"Lukunurkkiani"

Blogeissa ovat monet esitelleet mitä viihtyisimpiä lukunurkkia. Esittelenpä sitten minäkin ja kun kuvamateriaalia on jo vamiiksi vanhoista postauksistani, näytänkin peräti neljä mieluisaa paikkaa, joissa luen.

5.8.2008

23.6.2010

Tämä on kesäisin se hyvin tavallinen

15.8. 2009

mutta voiton vie

12.9. 2010

Oli tarkoitus pysyä pois koneen ääreltä koko päivän ja olla sen sijaan ulkona mahdollisimman paljon, mutta kun oli niin sateista ja harmaata, en siellä pitkää aikaa viihtynyt. Sen sijaan kaivoin Picasasta esille nämä vanhat kuvat ja nyt siirryn lukemaan tuolle parhaalle paikalle, vaikka ei nyt enää tuota esillä olevaa kirjaa.

 kuva Bookmania

!800-luvun Facebook.

Vaikka olen kotiväen mielestä jonkinlainen nörtti, niin Facebokiin en ole liittynyt enkä aio liittyäkään. Olen pysytellyt visusti erossa  siitä siksi, että en tiedä mitä tekemistä minulla siellä olisi. Ehkä on hiukan kapinamieltäkin mukana. Jos nyt oikein utelias olen, voin pytää nuorempaa polvea tarkistamaan haluamani asiat:)  Ainoa sosiaalinen media missä olen mukana on blogi ja tässäkin haluan pysyä nimettömänä vaikka kerronkin arkipäivästäni.  Kyllä tuttavat minut löytävät, jos haluavat.  Kännykkä on ja posti kulkee, vanhanaikainen tai sähköinen.

Tai pitäisiköhän siirtyä näihin visiittikorttikuviin, ja kerätä albumiin mahdollisimman monta ystävää 1800-luvun mallin mukaan.

Tähän väliin mottoni: Alla barnen hade Facebook utom Siv. Hon hade ett liv.*

 

*Kaikki muut olivat Facebookissa paitsi Siv soma. Hänellä kun oli elämä oma.

Näitä "facebook"-kuvia meiltä löytyy aika paljon, tutuista ja tuntemattomista. Innokkaampia taisivat olla kuin minä tuossa ystävien keräämisessä.

Ovathan ajat muuttuneet muutenkin kuin visiittikorttien käytössä. Usein hymyilemme hiukan säälien, kun ajattelemme, kuinka asiat olivat ennen. Tässä muutamia esimerkkejä, joista tiedämme että elämme tätä päivää:

      1. Syötät vahingossa mikroon pin-koodin.

2. Et ole pelannut  pasianssia moneen vuoteen oikeilla pelikorteilla

3. Sinulla on 15 puhelinnumeroa 3-hengen perheeseen

4. Lähetät sähköpostia henkilölle, joka istuu vieressäsi.

5. Lounaaksi syöt raakaa kalaa puikoilla.

7. Soitat perheelle ja kysyt ollaanko siellä kotona samalla kun ajat  autotalliin.

8. Kaikissa tv-mainoksissa on mukana internet-osoite.

9. Joudut paniikkiin, kun huomaat, että lähdit kotoa ilman kännykkää (jota ilman pärjäsit vuosia sitten aivan hyvin) ja käännyt takaisin hakemaan sen.

10. Aamulla kun nouset ylös, laitat netin päälle ennen kuin haet kahvisi espressokoneesta.

11. Luet tätä ja nyökyttelet ja hymyilet.

12. Tiedät tarkalleen, kenelle lähetät edelleen tämän jutun.

13. Olet liian keskittynyt huomataksesi, että listasta puuttuu kohta 6.

14. Selasit takaisin päin ja tarkistit pitääkö paikkansa.

15. Ja nyt istut siinä ja hymyilet itsellesi.

Valituslaulu/ Klagovisa

                                             

SVERKER de VERKERS klagovisa

Här är för varmt,

här är för kallt.

För mycket socker

för lite salt.

Om det är vinter

när blir det vår?

Usch vad det blåser

hårt i mitt hår!

Usch vad det regnar,

fy vad ni stör.

Nu har ni kvaddat 

mitt solskenshumör!

