Äitienpäivän alla

 Tuulen laulu

Mitä varten tuuli on?

Mitä varten on laulu?

Tuuli on tuulen tuulemista varten

ja laulu laulun kuulemista varten.

Mitä varten kukaan on

ja mitä varten on joku?

Kukaan ei ole ketään varten

ja joku on meitä kaikkia varten.

-Kirsi Kunnas-

Kimaltelevien hankien aikaa

"Helmikuu lienee saanut nimensä puun oksilla kimaltavista jäähelmistä, jotka syntyvät, kun suojasään jälkeen pakkanen taas kiristyy".
Toisella kotimaisellahan on helmikuun nimi februari, se taas juontaa alkunsa roomalaisten puhdistusrituaali-sanasta.

Täältä  Suomen kansan kalenterista löysin ajankohtaisten  tietojen lisäksi mielenkiintoisia kansanperinteeseen liittyviä viisauksia, sääennustuksia ja muuta - aivan vanhojen almanakkojen mallin mukaisesti.
"Rikkaaksi tuli, jos pystyi selvittämään ompelulangan solmut lankaa katkaisematta". Pitäisiköhän kokeilla?

Ajankohtaista helmikuulta:

4.2.  Kynttilänpäivä. Nimitys juontaa siitä keskiaikaisesta tavasta, että tänä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Juhlan raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin 



5.2. Runebergin päivä. Olen aikaisemmin muistanut tätä päivää täällä [klik]

 ja herkullisine torttuohjeineen myös täällä [klik]


6.2. vietetään saamelaisten kansallispäivää. Lippu nostetaan salkoon ainakin Pohjois-Suomessa. 

Meilläkin on juhlapäivä samana päivänä, lippua emme nyt kuitenkaan nosta salkoon, 

mutta juhlimme muuten vaaan, kun tämä tyttömme viettää syntymäpäiviään! Talvisäällä on mukava palata kesäisempiin tunnelmiin:)


13.2. Laskiaistiistai

 Nyt lasketaan mäkeä, mutta " laskijaisena mäen laskulla ei saa kaatua. Jos kaatuu, niin pellava menee kesällä lakoon".

Sen jälkeen  syödään laskiaispullia ja taas mutta "laskiaisena ei saa ollenkaan juoda, niin sitte ei heinäaikana janota". Pitääköhän tuo kahvi jättää nyt sitten juomatta!

Kalevalan päivä 28.2.

Päivän innoittamana tutkin kirjahyllyjämme ja löytyihän sieltä jälleen Kalevalanpäivään liittyvää materiaalia.

Kirsti Gallen-Kallelan  kuvittama Kantelettaren lastenrunoja-kirja [klik] ihastuttaa minua edelleen, runot ovat hauskoja ja kuvissa on oma viehätyksensä. Ajankohtaisuutta löysin ainakin tuosta runosta – tulee mieleen nykyajan perheissä niin tutulta kuulostavat: pitää saada, minä haluan, ostetaan nyt...., vaikka tuskin kuvassa olevalla perheellä nyt kuitenkaan samanlaisia vaatevarastoja on kuin meillä nykyajan kerskakuluttajilla.
Jos ei Kanteletarta, tuota Kalevalan sisarteosta omasta hyllystään löydä, löytyy sen runsas sisältö  Runoston sivuilta, täällä ovat kaikki lasten, naisten, miesten, hääkansan ja muut laulut.

 Mielenkiintoista on selata DIGI- kansalliskirjaston digitoituja sanoma- ja aikakauslehtiä ja seurata, mitä aikoinaan kirjoitettiin vaikkapa juuri tästä Kalevalanpäivästä.
Kaikilla omaan ikäluokkaani kuuluvilla on, jos ei muuta niin ainakin kouluaikainen Kalevala hallussaan. Ei hätää, jos sen on matkan varrella sattunut kadottamaan, sillä SKS on julkaissut sivuillaan Kalevalan sisällön [klik]. Sieltä voimme lukea vaikkapa tuosta Kyllikin ryöstöstä ja ennen kuin viideskymmenes runo on luettu, olemme saaneet tietää paljon muutakin.

 Eino Leinon Helkavirsiä on jäänyt muistissani hiukan taka-alalle, joten olisi kai aihetta lukea uudelleen näitä modernisoituun kalevalanmittaan kirjoitettuja runoja.
Tulin uteliaaksi mitä Helkavirsistä kirjoitettiin kirjan ilmestyttyä, sillä sen sanottiin käsittelevän ajankohtaisia teemoja. Siispä jälleen lukemaan vanhoja lehtiartikkeleita

 Ja lisää aikalaisten arvosteluja täällä!

