Aika rientää!

 Luin, että 40 vuoteen ei täällä ole ollut tähän aikaan näin paljon lunta. Lapsilla on hauskaa.

 

                        Saisi edes osa tuosta pysyä maassa valoa tuomassa!

  

Jo tammikuussa sain toivomani langat näiden perinteisten sukkien neulomiseen (kutomiseen sanon mieluummin), mutta nyt vasta aloittelin. Kolmas kerta toden sanoo, sillä eri syistä tuli mutkia matkaan, mutta joka kerralla aloitan innoissani ja Spotify soittaa ahkerasti lempimusiikkiani!

Kaupungin keskustassa ei lumesta ole paljon tietoa.

Onneksi nämä suloiset lapsenlapsi-koirapojat asuvat hiukan keskikaupungin ulkopuolella, siellä riittää lunta peuhaamiseen. Voi, miten pojat innostuivat, kun kävimme heitä hoitamassa, siinä tuotiin palloa, apinaa ym. tärkeää näytettäväksi.

Ihanat serkukset

"Lastenlapsemme" vanhimmasta nuorimpaan. Uskon, että nämä pikkuiset pitävät runoista ja lauluista samalla tavalla kuin heidän emäntänsä ja isäntänsä lapsuudessaan:)

Lurpin larpin luppakorva,

luppakorva, loppakorva

lirpun lerpun lepsuttaa,

tiellä mennä lupsuttaa,

hännällänsä lopsuttaa, 

kielellänsä lipsuttaa.

-Kaija Pakkanen-

                                         

 Kissa Krumeluu

Silkkiturkki, ruususuu, 

pieni kissa Krumeluu, 

pienen pieni kissa

istuu aatoksissa.

Miettii kissa Krumeluu:

Missä on se suuri puu,

jossa niinkuin omenoita

kasvaa hiiren penikoita.

Puuta vain kun ravistaa

sata hiirtä putoaa.

Niitä sitten popsimalla

söisi pienen sienen alla

kissa Krumeluu,

pieni ruususuu.

-Kirsi Kunnas-

Leikkisät koiranpennut

Emme me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme.

Nuuhkimme ilmaa kuonollamme siinä on meidän työmme.

Hau hau hau, vou vou vou, siinä on meidän työmme.

Pörröinen turkki ja pehmoiset tassut, hännän pääässä on tupsu.

Päämme on aina kallellansa, taidamme olla hupsut.

Hau hau hau, vou vou vou, taidamme olla hupsut.

Palloina kierimme mattoje päällä, juostaan ja tepastellaan.

Valtavan suuren tuolin alla joskus me istuskellaan.

Hau hau hau, vou vou vou joskus me istuskellaan.

Kyllähän kaikilla hauskaa on ja koiran pennuilla aina.

Aamusta iltaan leikillämme haukumme innokkaina.

Hau hau hau, vou vou vou, haukumme innokkaina.

-Aimo Mustonen-

Koiravauva 10 viikkoa

Katsotaan.......

auttoivatko nämä omatekoiset kuvahaasteeni [klik] pitämään blogini hengissä, aika näyttäköön!
Tässä viimeiset otokset.

10. KATSE YLÖS

 Lempeäkatseinen pieni ystävämme.

 

 Pyhät on pihlajat pihalla, pyhä on kukka pihlajassa, marjaset sitä pyhemmät.

-Eino Leino-

-----------

Sä eksyvä henkonen oudossa maass’,

Kosk’ etsinet syntymä-seutuja taas?

Isäisi kun mailla

Jo palmuset läikkyy,

Niin lintusen lailla

Sun siipesi väikkyy;

Koht’ alkanet lentää;

Ei johtoa lie

Eik’ eksytä sentään

Sua siintävä tie,

Se mailles sun vie.

Nostalgiaa Johan Ludvig Runebergin sanoin vuodelta 1885.