                                                                                     

Ja suora, ei runomittainen suomennos:

Täällä on liian kuuma,

täällä on liian kylmä.

Liian paljon sokeria

liian vähän suolaa.

Jos on talvi

milloin tulee kevät?

Hyi kun tuulee

 hiuksiini mun!

Hyi kuinka sataa,

ja hyi kun häiritsette.

Nyt olette pilanneet

aurinkoisen hyvän mieleni!

Kuvat:http://graphicsfairy.blogspot.com/

La ja su

-->

Joka päivä edessä
tyhjä lehti
minä kirjoitan
ja pidän sen avoimena
-M. Rekola-

 Nyt jälkeenpäin huomasin, että olinpa valikoinut  Päivä viikossa-projektille hauskan viikon, eli sellaisen, joka ei sisällöltään ollut kovinkaan vaihteleva. Mutta kun tyhjästä on paha nyhjästä, niin tällainen se nyt sitten oli. Mitä vikaa siinä sitten oli? Ei mitään:)

Projektin keskivaihe

Jatkan nyt tätä A Week In The Life-projektiani kertomalla arjen harmaudesta, tai kun kuvia katsoo, paremminkin sen vihreydestä.

 

Loppuun vielä löytämäni arjen ihanuudesta kertova runo.

Sehän on kuin kuivaisi silmät kyynelistä

kun pyyhkii ikkunat kiiltäviksi

kuin hiuksia hellästi hyväilisi

kun kerää kuivuneita lehtiä kukista.

Ja mikä lopettamisen ja aloittamisen välinen

rauhallinen tauko

kun tiskipöytä hohtaa puhtaana.

(Eeva Heilala)

Sunnuntaista seuraavaan

Kun selailimme viikonloppuna Project 365- kirjojani, totesimme porukalla, kuinka hienoja muistoja ne ovat  sitten joskus meidän arkipäivästämme. Siitä tulikin mieleen toinen "dokumenttikirjani" A Week In The Life , joka ei ole sivumäärältään lisääntynyt pitkiin aikoihin. Siihen pitää saada parannus!
Nyt teen sen versiona sunnuntaista sunnuntaihin, niin saadaan hiukan enemmän sisältöä. Alkuun päästäkseni, näin sujuivat päivät su, ma, ti:

Toivotaan, että jatkan tätä sunnuntaihin saakka. Voihan olla että en viitsi istua tämän koneen ääressä, vaan haluan olla ulkona nauttimassa keväästä.

Puut sirisevät.

Istun tässä ja kuuntelen,

mitä maisema puhuu

puuta, heinää.

(Risto Rasa)

Rennosti vaan

Livet är alltför dyrbart och kort

att städas, tvättas och diskas bort.

Gå du ut och njut av luft och sol

ingen stjäl dammet från bord och stol

disken står alldeles säkert kvar

medan du en vilopaus tar. *

Tänään on satanut ja paistanut vuorotellen, joten puutarhatöiden pariin en mene rentoutumaan, vaan taidan kuunnella tätä uutta tuttavuutta, ranskalais-amerikkalaista Moriarty-yhtyettä, josta en aikaisemmin ole kuullut mitään, vaikka ovat esiintyneet jo vuodesta 1995.  Exellent!! on pakko sanoa.

*Summittainen käännös runonpätkästä sitä haluaville: 

Elämä on aivan liian arvokas ja lyhyt

tuhlattavksi siivoamiseen, pesemiseen ja tiskaamiseen 

Mene nauttimaan ulkoilmasta ja auringosta

kukaan ei varasta pölyä pöydiltäsi tai tuoleiltasi

tiskit pysyvät aivan varmasti tallessa 

sen aikaa, kun pidät lepohetken.

Historia ja ympäristöoppi

liittyvät näköjään läheisesti taidekerhomme vuosikokous-teemaan, ainakin kokouspaikkaa valittaessa.

Vain pari vuotta sitten, ei nyt sentään pronssikaudella, kokoonnuimme kauniilla muinaismuistoalueella. Täältä  pronssikauden asuinpaikalta on löydetty  rakennusten pohjia ja sinne on  uudelleenrakennettu  sen aikainen tolppatalo ja kivikauden maja.