Itselleni on nostalginen kouluaikojen muisto se, kun keräännyimme vuosittain juhlasaliin kuuntelemaan, kun Yrjö Jyrinkoski lausui Mustapään ja muiden suurten runoilijoiden tuotantoa, johon kuului myös Eino Leinon Helkavirsien Räikkö Räähkä. En muista tulkinneeni sitä yhteiskunnallisena kritiikkinä, mutta aikalaisethan tuon asian ymmärsivät paremmin.

Luonnossa luminen ilta

Tuo Eino Leinon runo ja siitä sävelletty Loirin esittämä laulu on pyörinyt päässäni koko päivän eikä ihme. Aamulla kun vilkaisin ulos, näin vain valkoista, valkoista, kaikkialla. Omenapuut, karviaispensaat, luumupuu, viinimarjapensaat joutuvat nyt totuttelemaant talviasuunsa.

En tietenkään saanut ikuistettua lumipeitteistä luontoa sellaisena kuin se oikeasti oli. Paikoitellen taipuivat jopa isot koivut lumen painosta tien yli ja saimme ajaa niiden alitse melkein kuin tunnelissa.

 

Totesimme naapuikaupunkiin lähtiessämme, että näin suuria lumimassoja emme ole ennen nähneet. Taisi olla pienelle pokkarilleni aivan liian mahtava urakka, kuten kuva osoittaa

 

Lumisena alkoi tammikuu, kuten pitääkin. Hiukan on luvattu pakkasasteita ja aurinkoa muutamaksi päiväksi. Nautitaan niistä, ennen kuin loskakelit pilaavat kaiken.

******************

Ai niin, olin vähällä unohtaa:

 

halusin vielä kertoa, että  kuluva vuoteni  näyttää tältä, eli mielenkiintoistelta! 

Lucian päivän kahvit

Eräs meille kovin tuttu pieni poika oli kutsunut meidät  seuraamaan hänen ja muiden pienten poikien ja tyttöjen hienoja lauluesityksiä. Yöllä oli satanut reilusti lunta ja niin ajelimme iloisin ja odottavin mielin ihaillen kauniita  maisemia .

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

♪   ♫   ♪

 

Sjungande fram hon går, vitklädda flicka,
krona hon har i hår, bär på en bricka.
Nu är Luciadag, och jag är väldigt glad.
Tänker på julen, tänker på julen. 
♪   ♫   ♪

Reippaat nykyajan Lucia-tytöt,  söpöt tonttupojat ja piparkakku-ukot ja -akat lauloivat niin, että seinät raikuivat.

Miten tuo kameran linssi olikin noin sumuinen:-)

Kun sitten mukavan kahvituokion jälkeen lähdimme kotimatkalle, oli aurinko näin korkealla, tai miten tuota pitäisi kuvata.  Kello oli yksi iltapäivällä!

Hyvää Lucian päivää – valon päivää!

 

Jouluinen ovikranssi

sieltä tuli –  siis adventtikalenterin ensimmäisen luukun takaa.

Tämä on espoolaiselta partiolaistontulta ostettu kalenteri, mutta on meillä muitakin. Eilen tuli postissa iso kirjekuori 7veeltä. Hän oli tapansa mukaan tehnyt joulukalenterin itse ja huumoria kun hänellä riittää,  teemana olivat hiiret. Tyttö tietää, että inhoan niitä,  joten mikä sen hauskempaa kuin kiusoitella minua. Hiiriä vain vilisi kalenterin kuvassa ja kuten arvata saattaa, sellainen löytyi myös ensimmäisen luukun takaa. Onneksi meitä avaajia on kaksi.

Joulukorttejakin alkaa jo tulla, tai siis yksi on jo tullut ☺.

Tänään on pikkujoulu ja vanha traditio elää  vielä tällä paikkakunnalla. Lapset väsäävät itse kortintapaisia, joita sitten pimeän tullen heittävät ulko-oven taakse samalla kun soittavat ovikelloa, pitävät vähän meteliä ja juoksevat sitten kiireesti  piiloon. Muutama sellainen yllätys saatiin tänä iltana.

