja vuodelta 1947!
"ÄITI JA ME"  25 tunnettua miestä ja naista äideistään.

 Kuvassa Alvar Cavénin äiti. 

Ilahdun aina, kun löydän edes pieniä tiedonmurusia elävöittämään kertomustani oman suvun vaiheista ja elinympäristöistä. Mielenkiintoista oli huomata, että  kuvataiteilija Alvar Cawén syntyi samana vuonna ja samassa paikassa kuin isoäitini. 

Onneksi kirja löytyi, se kun oli unohtunut alimmaiseksi muiden lukemattomien kirjojen pinossa. Katsotaan mitä Alli Paasikivi, F. E. Sillanpää, Ester Ståhlberg ja monet muut  kertovat äideistään.  Mielenkiintoisia kohtaloita siellä näytti olevan, kun hiukan vilkaisin sivuja.

Lauri Viidan Alfhild sopii tähän paremmin kuin hyvin:)

"Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa"

No hei taas pitkästä aikaa:)

Minkä ihmeen päähänpiston sainkaan!  Yhtäkkiä vain tuntui, että jonkinlainen elonmerkki tänne blogiin oli laitettava:)

Kevät on saapunut, omenapuu ja pääsiäiskaktus kukkivat! No saatiinhan me tässä luntakin😏. Uskomatonta.

Pelargonit saavat pysyä vielä autotallissa.

5veen syntymäpäivillä tarjottu kummituslinna oli  nam!

Pääsiäisen suklaatiput samoin!

Oli tämäkin maukasta! 

Tervetullut uutuus kauppojen hyllyllä on tämä nyhtökaura (pulled oats) KLIK. Kun on kiire, saa siitä loihdittua maistuvia, terveellisiä "pikaruokia", kuten esimerkiksi  Porotonta käristystä.

Meidän perheessä

syntymäpäiviä riittää näin alkuvuodesta ja makeaa saadaan aivan varmasti mahat täyteen niin että tuntuu  riittävän varastoon vielä loppuvuottakin varten.  Mutta ensin juhlitaan, tammikuusta huhtikuuhun pari kolme kertaa kuussa, kesälläkin saamme laulaa onnittelulaulut muutamalle. Sitten seuraa vuoden loppuun kestävä tauko. 

Ensimmäiset maaliskuiset syntymäpäivät saivat teemakseen 50-luvun.  Kun kaapista löytyy omien vanhempiemme kauniita astioita, tuntuu, että he ovat mukana juhlimassa, kun kattaa pöydän vaihteeksi näillä. Ei kannata ihmetellä noita Runebergin torttuja – leivoin niitä, koska päivänsankari ihastui niihin kovasti jo silloin 5. helmikuuta.

Pöytäliina on vielä vanhempi kuin suurin osa astioista, ainakin 1930-luvulta, miehen isoäidin taitavasti kirjoma.

Ensimmäistä kertaa pääsivät levylautaselle perintölevytkin. Taustalla soivat Harry Brandeliuksen Skärgårds-valser,  Louis Amstrongin Dr Jazz , Benny Goodmanin Bugie Call Rag,  Errol Garnerin Blues Garnie ..... tuoden sopivan tunnelman juhliimme. 

Tässä on  kyllä kerrottava rehellisesti, että osa pöydän astioista on vain rekvisiittaa, kuten tuo kahvipannu sekä limonadi- ja  Sinebrychoffin Presidentti pilsneripullot.

Toisenlaisia syntymäpäiväjuhlia olimme viettämässä pari viikkoa sitten. Siellä oltiin jo vähän modernimpia,  pöytääkin koristi kuplavolkkari peräkärryineen. Todella herkullinenkin vielä.

Ylihuomenna on sitten vähän isomman pojan synttärit  ja niin edelleen,

********************

Vielä hyppäys aivan toiseen aiheeseen:

Kutomastani hiuspannasta kerroin täällä [KLIK] – nyt te kaikki naamakirjan ystävät voitte käydä tykkäämässä siitä täällä, taas  [KLIK].  Itse en kuulu noihin ystäviin, mutta lupasin antaa kuvan käytettäväksi, kun sitä nyt kerran Dropsilta tiedusteltiin. Vähitellen alan pitää itseäni käsityöihmisenä:-)) Pitää vain uskoa itseensä ja uskaltaa. Nyt menen vielä kuuntelemaan juutuubista Konstantin Weckerin esittämää Was keiner wagt, das sollt ihr wagen....... Uskaltamisesta siinäkin on kysymys.

Kohti valoisampia päiviä

olemme jo hyvää vauhtia menossa, mutta  vielä ovat päivät niin kovin lyhyitä.