Tarjoilu oli tavan mukaan runsas ja herkullinen. Siitä ei nautittu sisällä tolppatalossa, vaan ulkona kauniissa kevätsäässä lintujen hoitaessa musiikkipuolen.

 

Seuraavan vuoden kokoukseen hyppäsimme historiassa aikamoisen harppauksen eteenpäin, 1800-luvun loppuun. Mielenkiintoinen paikka oli tämäkin vanhoine rakennuksineen, huonekaluineen, astioineen. Niin paljon oli taas nähtävää, että emme viitsineet tuhlata liikaa aikaa budjettiin ja muulle,  ne  vietiin  vauhdilla läpi. 

 

Eilen oli vuorossa vuosikokous 2011, joka pidettiin Lapissa. No ei nyt  oikeassa Lapissa, vaan tällaisessa keinotekoisessa  lapinkylässä.

Pientä kylää ympäröi kaunis luonto, vesilinnut tekivät pesiään järvessä, hyttysiä ei vielä näkynyt eikä kuulunut.

Täällä ei arkkitehtuuri ollut vanhaa, mutta sitäkin erikoisempaa, varsinkin ulkoa päin katsoen. On oltava rohkea ja idearikas  yrittäjä, kun uskaltaa kasvattaa tällaisen kylän keskelle erämaata. Tarvetta kuitenkin näyttää olevan, sillä tänne tulee jatkuvasti erilaisia ryhmiä nauttimaan , kun on tarve päästä pois kaupungin kiireestä ja melusta. Häiden kulissina paikka on myös suosittu ja monta paria täällä on jo ehditty vihkiä, järven rannalla kivialttarin äärellä.

Siinä ilta sitten menikin valtavan paksuja hirsiä ihmetellessä, puheenjohtaja ehdittiin valita, samoin hallituksen jäsenet,  salaattikin oli erittäin hyvää.

Kauppalappu ja vähän muutakin

Meillä on Mr. Clarissan kanssa sellainen työnjako, että hän tekee useimmiten päivittäiset ruokaostokset täällä lähimarketissa ja minä teen ruoan. Minä kirjoitan kauppalapun ja jos suurpiirteisiä ollaan, niin tämä systeemi pelaa, mutta jos ollaan pikkumaisia kun kassista löytyy jotakin ihan väärää,  saa hän kuulla kunniansa lukutaidottomuudesta ja ties mistä.
Nyt olin kuitenkin suurpiirteinen kun löysin linssipaketin sijasta paketin valkoisia papuja. Onneksi miehelle kelpaa  ihan kaikki mitä laitan ruoaksi ja seuraavana päivänä hän saikin papupestoa ostamistaan pavuista. Kannatti kokeilla!

PARAS PAPUPESTO

Liuota 2 dl valkoisia papuja yön yli. Vaihda vesi uuteen ja keitä papuja miedossa lämmössä noin tunnin ajan pehmeiksi. Huuhtele kylmällä vedellä.

Kaada pavut monitoimikoneeseen ja lisää joukkoon 1 dl parmesanraastetta, 2 valkosipulinkynttä, 2 ruukkua basilikaa, 2 kourallista tuoretta pinaattia (korvasin pakastetulla viherkaalimurskalla),  noin 1 dl oliiviöljyä, vähän suolaa ja pippuria sekä 1 sitruunan mehu ja hienonna muutaman minuutin ajan.

Ja sitten vähän muuta, eli nyt on tämäkin työ tehty:

 Odotellaan nyt rauhassa näiden kuivumista, ennen kuin istahdetaan nauttimaan iltapäiväkahveja puutarhan auringossa.

Kyllä kelpaa

Kesää odotellessa on inspiroivaa kierrellä puutarhamyymälöissä . Tällä kertaa pääsi Pohjolan Tytär-alppiruusu muuttamaan meille, ja muutama purkki laventelia odottaa maahan istuttamista. Ei ruusupenkkiä ilman parasta ystäväänsä laventelia! 

Vielä antoisampaa on pakata kori ja lähteä pois  tekemättömien töiden luota tänne kesäpaikan rauhaan. Nyt vielä sai todella vain nauttia, tehdä sitä mitä huvitti, kun ei ruohokaan onneksi ollut kasvanut. Sitä leikatessa meneekin aina liikaa aikaa, kun emme halua asua viidakossakaan.  Luonnolla  on kyllä mahtava  voima!

