♥Hyvää Uutta Vuotta ♥ Gott Nytt År ♥ Prosit Neujahr ♥ Happy New Year♥

Vuoden viimeinen päivä on kallistumassa illaksi. Eino Leinon Hymyilevä Apollo antaa paljon ajattelemisen aihetta tämänkin vuoden vaihtuessa. Sitä on kuunneltu radion uudenvuoden ohjelmassa  jo monien vuosien ajan, mutta sen sanoma ei vanhene koskaan. Runossahan on monta säettä, mutta nämä kaksi kertovat jo paljon:

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk´ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss´ ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell´on Jumalakin.

~~~~

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE

No, joko se joulu jo meni?

Tämä oli meidän joulumme. Yhdessäoloa, jouluherkkuja, lahjoja, luminen luonto ikkunan takana, lasten ilosta punaiset posket lahjoja avatessa, kynttilöiden loistetta. Aivan perinteinen joulu. Saksalaista perinnettä edustaa tuo puinen lumiukko, joka sauhuttelee tyytyväisenä pöydällä.Vuosien varrella on minulle kerääntynyt noita kauniita käsintehtyjä puuesineitä Erzgebirgen vuoristoseudulta ja hyvin ne sulautuvat meidän omiin joulukoristeisiimme.

Vielä en ole kuitenkaan palannut arkeen. Lomaa on edessä monta päivää, saa lukea lahjakirjoja, saa vain nauttia ja olla. Joulunaluspäivät olivat kyllä niin kiireisiä, että tämä loma on tarpeen.
Jouluvalmisteluista puheen ollen haluan kiittää paria blogiystävää hyvistä vinkeistä: Susadim kertoi, kuinka voi tehdä käteviä lahjapusseja. Lainasin ideaa ja olin todella tyytyväinen. Lahjat oli paljon helpompi sujauttaa pusseihin kuin kääriä hankaliin papereihin, jotka usein menevät rikki.
Toinen idea oli piparitiramisu, jonka olin kyllä aikonutkin tehdä, mutta autuaasti unohtanut. Hyvä että Allu "muistutti" siitä blogissaan. Tuo on herkullinen jälkiruoka niillekin, joille eivät piparit muuten maistu

Joulun viettoon!

Mökit nukkuu uniset,

nukkuu hankitanteret,

taivahalla tähtivyö,

pyhä nyt on jouluyö.

-->

Hyvää ja rauhaisaa joulunaikaa!

En god och fridfull juletid!

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Runo Matista ja katista on kulkenut mukanani siitä lähtien, kun se koulussa toisella luokalla opeteltiin alaluokkien lukukirjasta Syksystä suveen. Usein vieläkin pysähdyn katselemaan Helga Sjöstedtin kaunista kuvitusta.

Pyhä yö

Alla oleva runo on ollut mielessäni joka päivä, en tiedä miksi. Aamulla kun avasin sanomalehden, "selvisi syy", tai niin sen tulkitsin. Surulliset kuvat kertoivat, mitä kotikaupungissani tapahtui tasan 70 vuotta sitten, 20.12.1939. Silloin tulivat ensimmäiset venäläiset pommikoneet kaupungin ylle tullakseen takaisin vielä useina päivinä. Koneet jättivät jälkeensä palavia taloja ja paljon murhetta.  Äitini, joka oli tuolloin nuori tyttö, kertoi millaista oli elää pelossa, kun hälytys tuli ja oli nopeasti löydettävä jonkinlainen suoja, miltä tuntui, kun tuli tieto kaatuneista rintamalla tai jonkun tutun menehtymisestä kotikaupungin pommituksissa. Joulu oli tulossa!  Me toivotamme usein Hauskaa Joulua, ehkä pitäisi siirtyä toivottamaan useammin Rauhallista Joulua ja olla kiitollisia siitä, että meillä on näin hyvä olla.

Klikkaa suuremmaksi

                                                                

O Holy Night

O Holy Night  Mahalia Jacksonin esittämänä on ollut jo vuosia minun joululauluni. Mikä on sinun?

Joulukuvaelma

Kouluissa on taas joulujuhlien aika. Ahkerasti on harjoiteltu joululauluja ja joulunäytelmiä. Kun tulee joulukuvaelman eli  jouluevankeliumin aika, liikuttuu moni kyynisempikin katsoja nähdessään lasten esittävän Josefia ja Mariaa Jeesus-lapsen seimen ääressä, paimenia ja enkeleitä.