Läkkilampetin  lämmin valo vie meidät 1900-luvun alun tunnelmiin.  Amanda Ivarsin,  kansan suussa Bläckslagars Mandan  käyttämän mallin mukaan valmistettu Lappväärtin lampetti on kaunista käsityötä.

[klik]




Eipä tuo aurinko pitkään jaksa meitä ilahduttaa. Onneksi ehdimme meillä joululomapäiviä viettävän 8veen kanssa ennen pimeän tuloa poimia metsästä

"kukkia" vaaseihin ja  kasvimaalta keräsin viimeisen persiljasadon:-)

Ja sitten,  mikä ihanuus pimeänä iltana ottaa kirja käteen,  nauttia jouluisesta musiikista, maistella herkullista suklaata, tai istahtaa sohvalle katsomaan hyvää filmiä.
Kiitos teille hyvät ystävät, Sira ja Allu hienoista lahjoista, musiikista ja filmistä.

Talven tulosta ei ole tietoakaan. Luonto on vihreä, pakkasta ei ollenkaan. Pian vaihtuvan vuoden kunniaksi sopiikin siis nostaa malja, jäkälämalja.

PIKARIJÄKÄLÄ

Luuk. 17:12

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan.

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Helvi Juvonen

Pohjajäätä

❤ KAIKKEA HYVÄÄ VUODELLE 2014 ❤

  

Vapunpäivää on vietetty...

 Suomessa jo keskiajalla abbedissa Valburgin pyhimykseksi julistamispäivänä 1. toukokuuta, mutta

aivan niin vanhoja eivät nämä minun vappumuistelukuvani ole – vaikka onhan näilläkin jo ikää, eipä silti.  Mutta missä on minun ilmapalloni? Olisiko jo karannut.  Tuolta .....

..... torilta se käytiin kyllä ostamassa.

Ja kun jäätelökioskit nyt ilmestyivät torin nurkkiin, saatiin vihdoin isot jätskitötterötkin. Siitä olikin pidettävä hyvä huoli tuolla torin tungoksessa, ettei käy kuten kerran, kun edessä oleva täti peruutti yhtäkkiä ja sai jäätelöpalloni takkinsa selkään.  Sinne meni herkutteluni, kyllä harmitti!

Nuo kaksi alimmaista kuvaa ovat peräisin täältä [linkki]. Minun oli aivan pakko "lainata" niitä, sillä   ne tuovat niin elävästi mieleen lapsuuteni. Niissä on juuri se oikea, aito tunnelma, joka pistää melkein herkistymään. Kiitoksia kuvien ottajille.

Hipp Hipp Hurra!

Någon fyller år idag, vem kan det va?

No varmaan on monellakin syntymäpäivä tänään, mutta onnea erityisesti tuolle kuvassa olevalle pojalle!

Runebergin päivä

Nyt olemme taas juhlineet omaa kansallisrunoilijaamme ja mitenpä muuten kuin kattamalla iltapäiväkahvien seuraksi herkullisen runebergintortun ja

lukemalla hänen runojaan kirjasta, joka oli melkein unohtunut kirjahyllyyn. Sieltä löytyykin muuta kuin Vänrikki Stoolin tarinaa tai Maamme laulua.

Esimerkiksi tämä tytön ja pojan pikku dialogi. Siinä poika uskoo ikuiseen onneen, kun taas tyttö on pessimistisempi ja miettii lähestyvää vanhuutta:-)

Idyllejä ja epigrammeja 12: Våren flyktar (Joutuin kevät rientää)

"Joutuin kevät rientää,

kesä joutuisammin.

syksy kauan kestää,

kauemmimpa talvi.

Kohta, posket sorjat,

kuihtua te saatte,

kukkimatta kuunaan."

Poika väitti vastaan:

"Syksyn päivinäkin

kevään muistot hurmaa,

talven aikanakin

suven sato riittää.

Rientäköön vain kevät,

kuihtukoot vain posket:

nyt vain lempikäämme,

poimikaamme suukko!"

Teivas Oksala on suomentanut tämän  runon. Sibelius on sen säveltänyt.

Vuosi vaihtuu

Vuoden viimeisenä päivänä tarjoan lukijoilleni lasillisen herkullista tyrnimarjaglögiä piparkakkujen, suklaan, pähkinöiden ja hienojen oivallusten kera. (Oppisinpa niistä edes hiukan).

"Ihmiset ovat kuin viini:

huonot muuttuvat vanhoina

happamiksi, hyvät tulevat

vanhentuessaan yhä

paremmiksi"

-Cicero-

 

 Parasta tulevaisuudessa on,

että se saapuu päivä kerrallaan.

-A. Lincoln-

 

Olen  kiinnostunut tulevaisuudesta,

koska aion viettää siellä

loppuelämäni.

-C.F.Kettering-

Mitä mä tekisin?

