Ja taas perjantai

Hienoa, että ollaan taas näin pitkällä, viikonloppu edessä. Tapani mukaan istahdin töiden jälkeen hetkeksi (kuinka pitkä aika on hetki?) tietokoneen ääreen. Selailin muutamia viimeisimpiä blogipostauksia, mikä on aina yhtä mielenkiintoista. Kumma, miten uteliaaksi sitä tulee niiden suhteen. On ihan pakko ainakin nopeasti vilkaista, mitä se allun uusin juttu käsittelee , mitä Baijeriin kuuluu, entä Berliiniin, onkohan susadim sepittänyt uuden runon, sanskulla on varmaan taas kilokaupalla ideoita jne. jne. Perjantain ohjelmaan kuului  toki myös muutakin.

Kuten esimerkiksi käynti merenrannalla . Vielä oli paljon veneitä vesillä, kesämökeille näköjään ollaan yhä menossa.
Vaikea onkin ymmärtää, että talvi on lähestymässä, kun puutarhassa kukat kukkivat, kuten nuokin orvokit lyhdyn alla, kylmäkään ei ole vielä.
Sunnuntaina kuitenkin siirrytään talviaikaan ja  illat sen kun pimenevät. Aaltomaljaan laitoinkin valoja pimeneviä iltoja ilahduttamaan.

Perjantain alkuilta sujui sitten 4v:n juttuja kuunnellen. Katsottiin, mitä krumeluureja hän oli kalenteriinsa kirjoittanut, sivu sivun jälkeen, ja eikös vain siellä ollut oikeita sanojakin. Kirjaimet kiehtovat pikkutyttöä kaiken leikin ja touhun lomassa kovastikin tällä hetkellä.
Vaikka huomenna on lauantai eikä töiden takia tarvitse herätä aikaisin, on kuitenkin noustava ajoissa katsomaan tätä ohjelmaa eli Lauludiplomia, lasten lauluohjelmaa. Pikkutyttö lupasi tulla huutamaan HEP, kun on noustava ylös. Mikäs siinä sitten auttaa.