Jouluevankeliumin sisältö on sama, murteesta, kielestä tai  "pääkaupungin ruotsinkielestä" riippumatta. Tällainenkin versio siis on:

                                                       Klikkaa suuremmaksi!

Räven raskar över isen — Kettu juoksi yli järven

                                               Meidän lasten iloista piirileikkiä 80-luvulla

Mitä tulee mieleen lapsuuden jouluja muistellessa? Tietenkin ne joulupukin tuomat lelut ja kaikenlaiset pelit. Se, että pyysin äitiä sanomaan joulupukille, että en voi laulaa, kun kurkku on kipeä. Ei se kipeä ollut, mutta en halunnut laulaa, kun aavistin, että naamarin takana oli Kivistön setä. Joulukuusi oikeine kynttilöineen aivan varhaislapsuudesta. Oli meillä kaapissa sähkökynttilät isän lapsuudenkodista, mutta oikeissa oli se oikea tunnelma. Paljon on muistoja tuolta ajalta, mutta näin "joulukiireiden" keskellä ei ole oikein aikaa muistella.
Monia jouluja vietimme myös fammun luona. Siellä meitä serkuksia oli seitsemän, kaikki suunnilleen saman ikäisiä ja hauskaa oli. Serkkutytöllä ei ollut oikein nuottikorvaa, mutta hän se johti laulua, kun tanssittiin piirileikkejä. Kaikki lapset lauloivat parhaansa mukaan hänen perässään Räven raskar över isen..... Ei ollut kovin helppoa pysyä väärässä nuotissa.

Kouluissa tanssitaan ja lauletaan  näin joulun alla näitä perinteisiä piirileikkejä niin, että juhlasalit raikaavat.
Piirileikkien perinne on jatkunut meidän perheessämme. Vi äro musikanter , Porsaita äidin oomme kaikki olivat vakioita  ja myös muiden hauskojen joululaulujen tahdissa tanssittiin niin, että kuten kuvastakin näkee, hiukset ja hameenhelmat vain hulmusivat.

Lucian päivän ilta

Sankta Lucia, ljusklara hägring,

sprid i vår vinternatt glans av din fägring.

Drömmar med vingesus under oss sia,

tänd dina vita ljus, Sankta Lucia.

Mikä sen kauniimpaa keskellä pimeintä aikaa kuin valon tuoja, Lucia. Nyt ollaan jo illassa ja kynttiläkruunu on sammutettu. Tuo pieni Luciatyttökin on jo unten mailla ja näkee ehkä unta tontuista ja joululahjapaketeista.

Tonttujen työtä helpotimmekin tänään lähtemällä tuonne ihmisvilinään ostoksille. Kotiin palattiin kassit täynnä eri kokoisia paketteja. Mikä helpotus, että löytyi kaikki, mitä toivomuslistoissa luki. Kirjantekijätontulle olen jo lähettänyt toivomuslistani, se ei ollut pitkä: siinä oli vain kaksi kirjaa ja yritän nyt olla kiltti, että saisin ne.

Lunta toivomme lisää, sitä kun on vain nimeksi. Valaiseehan se kuitenkin jo maiseman.

Jouluun on vielä aikaa

Siis ei mitään kiirettä. Lakaisenkin tuon edellisen postauksen maton alle ja keksin mukavampaa tekemistä. Sitähän kyllä riittää.

Kuten  lukeminen. 

Avautuukohan tämän kirjan maailma minulle lopulta?

Kuvien tekeminen on myös todella mukavaa.

Tai ottaisinko tuosta yhden tehtävän (houkuttelee kyllä)

Käsitöitä voisi tehdä.  MarioMyssystä kun jäi  lankaakin.

Tietenkin voisin täyttää tuota to-do listaani, aivan rauhallisesti vain.

Minä vain tiskaan astioita...

....ja luutalla lakaisen lattioita, tili tili tili tili tittantaa ....vaikka ei tässä paljon naurata, kun joulusiivous etenee aika hidasta vauhtia. Tänään se pysähtyi ennen kuin oli alkanutkaan, kun löysin hauskan artikkelin sunnuntain Hesarista ja siihen piti syventyä. Aloin miettiä, millainen joulusiivooja olen.