Mutta miten vapauttavaa onkaan, kun täällä ei ole enää kukkapenkkejä, vain villejä lupiineja, sinivuokkoja ja yksi valkovuokko:) - ei kasvimaita, vain pari marjapensasta ja omenapuuta. Kukissa ja kasvimaissa riittää töitä sitten kotipuutarhassa. Täällä elämme kuten he, jotka tämän paikan aikoinaan perustivat, yksinkertaisesti ja vanhanaikaisesti. Vesi pitää hakea kaivosta (kunhan se on taas putsattu), ruoka keitetään yleensä puuhellalla, jääkaappia ei täällä varmaankaan ole kauaa ennen meitä ollut. Tuohon vanhaan ulkorakennukseen voisi perustaa vaikka mitä. Keramiikkapajan esimerkiksi, kun lehmät ja hevoset  ja kanat ja kukko ovat sen kauan sitten tyhjilleen jättaneet. Taitaa olla jo aivan toiveajattelua tuollainen, onhan tämä ollut kesäasuntomme jo monta vuosikymmentä. Rojupajaksihan tuota voisi kutsua, sinne kun on helppo viedä turhat arvottomat tavarat.

Nyt on ollut reilut 20 astetta lämmintä jo useamman kerran, mitta aina vain tuolla seinustalla on hiukan lunta, ihme!

Paluumatkan teimme vanhan rakkaan kotikaupunkini kautta. Kadut olivat hiljentyneet vain illaksi, vanhat rautatiemakasiinit sen sijaan iäksi. Pian nuokin kai revitään alas.
Tällä paikalla sesoin pikkutyttönä ihmettelemässä Armi Kuuselaa ja Giliä, jotka  näyttäytyivät ihailevalle kansalle, kun  heitä kierrätettiin junanvaunussa ympäri maata, mutta se onkin sitten jo aivan eri juttu.

Lapsuuden kesät

Kun se jolta sait elämän

on kivulla lähtenyt,

on kuin keinu pysähtyisi,

maailma humahtaisi kuulumattomiin.

Näet hiljaisen talon maisemassa,

lapset heinänkorkuisina sen edessä,

joku avaa vintin ikkunan, 

pihlaja tekee marjaa.

Lähestyt sitä hitaasti

järveltä päin

ja jokainen kahadus,

tuoksu, suhina

repäisee väylät auki

lapsuuden kaikkiin kesiin.

Helena Anhava

Tunnustuksia

Sain Anna Elinalta tällaisen tunnustuksen. Kiitos! Olen oikein mielelläni monipuolinen, mukautuva, monikäyttöinen, muuttuvainen bloggaaja:)

Nyt on siis katsottava itseään peiliin ja kerrottava seitsemän asiaa itsestään. Yritän siis keksiä, vaikka melkein kolmen vuoden blogiurani sisältää aika paljon minä-minä-juttuja.

1. En ole urheilija. Ainut liikuntamuoto josta pidän on pyöräily. Kuvassa ensimmäinen Joponi vuosikymmeniä sitten.

2. Olen järjestelijä. Kaikenlaiset lokerot, laatikot, mapit, rasiat, laukut, lompakot saisivat mieluiten olla hyvässä järjestyksessä. Nytkin olen järjestellyt työpöytäni ympäristöä pari päivää. Siivoaminen on taas asia erikseen.

3. Yritän olla suurpiirteinen, katsoa asioita läpi sormien, vaikka olenkin hiustenhalkoja ja pilkun viilaaja. (Senhän huomaa jo tuosta  tunnustuksen alla olevasta tekstistä).

 4. Olen mitä suurimmassa määrin hamstraaja. Mitähän minä heitän pois? Ei tule heti mieleen muuta kuin roskat ja ruoanjätteet.  Blogini on oiva osoitus tästä ominaisuudestani.

5. En voisi elää ilman muistiinpanoja, päiväkirjoja, erilaisia listoja, tai ylipäätänsä ilman kynää ja paperia. Tai näppäimistöä, jolla kirjoittelen lapsuudenmuistoja ja muutakin. Projekti 365, joka sai alkunsa täältä , on sitkeän uurastuksen tulos ja täytti tuon muistiin pistämisen tarpeeni.