Vuosi sitten oli tarkoitus kutoa tuon yhden ja ainoan joulupallon seuraksi muitakin, mutta se jäi vain aikomukseksi. Nyt aion olla ahkerampi ja niinpä kudon aina välillä  kerroksen, pari ja saan toteutettua aikomukseni. Näissähän on esikuvana Pohjoismaiden ja Baltian maiden perinteiset neulemallit.  Sattumalta näin lehdessä sukat, jotka oli kudottu samalla kuviolla kuin tuohon palloon  tuleva. Rohkaistuin, sillä tämä minun työni on kyllä huomattavasti yksinkertaisempi.

Ja aamulla sytytetään ensimmäinen adventtikynttilä,  joulun odotus voi alkaa.

Kaveria ei jätetä-päivä

Ystävänpäivän voisi muuttaa Kaveria ei jätetä-päiväksi, luin eräästä paikallislehdestä. Hieno ajatus.  Meidän  ystävänpäivämme  täällä Suomessa on erilainen sisällöltään  kuin monessa muussa maassa, mikä on vain hyvä asia. Tätä omaa ystävänpäiväämme voisi kehittää vieläkin enemmän oman   näköiseksi ja tuo kaveri-idea sopisi oikein hyvin.

Jouluiset liitutaulumaalilla  maalatut peltipurkit saivat nyt kaveripäivän kunniaksi luopua punavalkoisista silkkinauhoistaan, kun

virkkasin monen monen  tuntemattoman blogikaverin mukana näitä pieniä sydämiä. Joku kirjoitti, että pitää varoa, jos aloittaa näiden virkkaamisen, sillä sitä ei  sitten voi  lopettaakaan. Totta.Yhden tekeminen kestää muutaman hassun minuutin, kuten tässä blogissa kuvien ja videon avulla näytetään.

 

Nämä kaverini saavat  valita tuosta oman sydämensä, mutta

  

siihen jää vielä monta, ja ne jaan teille kaikille!

Nimipäivä, osa 2

Huomenna on Tuomaan päivä. Vanhan perinteen mukaisesti joulu alkoi tuosta päivästä. Aloitettiin  hiljentyminen juhlaa varten eikä tehty enää suurempia töitä.

Minä en  noita perinnetapoja voi noudattaa,  sillä kyllä täällä vielä töitä löytyy, suuria ja pieniä.

Vähitellen tulee  toki valmista.  Olen niin onnellinen tuosta jouluruususta, joka ilahdutti meitä jo viime jouluna. Kevään tullen vein sen ulos ja siellä se jo ehti hiukan kukkiakin, kunnes nostin sen nyt sisälle - nuppuja täynnä näyttää olevan tuo minun mieluisin joulukukkani.
Oveen ripustin jälleen monta vuotta sitten lahjaksi saadun kranssin. Tuomaan päivänä pitäisi oveen tai ikkunoille laittaa perinteisesti suojeleva puuristi, mutta niitä ei ainakaan täällä päin enää näy ollenkaan.

Näitä Tuomaanristejäkään en ole aikoihin nähnyt,  ehkäpä löydän sellaisen vielä jostakin. (Kuva on Wikipediasta)

Edellisen postauksen Isak-nimi kulkee suvussamme muutenkin kuin sen kuvassa olevan tontun nimenä.  Samoin löytyy Tomas-nimisiä samasta suvusta. Nimpparionnittelut :-))

ON TÄMÄ KANSSA!!

Huomenna on jo ensimmäinen adventti, joten tänään on sitten pikkujoulu, eipä uskoisi! Mittari vain jaksaa näyttää lämpöasteita ja"syysmyrsky" riehua.  Eikö nyt pitäisi olla edes hiukan lunta, että pikkujoulutontut pääsisivät piiloutumaan kinoksen taakse,

kun ovat juosseet ovelta ovelle, soittannet kelloa tai koputtaneet äänekkäästi ja heittäneet kynnysmatolle kortin, jonka takana on salaperäinen pikkujoulutervehdys.
Tällainen perinne elää vielä täällä, vaikka vuosi vuodelta laimeneekin. Varsinkin vanhat ihmiset kertovat innoissaan, mitä kaikkea tuohon aikoinaan liittyyi. Aika paljon olivat tavat muuttuneet noista ajoista jo silloin, kun me tänne muutimme, mutta kyllä meidänkin lapset mielellään muistelevat, kuinka jännittävää oli syöksyä lumikinokseen, kun oli heitetty kortti ja talonväki huhuili ja etsi tonttuja.
Muutaman kerran on ovikello soinut tänä iltana, ja vaikka

pimeää pihaa valaisevat kynttilät, ei tonttuja näkynyt. Vikkeliä olivat. Varmuuden vuoksi oli parasta huutaa: ♥ Hyvää pikkujoulua. Glad lillajul ♥

     Taiteillut meidän J. vuonna 1980

!800-luvun Facebook.