• Olenko velvollisuudentuntoinen, joka siivoaa perusteellisesti, koska niin pitää tehdä? En!!
• Entäpä huumori-ihminen, jonka siivousvälineillekin voi nauraa? No ei nyt sentään, mutta kiitos vain, hyvä lahjaidea minulle voisi olla vaikkapa joku hassu harja, jolla lakaiseminen olisi hauskaa.
  
• Taiteellinen? Ei kai sitten sellainenkaan, sillä minulla ei ole uniikkeja, luovuuteen inspiroivia harjoja tai rikkalapioita.
• Designia arvostavako? Maksaisinko reilusti tiskirätin modernisti muotoillusta pidikkeestä? No en. Lahjaksi kelpaavat kyllä design-esineetkin.
• Ekoilija? No nyt alan tunnistaa itseni. Eko-tiskiaine pesee lautaset niin puhtaiksi, että niiltä nautittu jouluruokakin maistuu paremmalta. (Ekoilijan joulukalenterikin on tyyliini sopiva).
  
• Hyvän mielen siivooja? Kumpi on minulle tärkeämpää, sekö että Sinipiika sopii  värinsä puolesta meidän sisustukseemme, tai että perhe viihtyy yhdessä puhtaassa kodissa? Kyllä tuo Sinipiika on todella tärkeä sisustuselementti meidän kodissa, joten.... no ei kai kukaan nyt tuota uskonut, eli viihtyminen on tietenkin kaiken A ja O.
• Entäs sitten Jäärä? Ovatko minulle Tolu, Mäntysuopa ja Fairy ne ainoat oikeat? Ovathan nuo kaikki tuttuja ja hyväksi havaittuja tässäkin talossa, mutta lisäksi löytyy monia muita. Tässä asiassa en siis ole jääräpäinen.
• Traditioita kunnioittava siivooja? Jos en ehdi putsata kristallikruunua ennen joulua, antaa sitten olla. Riittää kun huitaisen hiukan pölyhuiskalla. 
• Luksusta rakastava? Onko pesuaineissani oltava ylellinen tuoksu, kaunis nimi? Hmm, enpä tiedä. Ostin nyt kuitenkin Rosemary, Sage ja Oregano Kitchen Soap-pakkauksen eli keittiösaippuapulloja, jotka tuovat keittiöön raikkaan rosmariinin, salvian tai oreganon tuoksun ja vievät mennessään kalan ja sipulin hajut käsistä.                                                                          
  Artikkelin lopussa neuvotaan välttämään stressiä joulusiivouksessa(kin). Kulunut sanonta "Siivoa komerosi, jos aiot viettää joulusi siellä" on yhä edelleen neuvo, jota minun mielestäni kannattaa noudattaa. Tunnen kyllä sellaisia, jotka pesevät katot, seinät ja aivan joka kolon ja kaatuvat aattona rättiväsyneinä sohvalle joulua viettämään. Aivan totta!!
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  

Joulukuun kuukausihaaste

Nyt ollaan jo joulukuussa, keksitään siis sanat tällekin kuulle. Syys- loka- ja marraskuuhan saivat jo omansa. Nyt en liitä kirjaimia itseeni, vaan ajankohtaan sopivasti johonkin jouluun liittyvään asiaan.

                                                  Maatuskakalenteripohjat täältä.

 J oulukuusemme kasvaa vielä metsässä.
O Tannenbaum opittiin laulamaan jo koulussa.
Uskonko joulupukkiin? Ehkä, vaikka en olekaan hyväuskoinen.
Lipeäkala, valkokastike ja maustepippuri kuuluvat ehdottomasti joulupöytäämme.
Usko, toivo, rakkaus- symbolit koristavat monien talojen ikkunoita näillä seuduilla.
Kynttilöitä, kynttilöitä, sillä joulu on tuikkiva kynttilän valo, joulu on tuoksuva piparitalo.
Uudestaan ja uudestaan kuuntelen rakkaimpia joululaulujani.
Uppiniskainen ei saisi nyt olla, koska tontut kurkkivat jo ikkunoista.

Suosikkimukini

Uteliaisuuteni heräsi tässä aikaisemmin iltapäiväkahvia nauttiessani. Tai oikeastaan aloin miettiä tätä asiaa jo aikaisemmin törmättyäni sattumalta, jälleen kerran, pieneen haasteen tyyppiseen. Se on kiertänyt saksankielisissä blogeissa aikoja sitten, ehkä myös täällä, en vain ole nähnyt..