Lokakuun idylli olisi ollut täydellinen

jos olisimme saaneet vain nauttia rauhassa kauniista päivistä vapaa-ajan asunnollamme.  Töitä oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, ainakin tuolla toisella perheenjäsenellä.

Onneksi illat pimenevät melko aikaisin, silloin viimeistään voi vetäytyä sisätiloihin ja ottaa rennommin.  Keittiön puuhella ja makuuhuoneen kakluuni lämmittävät sopivasti,  ei tässä palele ristikoita tehdessä, tai lukiessa, tai kuunnellessa radiota,

tai kutoessa. Kokeilumielessä aloitin pannan kutomisen Dropsin klik mallin mukaan, lokakuussa kun on  kudottava jotakin päätä ja korvia lämmittävää  Ravelryn kuukausihaasteessa En liten Stickutmaning 2013 ja ajattelin tämän olevan sopivin minun taidoilleni. Pian saan oikeaa lankaakin, sillä pistin tytön kaupungissa ostamaan ohjeessa vaadittavaa Alaska-lankaa, eihän täällä ole muuta kuin K-kauppa keskellä kylää.

Mieluiten kuuntelen jotain iPodiin lataamaani äänikirjaa käsitöitä tehdessäni. Nyt siellä on YLE Areenasta ladattu Teuvo Pakkalan Elsa klik  enkä malttaisi pitää taukoja sitä kuunnellessa. Tärkeä asia äänikirjoissa eli lukija on onneksi sama kuin aikaisemmin kuuntelemissani Juhani Ahon äänikirjoissa –  Erja Mantoa parempaa esittäjää ei voisi löytyä.

Tämä kirja kiinnostaa minua senkin takia, että halusin lukea ajasta, joka kertoo 1800-luvusta,  joka on ollut jo pitemmän aikaa lähellä sydäntäni. Olenhan seurannut esivanhempieni elämää erilaisia tietolähteitä käyttäen ja Kansalliskirjaston klik digitoiduista sanoma- ja aikakausilehdistä löytyy aina jotakin omastakin suvusta. Tällä kertaa halusin kuitenkin katsoa, mitä aikalaiset kirjoittivat Teuvo Pakkalasta ja Elsasta. Tuossa AIKA-lehdessä mainitaan, että Pakkalan teokset tulevat kestämään aikojen koetukset. Oikeassa olivat!

Mieluisia vieraita saimme eräänä päivänä, kun tämä rasavilli-ilopilleri-energiapakkaus tuli sinne luonnon helmaan tutkimaan muitakin hajuja kuin niitä tutuksi tulleita kaupungin "tuoksuja".

Syksyn lehdet kutsuvat aina lapsia ja koiria peuhaamaan ja  kyllä aikuistenkin on pakko niitä kengän kärjellä hiukan potkiskella.

Toistaiseksi sai maaseudun rauha jäädä odottamaan seuraavaa käyntiämme, lähdimme  siis kotiin ja taas vain huokailimme, miten kaunis syksyinen luonto voikaan olla. Nyt on ollut todella kesäisen tuntuista, mutta ensi viikolla on luvassa kylmää. En tykkää, en sitten yhtään!

Blogi oli jo vähällä unohtua :-o

Touhua ja kiirettä on riittänyt meillä kaikilla!

Kukat eivät kuitenkaan ole ottaneet pahakseen, vaikka puutarhatyöt on täysin laiminlyöty. Ne ilahduttavat meitä, kuten aina ennenkin.

Vikkelinä saivat sormetkin olla, kun perheen uusimmalle tulokkaalle piti saada  myssy :-) Nopeastihan tuo valmistui, kun noudatin  täältä  löytyvää ohjetta hiukan muunnellen. Lanka on samaa hamppu/puuvillalankaa kuin aiemmin tekemässäni pikkutytön myssyssä

Ei haittaa

vaikka päivä oli tuulinen, pilvinen ja taisi tulla joku pisarakin. Hyvä päivä tämä oli kuitenkin [klik] 

Tänään 15.6. vietettiin siis ensimmäistä kertaa päivää, joka on saanut jopa oman logonkin.  En lähtenyt kuitenkaan muualle etsimään aiheita sen viettoon, vaan nautin kotona lähipiirin seurasta  ja ainahan mukavaa tekemistä löytyy.