Menisinkö huomenna tänne [linkki]

 
Villa Dei Misteri , koko perheen festivaali hienoine ohjelmineen näyttää todella houkuttelevalta. Kannattaa ainakin käydä ohjelmatietojen linkkien kautta tutustumassa, jos vaikkapa asuu niin kaukana, että on mahdotonta päästä paikan päälle.

 

Kun huomiseksi luvataan auringon palaavan, en viitsi istua sisällä lukemassakaan,

vaikka ostin juuri näin hienoa kirjallisuutta kirjastomme jokakesäisestä poistomyynnistä, maksoivat 0,50/kpl. "Aikuistenkirjoja" en viitsinyt enää ostaa –hyllypulan vuoksi– ja kyllä nämä kirjat sopivat minkä ikäiselle tahansa (jos ei ole turhantärkeilijä).

Tuossa Kaarina Helakisan kirjassa on kaiken lisäksi kuvituksena Saara Tikan aivan ihanat värikylläiset maalaukset.

Aivan varma ohjelmanumero huomenna on kuitenkin tämä:

6veen 7vee-synttärit. Sinne mennään ilmapalloja paukuttamaan:-)

Vappuviuhkat esille!

On taas aika viettää tätä kevään , ylioppilaiden ja työväen juhlaa.  Vappuviuhkoista puheen ollen,  meillä on komerossa yksi, noin 30 vuotta vanha , pitäisikö kaivaa se jälleen kerran esille rekvisiitaksi  ja tunnelmaa tuomaan!

Munkit eli mansikkaiset munkkitikut on leivottu jälleen Yhteishyvä-lehden ohjeen [linkki] mukaan. Käytin reilusti tuota mansikkaa – suussasulavia ovat ja menevät varmaan kuin kuumille kiville.

Sinivuokot aukeavat joka vuosi melkein päivälleen samaan aikaan. Näillä leveysasteilla se on aina pieni ihme.

Minun mielestäni vappumusiikin pitää olla jollain tapaa kantaa ottavaa, en  ole koskaan lämmennyt noille kevätlauluille, joita mies- tai ylioppilaskuorot esittävät. Filosofeeraava ylioppilas Loirin laulamana on eri asia. No eihan se ole ylioppilaskuorolaulu ja sanatkin siihen on tehnyt Eino Leino. Vladimir Vysotskin laulut ovat vahvatunnelmaisia, ja sanomaa täynnä. Tässä suomenkielinen versio, Valhe ja totuus. ♩♪♬

Kaikki on suhteellista

kuten nyt ikäkin. Juttelin puhelimessa pikkutyttöjen kanssa, joista yhdellä on pian syntymäpäivä. Kerroin, että J,  tämä meidän vanhempi tyttö viettää tänään syntymäpäiviään ja kun kuulivat, paljonko hän täyttää, oli kysymys heti: no meneekö se  sit pian  eläkkeelle:-)) Voi voi, kyllä hän töitä saa  tehdä vielä pitkän, pitkän aikaa.

 Minusta taas tuntuu, että tuo keväinen huhtikuun 14.  oli vasta eilen.  Tuon tärkeän päivän aamuna  kuljeskeli Mr. Clarissa kameransa kanssa ikuistamassa "päivän säätilaa". Espoonlahdella näyttää olevan vielä hiukan jäätä, mikä oli silloin oikein puheenaiheena. Luonto  oli vielä kovin ruskeansävyinen.

Tälle tytölle  löytyy   tuskin sopivampaa syntymäpäivärunoa kuin Satu Hassin 

HALUAN

Haluan pitää pintani pehmeänä

tuntea lapsen nukkaposken

ja töitä tehneen käden karheuden.

Tahdon pitää aistini auki

haistaa syksyn kirpeyden

ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.

En huoli naamiota kasvoilleni

vaikka kaikki näkisivät lävitseni.

En aio kasvattaa kuorta

en kilpeä

en panssaria

vuosi vuodelta paksunevaa.

Haluan säilyttää toivon

lapsellisen unelman

ihmisestä

hänen katseestaan ja kosketuksestaan

sanattomista sanoistaan.

En suostu liukuhihnalle

putkeen.

Tahdon lentää huipulle

pudota pohjalle

eksyä ja löytää

Tahdon nähdä huikaisevan valon

ja läpitunkemattoman pimeän.

Haluan pysyä haavoittuvana.

Synttärimusiikina saa olla Selim Palmgrenin Majnatt, joka on tytön uusin pianoläksy. Se on ehkä hiukan haikea, mutta kaunis kokonaisuus kuvien kanssa. (Hienoa, että hän aloitti uudelleen lukioaikaan jääneet pianotunnit).

EDIT: Paras laittaa tännekin muistiin päivän sää. Poikkeaa kyllä aikamoisesti tuosta ylempänä kuvatusta.

Mutta jouluruusut viihtyvä.