"Mistä juot kahvisi" voisi olla haasteen nimi. Näytä siis se kuppisi/mukisi, josta kahvi maistuu parhaimmalta. Mistä saakka sinulla on ollut se? Mistä se on peräisin? Onko sillä joku tarina?

Minulla on kaksi ehdotonta suosikkia (kun yksi on tiskikoneessa, on toinen käytössä). Ne eivät ole kauneudella pilattuja, mutta hyviä ominaisuuksia riittää: ne ovat sopivan kokoisia, sopivan paksuseinäisiä pitämään kahvin lämpimänä ja bonuksena vielä tuovat mieleen mukavia muistoja eli kahvihetken lisäksi saa hyvän mielen.

1. Mukit ovat  vuosilta 2003 ja 2006
2. Molemmat ovat Wienistä ja ovat suosittuja keräilyesineitä.
Ensimmäinen on Schönbrunnin linnan joulumarkkinoilta. Se tuo mieleen kuuman Glühweinin, joka lämmitti mukavasti, kun nenänpää oli jäinen ja viima tuntui vaatteiden läpi. Mieleen tulevat myös iloiset ihmiset, jotka  tungeksivat ympärillä. Toisesta mukista juotiin lämmintä punssia  raatihuoneen puiston "Wiener Eistraum"-tapahtumassa. Värikkäitä valoja, reippaita luistelijoita, hyvää musiikkia....
Ja nyt on kahvi niin hyvää juuri näistä mukista juotuna, vaikka kaapit ovat täynnä monia muita, kuten olen joskus täälläkin näyttänyt.
On ollut todella hauska huomata, kuinka moni näistä haasteista lähtee vaeltamaan blogista blogiin. Saa nähdä, miten käy tämän kanssa.

Adventtiaika alkaa

Ensimmäinen adventtisunnuntai on ehtinyt jo iltaan. Hoosianna-hymni on aina yhtä hieno, ikkunalle  sytytettiin kynttilät, myös lyhdyissä tuikkivat  valot  tuoden tunnelmaa pihapiiriin. Jopa kuu-ukko halusi tulla tuomaan valoa pimeään iltaan.
Jouluun valmistautuminen on alkanut.

Luovaa puuhastelua päivät, illat

100 ideaa-projektini sai taas jatkoa, kun toteutin siitä kaksi tehtävää. Ensimmäiseen löysin puutarhasta vielä orvokkeja ja joku oreganon lehtikin pääsi mukaan. Toiseen käytin aivan ensimmäisen grafiikkakokeiluni. Tekotapa  ei tarkalleen vastaa  annettua ohjetta, mutta ei tässä mitään pakkoja ole.
 

Joulukorteille on pian käyttöä ja itse tehdyt ovat aina arvokkaita. Ei ole väliä ovatko mallit omasta päästä tai vaikkapa netistä löydettyjä, sillä  jokaisessa työssä on kuitenkin oma persoonallinen leimansa.

"Taiteilusta" ei päässyt eroon illallakaan, koska meneillä olevaan lukuprojektiin oli piirrettävä muutama kuva. Taiteilu on kyllä liian vahva sana, sillä kuvat ovat melkein samat kuin kirjan sivuilla olevat, reilusti suurennettuna vain.

Saksille töitä

        Vaikka kuinka muistuttaisin itseäni ryhtymästä aina vain uusiin asioihin, menevät nuo muistutukset kuuroille korville - varsinkin jos olen löytänyt asian, joka tuottaa iloa. Nythän se on tuo kertomani Keri Smithin 100 ideas. Iltamyöhällä leikkasin pieniä kuvia ja sommittelin niistä tällaisen sivun alla olevan ohjeen mukaisesti. 

Kukahan lähtee leikkiin mukaan?

Sanat eivät riitä.....

........kertomaan, tuskin niitä tarvitaan jne., kun kuvatkin voivat näyttää kuinka kaunis tämä viikonloppu on ollut.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ikkunoiden pesua.Kun on satanut, kun on ollut kylmä, kun, kun... olen vain siirtänyt ja siirtänyt sitä. Nyt antoi tuo aurinko sellaista energiaa, että pesin toista kymmentä  ikkunaa yhteen menoon (tuntuu nyt käsivarsissa) ja siivoskelin muutenkin niin, että täällä pystyy olemaan taas aivastelematta.