Kuten nyt esimerkiksi kutomista, joka tuottaa hyvää mieltä muillekin kuin itselle.

Aikaisemmin kudoin Etiopia-nuttuja , joka oli/on  mielestäni hieno idea, mutta niin on tämä nukkeideakin. Saattaa olla, että nämä duduza/comfort-nuket, tai ainakin niiden tulevat kaverit pääsevät lohduttamaan ja tuomaan hyvän päivän lapsille sinne, missä niitä tarvitaan.

Ja lopuksi, tänään, sateisena päivänä oli rauhallinen hetki pistää kuulokkeet korville ja nauttia hienoista luontoaiheisista runoista. Olin äänittänyt iPodiini toukokuisen Tämän runon haluaisin kuulla ohjelman ja siinä 

kuultiin tämä Risto Rasan runo, jota olen ennenkin lainannut. 

Koira tulee illalla

kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen

ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä

huoneisiin.

Voiko tämän kauniimmin sanoa? Ei voi!

Mitä tekisin

 kun on näin kuuma kuin tänään, jopa yli +30°C ?

Istunko vain omenapuun varjossa?

Ihmettelenkö, kuinka nopeasti nuo kesäkurpitsan taimet kasvavat?

 Mietinkö, mitä seuraavaksi tuonne kasvimaalle kylväisin, siis sitten kun on hiukan viileämpää?

Tai seurailenko vain pikku rasavillin touhuja? Tuon laulun sanoihin ei ole mitään lisättävää, sillä juuri tuollaisia ne ovat, nuo leikkisät koiranpennut.

Kevätmietteitä viikon varrelta, osa 2

Silmä lepää aina näissä vanhoissa perinnerakennuksissa, mutta mikä onni, että en ollut paikalla vuonna 1808-09, kun täällä ympärillä taisteltiin verisesti. No eipä ollut  Furiirin puustellikaan, se siirrettiin tänne myöhemmin. Täällä Vänrikki Stoolin keskuksessa olin kyllä silloin kun vietettiin tykit paukkuen Suomen sodan muistovuotta. Mutta kun eivät sodat minua ollenkaan kiinnosta, olin paljon tyytyväisempi, kun sain nyt tutustua täällä kaakaon historiaan ja osallistua suklaamaistajaisiin:-))

Tätä ei voi ohittaa, vaan pakkohan on nyt näyttää, että saimme  olla hoitamassa jonkin aikaa pikkukoiraa.

Ensin oltiin niin  rasavillejä,  peuhattiin ja leikittiin ja näytettiin kaikki temput, jotka osattiin. Olin ottanut  mukaani lukemista,  sillä tiesin, että pian pikku pentu ottaisi reilut päiväunet, sitä en vaan olisi arvannut, että meillä on yhteinen harrastus: kirjat!
Ehkä pentu pitää myös tästä Ilpo Tiihosen kirjoittamasta runosta, josta pari säkeistöä.

RIISIN RAASIN RUSINA

Riisin raasin rusina,
kirjoja on tusina.

mitä laulat laiha kirja,

mitä paksu posmottelet?

Riisin raasin rusina,

kirjoja on tusina.

Yhden selkä sian nahkaa, 

toisen vaatteet verkaisia.

Eilen oli kaunis päivä, mutta ei yhtä helteinen kuin tänään perjantaina. Veneitä oli harvakseltaan laitureissa, mutta ne ovat varmaan täyttyneet pikavauhtia ennen viikonloppua. Saisipa asua edelleen aivan meren rannalla!

