Näytetään tekstit, joissa on tunniste Entisöinti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Entisöinti. Näytä kaikki tekstit

25.1.2019

Eletään nyt vaan tässä ja nyt.....

....mutta kun historia on niin mielenkiintoista, voi siihen aina välillä palata, tavalla tai toisella.
Nyt voi melkein todeta, että bloginikin on jo historiaa, tai ainakin lähihistoriaa, ei täällä paljon nykypäivää ole näkynyt. Mietin kuinka ahkera olen joskus ollut! Mietin myös, mistä blogini sai nimensä, mutta kun tuota sivulla olevaa Tag Cloudia  tutkii, näkee, että onhan täällä aikoinaan puuhasteltu luovastikin:)

Scrapbooking on jäänyt jo unholaan, mutta hauska oli näperrellä ja käyttää mielikuvistustaan.



Ideoitakin näyttää olleen aivan tarpeeksi.



Eikä ollut uskonpuutetta, kun ryhtyi entisöimään vanhoja huonekaluja ym.


Vietin nostalgisen tuokion näiden "historiallisten" postausten parissa ja tuli melkein ikävä vanhoja blogiystäviä, Susadimia, Wienermädeliä, kato nyt tätäkin-blogin Päiviä, Sanskua...
 ----------------------

Lisää historiaa:


Sukututkimusharrastukseni vain jatkuu ja mielenkiintoista materiaalia löytyy loputtomasti. Tutustun parastaikaa tähän Marja Pirttivaaran geneettisen sukututkimuksen ABC-kirjaan Juuresi näkyvät ennen kuin teen DNA-testin ja katson saanko paikattua aukon erään kaukaisemman esi-isän kohdalla.
Kirjan takakannessa on osuva lause: maailman paras historiankirja löytyy meistä itsestämme.


Muutenkin olen viime aikoina viihtynyt menneisyyden parissa, tai viihtynyt on aivan väärä ilmaisu, järkytys on oikeampi sana kuvaamaan tuntoja tätä sisällissodasta kertovaa Lahtarit-kirjaa lukiessani. Anneli Kanto näyttää todellakin, miten raakoja petoja me ihmiset  olimme, sekä punaiset että valkoiset! Olemmekohan ottaneet opiksi, koska mahdottomalta tuntuu, että vastaavaa voisi meillä täällä tapahtua enää nykypäivänä.


Tänään sain samaa aikaa kuvaavan, Anneli Kannon edellisen teoksen Veriruusut, joten iltalukemiset jatkuvat samoissa tunnelmissa, tällä kertaa 15-vuotiaan Sigridin kohtaloa seuraten.



Mutta tässä ja nyt: nauttikaamme kirpeistä pakkasista ja aurinkoisista talvipäivistä!


11.12.2014

Juu juu, tiedän kyllä


että jouluvalmistelut voisivat olla vähän toisenlaisia kuin nämä minun touhuni.


Mutta kun tuota Gudrun Sjödenin kangasta on vieläkin jäljellä ja kun autotallin nurkassa oli vanha
tuoli odottamassa parempia päiviä, en voinut vastustaa kiusausta.


Tuoli siis päivänvaloon,  tasohiomakone töihin ja maalipurkki esille! Tuo kangas oli sitten piste iin päälle, oi kun olen tyytyväinen!




Pensselin putsasin maalista sivelemällä saviruukun pintaan väriä. Hyvä kun sen hoksasin – pensselin pesu kävi näin nopeammin. Tästä on hyvä jatkaa muihin jouluisempiin touhuihin ja rientoihin, vaikka
vaaditaan kyllä hyvää mielikuvitusta  päästä oikeaan joulutunnelmaan, kun vettä sataa kaatamalla ja on lämmin "syksysää".


25.8.2012

Elokuussa nähtyä ja tehtyä



Pihakirppikset ovat näköjään olleet  se tämän kesän must.

Luonnosta löytyy aina ihmettelemistä, mutta onpa siellä kaikenkirjavia eläimelliseltä kuulostavia kasveja.
Jäin ihmettelemään näitäkin: siankärsämö, kurjenkello. 

Täällä kesämökkimme rauhassa voi vain olla ja nauttia,

katsella. kuinka marjat ja hedelmät kypsyvät,

kummastella sitä, kuinka kukat kukkivat täällä runsaammin kuin kotipihalla "hyvässä" hoidossa.