Voi kun tämä oli hauskaa! Viimeksi kerroin Keri Smithin blogista löytämästäni 100 ideaa-projektista. Nyt olen tehnyt ensimmäisen tehtävän eli täyttänyt koko sivun ympyröillä ja värittänyt ne. Tosikot älköön vaivautuko, sillä tässä tarvitaan luomisen iloa ja lapsen mieltä. Huumorikaan ei ole pahitteeksi.

Hämärä jo metsään hiipi....  illalla oli hyvä mennä saunan jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin ja nähdä kauniita unia, vain niitä, jotka ovat päässeet  unensieppaajan verkon läpi. Pahat unethan sotkeutuvat tuohon verkkoon ja tuhoutuvat. Niin ainakin uskoivat pohjoiset intiaanikansat aikoinaan ja taidan melkein uskoa minäkin, tai mistä johtuu, että minulla ei ole tapana nähdä painajaisunia. Siitäkö vain, että olen ne aamuun mennessä unohtanut? Ei, kyllä se on tuo Ottawasta ostamani Dream Catcher, joka suo minulle vain sellaisia unia, joista pidän.

Ajatuksia viikon varrelta

erjantai jälleen, vaikka on tätä päivää jo odottanutkin. Viikon sateet ja harmaudet saavat nyt unohtua, sillä huomiseksi on luvassa aurinkoa, kuusi lämpöastetta ja joulukadun avajaiset. Kummallinen yhdistelmä. On jo aikakin nähdä hiukan valoa tämän harmauden keskellä. Nuo synkät päivät ovat hyvä syy siihen, että olen istunut työpäivän jälkeen paljon tässä koneella ja etsinyt kaikenlaisia piristäviä ajatuksia, kuvia, blogikirjoituksia ja ensi viikkoa varten jouluisia askarteluvinkkejäkin.
Mitäkö olen löytänyt? No, esimerkiksi nämä hienot ajatukset löysin täältä:

Löysin myös Keri Smithin blogin ja sieltä projektin, joka kiinnosti kovasti. Olen jo printannut ja leikannut pieniä lappuja, joissa on 100 erilaista ideaa   toteutettavaksi. Ensimmäinen umpimähkään nostettu lappu on numero 34. Katsokoon ken haluaa, mitä minun sen mukaan on tehtävä. Ehkä laitan tänne kuvia näistä  touhuistani, joita teen aina silloin kun on aikaa.
Mainitaan nyt nuo harmaat päivät jälleen kerran, vain sen takia, että saan näyttää kuinka kauniin värikästä ruokaa synkkien sävyjen vastakohdaksi jälleen tein tässä eräänä päivänä.

Netistä löytyi  ohje , jota en noudattanut aivan tarkalleen. Munakoison tilalla käytin kesäkurpitsaa ja pinaatin sijaan hienonnettua lehtikaalia.

Auringosta energiaa

Harmaampaa, synkempää, väsyttävämpää päivää kuin tämä tiistai saa kyllä hakea kaukaa. Tässä runossa on sanottu sama asia vielä selvemmin.   Piristystä ainakin ruokapuolella toi Aurinkolinssikeitto. Kirjoitin jonkinlaisen ohjeen tuohon. Kannattaa kokeilla! Keitto oli todella maukasta  tabaskolla maustettuna  ja seurana tuore ruisleipä.

Ohjeen löysin uudesta Unelmien leikekirjastani
Profiilikuvankin vaihdoin vuodenaikaan sopivammaksi, mutta ei tuo nyt ihan pidä paikkaansa, vettähän täällä sataa. Piti etsiä  viimetalvinen kuva.

Details

Pikkutavarat, taulut, kirjat, valokuvat, niistäkin on  koti tehty.

Meillä on paljon kirjoja, mutta kaikki kirjat eivät ole luettavia. Nahkakantiset Treasure Island ja Peace and War saavat toimia säilytysrasioina. Se oikea Tolstoin Sota ja Rauha on hyvin luettuna kirjahyllyssä. On meillä myös kirjoja, jotka auttavat muita kirjoja. Pysymään pystyssä! Sitten löytyy  matkalaukkuja, jotka eivät enää koskaan pääse junaan, laivaan, linja-autoon tai muuallekaan. Lentokoneessa ne tuskin ovat olleetkaan. Ei niitä kuitenkaan hylätä tarvitse, sillä ne ovat hyviä säilytyspaikkoja, nekin.