Vaikka onhan tässäkin maisemassa oma viehätyksensä. Rauhoittavaa, mutta ei vilvoittavaa oli istahtaa kasvimaalla ahertamisen jälkeen puutarhakeinuun.  Ilta-auringon kultaamasta metsiköstä pystyi nauttimaan vasta kun  nuo päivän  +28°C hiukan hellittivät.  Ne olivat minulle aivan liikaa,  ainakin täällä "kuivalla maalla".

Teemana linnut

Eivät  kuitenkaan muuttolinnut, vaikka niitäkin näkee ja kuulee nyt päivä päivältä enemmän. Kurjet huutavat, kirjosieppo tutkii ja vertailee pesäpönttöjä, joutsenia on pelloilla suurina valkoisina laumoina. Ja nyt täällä näkee vielä tällaisia, niin mikähän laji tämä nyt oikein olisi?

Angry Birds-villitys on tavoittanut nämä  pikkupojat ja tietenkin minä virkkasin heille pipot, vaikka en itse ymmärrä näistä linnuista mitään. Mutta kun he ovat niin innoissaan, pitihän minun.

Tuon punaisen "iloisen " näköisen linnun teko-ohjeen löysin täältä [Linkki],

mustan pipon mallin  hain tästä kuvasta.

Pipo pääsi välittömästi tyytyväisen pojan päähän.

Tuossa  keittiön ikkunan alla näkyy herätyskellomme herra Fasaani seuranaan rouvat sekä orava. Kaikki hyvässä sovussa, mutta hetken päästä tulikin kaikille neljälle kiire, kun naapuritalon neljä kissaa lähestyi niitä vaanien.

Vappupäivänä meillä  oli hieno vieras, kun pikkuinen Alfons tuli ensivisiitille. Alfons on  leikkisä, söpö, vilkas, energinen 9 viikon ikäinen  walesinspringerspaniel. Aivan ihana!!

Tutkimista riitti kai ihan liiaksikin, vauhti oli päällä ja hyvä, kun jonkun kuvan sai otettua. Sisällä sitten rauhoituttiin ja lopulta otettiin pitkät, pitkät päiväunet keittiön pöydän alla.

Miten  Alfons sopii  otsikon lintuteemaan?  No, aivan mainiosti: sehän on lintukoira.

Terapiaa tarvitseville:-)

Niin, onhan noita terapiamuotoja kaikenlaisia, on musiikki-, kuvataide, toiminta-, fysioterapiaa ja mitä kaikkia, mutta pysyttelen näissä, jotka virkistävät omaa mieltäni.

Lankaterapiasta sain lukea Kotiliesi-lehdestä.  Uskon vakaasti sen tehoon, ei haittaa, vaikka  peukalo olisi keskellä kämmentä.

Lankaterapiasta saattaa olla apua myös kärsivällisyyden opettelemisessa. Tämä Kalevala-neuleliivi on ollut tekeillä, hyvänen aika, olisiko 10 vuotta enkä ole vieläkään menettänyt toivoani. Kyllä se valmistuu, eihän siitä puutu kuin vain reunojen huolittelu virkkaamalla. Siis vain:-(

Lankaterapian ansiosta olen innolla mukana Ravelryn kudontahaasteessa Stickutmaning 2013 ja nyt on meneillään jo huhtikuun haaste: kudo jotakin kotiisi.  Saa nähdä, mitä näistä tulee:-) Täällä [linkki] kerroin tuosta haasteesta ensimmäisen kerran.

Mikähän terapiamuoto tämä sitten olisi? Tuo pieni energiapakkaus ei ole tulossa meille, mutta varmaan saamme nauttia sen seurasta useinkin  ja mikä olisi ihanampaa kuin helliä ja lelliä pientä koirapoikaa.  Ehkäpä se tartuttaa meihin iloisuutta ja leikkimielisyyttä. Tärkeä tehtävä sekin.

Nyt on kuitenkin paras lähteä tankkaamaan aurinkoenergiaa. Täällä kauempana keskusta loskasta ja sulaneista teistä ja kaduista on vielä näin "ihanan" valkoista.