Vaikka olen kotiväen mielestä jonkinlainen nörtti, niin Facebokiin en ole liittynyt enkä aio liittyäkään. Olen pysytellyt visusti erossa  siitä siksi, että en tiedä mitä tekemistä minulla siellä olisi. Ehkä on hiukan kapinamieltäkin mukana. Jos nyt oikein utelias olen, voin pytää nuorempaa polvea tarkistamaan haluamani asiat:)  Ainoa sosiaalinen media missä olen mukana on blogi ja tässäkin haluan pysyä nimettömänä vaikka kerronkin arkipäivästäni.  Kyllä tuttavat minut löytävät, jos haluavat.  Kännykkä on ja posti kulkee, vanhanaikainen tai sähköinen.

Tai pitäisiköhän siirtyä näihin visiittikorttikuviin, ja kerätä albumiin mahdollisimman monta ystävää 1800-luvun mallin mukaan.

Tähän väliin mottoni: Alla barnen hade Facebook utom Siv. Hon hade ett liv.*

 

*Kaikki muut olivat Facebookissa paitsi Siv soma. Hänellä kun oli elämä oma.

Näitä "facebook"-kuvia meiltä löytyy aika paljon, tutuista ja tuntemattomista. Innokkaampia taisivat olla kuin minä tuossa ystävien keräämisessä.

Ovathan ajat muuttuneet muutenkin kuin visiittikorttien käytössä. Usein hymyilemme hiukan säälien, kun ajattelemme, kuinka asiat olivat ennen. Tässä muutamia esimerkkejä, joista tiedämme että elämme tätä päivää:

      1. Syötät vahingossa mikroon pin-koodin.

2. Et ole pelannut  pasianssia moneen vuoteen oikeilla pelikorteilla

3. Sinulla on 15 puhelinnumeroa 3-hengen perheeseen

4. Lähetät sähköpostia henkilölle, joka istuu vieressäsi.

5. Lounaaksi syöt raakaa kalaa puikoilla.

7. Soitat perheelle ja kysyt ollaanko siellä kotona samalla kun ajat  autotalliin.

8. Kaikissa tv-mainoksissa on mukana internet-osoite.

9. Joudut paniikkiin, kun huomaat, että lähdit kotoa ilman kännykkää (jota ilman pärjäsit vuosia sitten aivan hyvin) ja käännyt takaisin hakemaan sen.

10. Aamulla kun nouset ylös, laitat netin päälle ennen kuin haet kahvisi espressokoneesta.

11. Luet tätä ja nyökyttelet ja hymyilet.

12. Tiedät tarkalleen, kenelle lähetät edelleen tämän jutun.

13. Olet liian keskittynyt huomataksesi, että listasta puuttuu kohta 6.

14. Selasit takaisin päin ja tarkistit pitääkö paikkansa.

15. Ja nyt istut siinä ja hymyilet itsellesi.

JUHLIEN JUHLA, PÄÄSIÄINEN

Tänään on pitkäperjantai, päivä, joka tuntui niin loputtoman pitkältä silloin kun oli lapsi. Onkohan se tuntunut yhtä pitkältä muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa (långfredag). Saksassahan se on Karfreitag, suruperjantai,  Englannissa  Good Friday. Uskon kyllä,  että nimistä huolimatta on tunnelma ollut sama, onhan se Kristuksen ristiinnaulitsemispäivä. Luin tosin jostakin, että Pohjoismaissa on pitkäperjantain merkitys tärkeämpi kuin monissa muissa maissa, joissa ylösnousemuksen pääsiäinen on tärkeämpi.

Mutta onhan pääsiäinen ilojuhla. Kristus voitti kuoleman, ja niinpä me toivotamme toisillemme  iloista pääsiäistä.  Kotikin on nyt koristeltu iloisilla väreillä.

Kätköistä tuli esille tutut  pääsiäismunat, lasten maalaamat ja muut. Joillakin on ikää reippaasti ja kuori on varmaan kovin haurasta.  Kun varovaisesti käsittelee, on niistä iloa vielä monta vuotta eteen päin. Huovutetut munat ja puumunat ovatkin tukevampaa tekoa.