Lahjoja, perittyä, tuliaisia, itse tehtyä. Yksityiskohtia, joilla jokaisella on tarina kerrottavanaan.

Paraskevedekatriafobia eli perjantai 13-päiväkammo....

....ei onneksi ole minun ongelmani. Perjantai 13. päivä  saa tulla ja mennä mielensä mukaan, olkoon  päivä muiden joukossa aivan niin kuin tämä päivä on ollutkin.
Xenoglossofobiaakaan en pode, eli en pelkää vieraita kieliä. mutta pysyttelen nyt suomen kielessä.
Tällä kerralla saa Sanakirjani hiukan jatkoa ja ajattelin lisätä sinne sanoja tai sanontoja, joista en pidä. Murteet ovat asia erikseen. Niillä on aina oma arvonsa eikä niistä kannata kinata, sillä silloin ei kukaan olisi oikeassa. Sana, joka tarkoittaa yhtä täällä, tarkoittaa aivan muuta tuolla.

Minun listani sanoista,jotka eivät siis kuulu suosikkeihini. Ne ovat aivan tavallisia puhekielen ilmaisuja, joita myönnän itsekin joskus käyttäväni.

• Kaa. Kenen kaa olit siellä?
• Iskä
• Miuku mauku. @
• Eke
• Elikkä
• Ihku
• Meitsi
• About
• Kymysys
• Hiinä ja hiinä
• Naamakirja
  
• Yhdyssanat erikseen kirjoitettuna. Apua.
• Alkaa tekemään
• Itse asiassa (joka väliin)
• Aikuisten oikeesti. Todella ällöttävä.
• Heittää läppää
• Sä-passiivi. Sitä käyttävät muutkin kuin joku Häkkinen, mutta lainaan nyt tätä tuttua:  Kun sä ajat jotain kolmeasataa, niin sä jarrutat, kun sä tuut kaarteeseen.
• jne. jne., eli on niitä vielä muitakin.
  
 

Sananlaskun mukaan "Paras puhuja on se, joka saa ihmiset näkemään korvillaan." Mitä korvani näkevät kuullessani edellä olevia sanoja?  Punaista!  Onkohan joku toinen yhtä herkkäkorvainen?

Keskiviikko, päivistä keskeisin....

....ja taitaa olla minulla kiireisinkin. Jälleen käväisin vain kotona työpäivän jälkeen, kun jo piti lähteä takaisin velvollisuuksia hoitamaan. Aina on kuitenkin aikaa lisätä pari sivua tähän "kirjaani".

Nyt ollaan jo sivulla kahdeksan ja tällä sivulla näkyy syy, miksi tulin oikein iloiseksi, kun katsoin postilaatikkoon. Siellä oli Unelmien leikekirja , jokaisen ideoidenkeräilijän toivekirja, kuten esitteessä sanottiin. Sen muovitaskuihin voi kerätä kangastilkkuja, langanpätkiä ja muuta, mitä nyt tärkeänä pitää askartelutöissään. Ruutupaperille voi piirtää omia mallejaan, sivuille voi liimata näytepaloja kankaista, lehtileikkeitä. Lyhyesti, se on kirja minua varten. Tässä kohtaa voi moni jo miettiä, että milloin tuo ihminen kasvaa aikuiseksi. Vastaus. ei milloinkaan.

Sivulla yhdeksän nähdään, missä vietin loppupäiväni. No, siihen kuului piparin tuoksua ja mukavaa seuraa, paljon juttelua, ja vikkeliä sormia ja jälleen sitä luomisen iloa. Toisin sanoen ilta kului piparkakkutalo-talkoissa.

Viimeksi taas pieni maininta säästä. Harmaata on ja pimeää, kylmenevääkin ovat luvanneet, mutta ainahan voi sytyttää kynttilöitä, joiden valo ja lämpö valaisevat ainakin mielen.

