Jouluun on vielä aikaa

Siis ei mitään kiirettä. Lakaisenkin tuon edellisen postauksen maton alle ja keksin mukavampaa tekemistä. Sitähän kyllä riittää.

Kuten  lukeminen. 

Avautuukohan tämän kirjan maailma minulle lopulta?

Kuvien tekeminen on myös todella mukavaa.

Tai ottaisinko tuosta yhden tehtävän (houkuttelee kyllä)

Käsitöitä voisi tehdä.  MarioMyssystä kun jäi  lankaakin.

Tietenkin voisin täyttää tuota to-do listaani, aivan rauhallisesti vain.

Luovaa puuhastelua päivät, illat

100 ideaa-projektini sai taas jatkoa, kun toteutin siitä kaksi tehtävää. Ensimmäiseen löysin puutarhasta vielä orvokkeja ja joku oreganon lehtikin pääsi mukaan. Toiseen käytin aivan ensimmäisen grafiikkakokeiluni. Tekotapa  ei tarkalleen vastaa  annettua ohjetta, mutta ei tässä mitään pakkoja ole.
 

Joulukorteille on pian käyttöä ja itse tehdyt ovat aina arvokkaita. Ei ole väliä ovatko mallit omasta päästä tai vaikkapa netistä löydettyjä, sillä  jokaisessa työssä on kuitenkin oma persoonallinen leimansa.

"Taiteilusta" ei päässyt eroon illallakaan, koska meneillä olevaan lukuprojektiin oli piirrettävä muutama kuva. Taiteilu on kyllä liian vahva sana, sillä kuvat ovat melkein samat kuin kirjan sivuilla olevat, reilusti suurennettuna vain.

Saksille töitä

        Vaikka kuinka muistuttaisin itseäni ryhtymästä aina vain uusiin asioihin, menevät nuo muistutukset kuuroille korville - varsinkin jos olen löytänyt asian, joka tuottaa iloa. Nythän se on tuo kertomani Keri Smithin 100 ideas. Iltamyöhällä leikkasin pieniä kuvia ja sommittelin niistä tällaisen sivun alla olevan ohjeen mukaisesti. 

Kukahan lähtee leikkiin mukaan?

Sanat eivät riitä.....

........kertomaan, tuskin niitä tarvitaan jne., kun kuvatkin voivat näyttää kuinka kaunis tämä viikonloppu on ollut.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tässä tapauksessa se tarkoittaa ikkunoiden pesua.Kun on satanut, kun on ollut kylmä, kun, kun... olen vain siirtänyt ja siirtänyt sitä. Nyt antoi tuo aurinko sellaista energiaa, että pesin toista kymmentä  ikkunaa yhteen menoon (tuntuu nyt käsivarsissa) ja siivoskelin muutenkin niin, että täällä pystyy olemaan taas aivastelematta.

Voi kun tämä oli hauskaa! Viimeksi kerroin Keri Smithin blogista löytämästäni 100 ideaa-projektista. Nyt olen tehnyt ensimmäisen tehtävän eli täyttänyt koko sivun ympyröillä ja värittänyt ne. Tosikot älköön vaivautuko, sillä tässä tarvitaan luomisen iloa ja lapsen mieltä. Huumorikaan ei ole pahitteeksi.

Hämärä jo metsään hiipi....  illalla oli hyvä mennä saunan jälkeen puhtaiden lakanoiden väliin ja nähdä kauniita unia, vain niitä, jotka ovat päässeet  unensieppaajan verkon läpi. Pahat unethan sotkeutuvat tuohon verkkoon ja tuhoutuvat. Niin ainakin uskoivat pohjoiset intiaanikansat aikoinaan ja taidan melkein uskoa minäkin, tai mistä johtuu, että minulla ei ole tapana nähdä painajaisunia. Siitäkö vain, että olen ne aamuun mennessä unohtanut? Ei, kyllä se on tuo Ottawasta ostamani Dream Catcher, joka suo minulle vain sellaisia unia, joista pidän.