6. Vihreä on kai lempivärini, vaikka pidän kyllä kaikista väreistä.  Olen tarkka niiden sointumisesta yhteen.

7. Olen nautiskelija. Yksi esimerkki nautinnoistani, joita toki on monia: tässä kesäpaikkamme vanhan kirjoituspöydän ääressä, voin istua kauan, seurata pääskysten lentoa, haapojen havinaa, lukea sateisina päivinä tai kirjoittaa kirjeitä.  Tämä on minun oma ikkunani ja siksipä minulla on oikeus istua tässä kahvimukini kanssa . Minä otin seinälevyillä peitetyn ikkunan esille, sahasin, vuolin puukolla, ahersin kädet haavoilla, mutta sain sen esille! Ikkunasta puhutaankin perheen kesken "Clarissan" ikkunana.

Minulla on mukana kuvat, mutta te muut blogiystäväni voitte tehdä miten haluatte,  kun kerrotte 7 asiaa itsestänne, sillä ojennan teille nyt tuon The Versatile Blogger tunnustuksen. Olkaa hyvä!

Kädet ahkerina

Minulla on aina oltava joku käsityö, johon tarttua, kun satun olemaan sillä päällä. Joskus kestää ikuisuuden saada valmiiksi pienikin työ, joskus tulee valmista käden käänteessä. Nämä alla olevat minityöt valmistuivat hetkessä.

Tuo pieni söpö amigurumi-nalle, joka on Punaisen Ristin Hyvän Mielen-kaupasta [linkki]  ostettu Japanin katastrofin aikaan, sai minut uteliaaksi, osaisinko tehdä tällaisia  Mochimochi pupuvauvoja, joiden ohjeen löysin  Mochmochi Landin blogissa. Helppoahan se oli ja tekeminen kesti vain muutaman minuutin.  Sieltä löytää muitakin hassuja pikkuolioita.

Sininen Kuplafolkkari

Punainen pakettiauto

Miniautojen ohjeen näin kerran täällä Virkverket-blogissa. 

Vaikka meidän pikkuisilla pojanpojilla on autoja joka lähtöön, olivat nämä pehmoautot heti leikeissä mukana. 

Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. 3vee huomasi, että autoleikeistä puuttui lautta, jolla pääsee meren yli toiseen maahan. Autotallista löytyi laudanpala, nauloja ja vasara ja sitten vain töihin,

sillä autot jo odottivat Turun satamassa, että pääsisivät autolautalla Tukholmaan.

Toukokuusta tehty lukulista

Kuukausihaasteessa palaan taas kerran kirjoihin, kun sopivia  nimiä näytti löytyvän noista kirjapinoista, joita on tässä pojan entisen huoneen lattialla. Tänne nykyiseen tietokonehuoneeseen  kannetaan kaikenlaista ylimääräistä, mitä tuolla alakerrassa ei enää tarvita:) Ja täällä ne pysyvätkin hyvin - pois silmistä, pois mielestä.

 

TONTTULAN LAPSET.  Elsa Beskow kertoo sanoin ja kuvin luonnon ihmeellisyyksistä. 

OLIVER TWIST  Charles Dickensin klassikko. Kertomus orpopojasta 1800-luvun Lontoossa.

UPPO-NALLE ja NUKKU-UKKO  Elina Karjalainen. Uppiksen ja Laulavan Lintukoiran   seikkailuja.

KAIKKIEN AIKOJEN AVARUUSKIRJA  Mauri Kunnas. Avaruusmatkailua 3000-luvulla.

OCH DE VITA SKUGGORNA I SKOGEN Maria Gripe.  Lumottu seikkailu Rosengåvan linnassa.

KOIRAMÄEN LAPSET KAUPUNGISSA Mauri Kunnas kertoo entisajan kaupunkielämästä.

ULJAS RÄÄTÄLI W. ja J. Grimm.  Yksi  Suuren satukirjaston 1.osan satuaarteista.

UTFLYKTEN Carla & Vilh. Hansen. Possuperhe retkellä.

Keveästi kohti kesää!

Kuva Rachael Smith