Pluukat esille

Tästä kaikki alkoi:

Viikonloppuna satoi aika paljon lunta. Nythän se on jo melkein sulanut pois, mutta kun sitä vielä oli reilusti, juttelimme  tyttären kanssa puhelimessa ja hän kysyi, kuten kuuluukin, että joko siellä teillä on pluukattu? No ei vielä. Taka-alalta kuului kommentti tyttärelle, että tarkoitat kai kolattu. Siinä sitten keskusteltiin tuon Etelä-Suomesta kotoisin olevan kanssa, miten pitää sanoa, jos haluaa puhua oikein kaupungissa, joka on nyt hänenkin kotikaupunkinsa.
Paras laatia sanakirja näistä vaasalaisista sanoista, niin on sitten mustaa valkoisella pahan paikan tullen. 

Onneksi  löysin paikallisen sanomalehden artikkelisarjan samasta aiheesta, joten ei tarvinnut itse kaikkia sanoja hoksata.
Siispä:

Ketä  = kuka  Esim. ketä se on? Ketä noi on? Oliko toi se ketä me nähtiin eilen?
Ookkote = Oletteko te
Meekköte = Menettekö te
Tuukkote = Tuletteko te
Pallottelekkote = Pallotteletteko te
Ylihyvä = Oikein hyvä
Ylihellunen = Oikein söpö
Ylipimee = Omituinen
Lossata = Kehua itseään, kerskua, teeskennellä.
Orta = Odota.  Hei orttakaa nyt vähän.
Plomata =  Astua esim jään läpi niin, että saapas täyttyy vedellä ja sukka kastuu.
Koija = Maja
Rintata = hypätä ruutua. Taplata = Astua ruudun viivalle. 
Prekata =  Poikien leikki: heittivät kolikon seinään, yrittivät päästä lähelle edellisen heittämää kolikkoa ja mahdollisesti saada se.

Lengata =  Tyttöjen leikki: pyörittävät hyppynarua.

Landepaukku = Maalta tullut
Jatkuu myöhemmin

Sitten vielä meemi, joka on kiertänyt eri blogeissa jo vuosia:
Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta.
7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzista?   

Minä sanoisin suunnilleen näin:

1. Mun siskon punanen hame sopii mullekki.
2. Tartteksä apua kirjotustehtävässä, jonka maantiedon opettaja anto?
3. Selvä, tehdään niinku sä sanoit.
4. Fammu sanoi että se hakee meiät suunnilleen viittätoista vaille kuus.
5. Mä matkustinki Helsinkiin bussilla, ku mä myöhästyin junasta.
6. Ooksä nähny jossain mun isonveljen kännykkää?
7. Ostiksä sen hameen jonka me nähtiin viime viikolle HooÄmmässä?
   

Uusi kirja, jatkoa

Lisään pari sivua tuohon aloittamaani "kirjaan", eli joitakin asioita tästä päivästä.
Muutama ilta on mennyt työpäivän jälkeisen laiskottelun merkeissä, olen istunut tietokoneen edessä, selaillut blogejakin ja ihaillut muiden tarmokkuutta ja käden jälkiä. Jonkun blogin (voi, mikähän se oli?) innoittamana ryhdyin tänään näpertelemään tällaisia "teepusseja". Ne valmistuivat pika pikaa ja lisää on tulossa. Pussit saavat olla vielä teelaatikon kannen alla, mutta kun joulu alkaa lähestyä, otan esille muutaman tuoksupussin tuomaan kotiin neilikan tuoksuista tunnelmaa.

Sivulla kuusi palataan tuttuun aiheeseen, ruuanlaittoon.Tänään tein aivan tavallista, mutta sitäkin herkullisempaa kalakeittoa. Parhaimmalta se maistuu kotoa perityistä reiluista astioista. Katoin pöytään Arabian sinivalkoiset vadit, Sorsakosken isot lusikat ja Arabian valkoiset mukit.

                                                         

Kalakeitto

8 dl vettä

8 maustepippuria

2 laakerinlehteä

1 - 2 sipulia

4 - 6 perunaa

600 g kalaa

Isoja keittojuureksia, pakaste

1 tl suolaa

2 dl kevytkermaa

tilliä

Päivän säästä pieni maininta sivulla seitsemän: talvi on nyt näyttäytynyt täällä meilläkin. Hämärien syyspäivien jälkeen  valaisee valkoinen lumi maiseman kauniiksi. Huomenna vienkin pihalle enemmän lyhtyjä,ehkä laitan taas pienen lyhtykylän tekemistäni savitaloista.