Ja sitten pääsiäiskoriste lempimateriaaleistani, eli savesta ja "uusiokäytetystä" paperista. Vaasin olen tehnyt kauan sitten, mutta taitaa olla nyt ensimmäistä kertaa käytössä. Sellaista se on, kun on liikaa kippoja, kulhoja, vaaseja ja mitä kaikkea nyt olenkaan tehnyt.

Nuo iloisen väriset lehdet tuossa oksassa on tehty paperinpaloista, jotka joku muu ehkä olisi heittänyt roskikseen. Skräppäystöistä jää aina paperisilppua ja kun hapoton paperi, jota siihen käytetään, on melko kallista, on tyhmää heittää palat pois, kun voi tehdä vaikkapa tällaisia kauniita puunoksia.

Puput, tiput ja muut perinteet

Mitä olisi pääsiäinen ilman omatekoisia pupuja ja tipuja!

Nämä meidän lasten aikoinaan tekemät  pääsiäiskoristeet alkavat olla jo "historiallisia". Hyvin  ne ovat kuitenkin säilyneet muiden  koristeiden joukossa. Eivät nuo ole paljoakaan maksaneet, kun on käytetty munakennoja,  jugurttipurkkeja ja värikkäitä kangastilkkuja materiaalina. Siihen aikaan oli alusta asti itse tehty arvossaan,  ennen tiimareita ja muita askartelukeitaita.  Täällä [linkki] on vinkkejä, jos askartelukärpänen puree pyhien aikana.

 

Olen ollut varmaan aika kiltti, kun postipupu oli piilottanut meidän postilaatikkoon näin paljon kaikenlaista  hyvää ja värikästä ilahduttamaan minua ja muitakin perheenjäseniä, sillä he ovat myös olleet kilttejä.  Näitä  ei nyt vielä avata,  pitää vielä malttaa odottaa. Ei ole helppoa.

***

                                                     

Tänään on kiirastorstai - pääsiäistä edeltävän hiljaisen viikon torstai,  pyhän ehtoollisen asettamispäivä.   Aloin miettiä, mitä tuo kiira tarkoittaa. Selitys siihen ja muutakin asiaa kiirastorstaista löytyy tietoa haluaville täältä [linkki] Alla oleva kuvakin on lainattu sieltä.

Kiiran veto

Sigfrid, Siivertti, Sipi ja Sippo...

...ovat tänään saaneet viettää nimipäivää. Sipin-päivä on perimätiedon mukaan hyvä kukkakasvien kylvö- ja istutuspäivä. Sen sain tietää vasta hetki sitten, mutta mikä alkuvoimainen tunne tai vaisto sai minut istuttamaan kukantaimen juuri tänään aamupäivällä. Siivertistä ei ollut silloin tietoakaan, kun en ollut almanakkaa tutkinut. Muina päivinä olen vain todennut, että kyllä joo, kukantaimen juuret kasvavat oikein hyvin tuossa vesilasissa.

Mutta voi kurjuutta! Tämä ei hyvää ennusta, sillä jos räystäiltä Sipin-päivänä vesi tippuu sen verran, että kana juoda saa, tulee hyvä vuosi. No ei tuolta mitään tippumaan päässyt  tänään, aamulla oli -27° ja iltapäivälläkin vielä -18°.
Onneksi ostamme kananmunamme kaupasta niin ei tarvitse murehtia, muniiko meidän  kana hyvin tai huonosti. Tai huonostihan se olisi muninut, sillä "niin monta munaa kana sinä vuonna munii, kuinka monta tippaa se saa Sigfridin-päivänä räystään alla".
Hyvä asia oli kuitenkin se, että  tänään ei pyryttänyt, sillä jos Sipin-päivänä pyryttää, on vielä 40 pyryä jäljellä.
Hienoa on myös se, kun päivät ovat pidentyneet. Nyt on valoisaa jo kahdeksasta viiteen ja sehän se mieltä piristää, jos mikään.
Tällaiset talvitunnelmat tänään, samat huomennakin kai, kun Kai viettää nimipäiväänsä.

Postia ystäville

Tänään haluan lähettää kortin sinulle ja sinulle ja tietenkin  myös sinulle..... ja toivottaa Hyvää Ystävänpäivää teille jokaiselle ♥

♥

 ♥

♥ 

Pakkaset jatkuvat, mutta  meidän  ei tarvitse palella, kun on näitä ystäviä.  "Ystävä on kuin villasukka, joka talvella lämmittää ".

♥ EDIT: Oi, tämä sydämellinen puuhastelukuvahan piti laittaa tänne loppuun. Oli vähällä unohtua!