Mutta mikä ihmeen levoton sielu olen, kun tuollainen rauhassa istuminen loppuu aina lyhyeen. Tässä esimerkki 1. Olin juuri sanonut aikovani istua kirjan kanssa koko päivän kiireisen viikon jälkeen, mutta löysinkin itseni vanhan kuistilla olevan pöydän kimpusta. Sahasin ja irrotin siitä hikipäissäni jälkeen päin laitetut reunalaudat, tartuin maalipurkkiin ja pöytälevyn maali- ja muut läiskät peittyivät ruskean värin alle.

Esimerkki 2. Seuraava viikko. Päättäväisesti lähdin pihalle mukanani Juhani Ahon elämänkerta, ja otin mukaani myös kouluaikaisen Lastuja-kirjani, joihin tuossa elämänkerrassa on mielenkiintoisia viittauksia. Kuten kuvasta näkyy, kädessäni oli hetken päästä kuitenkin  jälleen maalipensseli. 
Kuistin ikkunanpielet ovat  jo kauan olleet sisäpuolelta melkoisen rapistuneet ja niin muuttui tämäkin lepohetki ahertamiseksi.  Raaputin pois vanhat maalit ja siinä auringon heloittaessa kuumasti maalasin ikkunanpielet uudella värillä.

Ehkä seuraavalla mökkireissulla maltan istua tässä kuistilla vain lukemassa ja vain nauttimassa, sillä eikös vain tullutkin kaunista! 

Välillä voin pysähtyä katsomaan iltataivasta tuntien hiukan haikeuttakin, kuten tänään, kun näin  kurkien lentävän tuosta ohi kohti etelää.



17.8.2012

Kyllä jäi harmittamaan ;-)

Tämä kesän jatkuminen ei harmita tietenkään yhtään. Näinhän on kautta aikojen ollut –  päivät sen kun lämpenevät, kun koululaiset palaavat pulpettiensa ääreen.


Me sen sijaan jatkamme kesän nauttimisesta, eväskori vain autoon ja taas matkaan minnepä muualle kuin omalle mökillemme. Jos totta puhutaan, on auto aina ääriään myöten täynnä, kun me sinne  lähdemme, sillä perillä on odottamassa aina jonkinlainen projekti.


Nämä kesämökin marjat saavat odottaa muita perheenjäseniä. sillä kotipuutarhassa  odottavat palattuamme  täpötäydet herukka- ja karviaispensaat. Ja pakastin on vieläkin sulattamatta!

Helle olikin aikamoinen, melkein painostava ja minähän en siitä pidä ollenkaan. Kun olin tuosta muutaman marjan suuhuni napsinut, meninkin sisälle. Paksut hirret pitävät onneksi huolen siitä, että  talossa on viileämpää.
Pari päivää mökillä meni taas kuin siivillä, vaikka aika siellä onkin "pysähtynyt".


"Ahkerat muurahaiset" saivat työnsä tehtyä, mutta ehtihän siinä välillä toki levätä ja laiskotellakin. Reilu sade- ja ukkoskuuro käväisi välillä ja sitä sademäärää sai hetken oikein ihmetellä.  Illansuussa lähdimme kotimatkalle.


Mutta mikä sitten jäi harmittamaan? No se, kun myöhästyimme Snoddasin konsertista. Vanha sanomalehti löytyi, kun  revittiin irti vanhaa tapettia ennen pienen seinänpätkän  maalaamista. Konserttikiertueen paikat ja ajankohdat tulivat nyt tietoomme, 58 vuotta liian myöhään ja tuosta päätellen olisi monikin noista esiintymispaikoista sopinut meille. Harmin harmi:-)) Onneksi on juutuubi, mennään sinne!







16.1.2012

On kyllä kestämistä


tällä minun kaverillani, Mr Clarissalla. Ja miksi?  No siksi, kun jaksan raahata kotiin aina vain uutta "romua", kuten hän sanoo. Aivan joka kerta, kun menemme kesäpaikkaame, viemme mennessämme turhia tavaroita täältä kotoa ja aivan joka kerta tuon tullessani jotain tilalle.
Ei ole pitkä aika siitä, kun raahasin kotiin ikkunanpokan [linkki], jonka maalasin ja sain sitten jopa kehuja siitä! Hedelmälaatikoitakin olen uudistanut   pienellä rahalla.  Minkäs luonteelleen mahtaa, tällainen olen aina ollut:-). Lukemisen, ja kirjoittamisen  ja muun "henkisen" vastapainona on minun saatava aikaan jotakin näkyvää ja omin käsin tehtyä.


Viimeksi tarttui mukaan vanhasta aitastamme tällainen puulaatikko. Se on toiminut lasten leikeissä keittiöhyllynä, nyt se pääsi lisäkirjahyllyksi "ateljeehuoneeseeni".



Jälleen kerran olen lukenut sieltä täältä, kuinka olisi hyvä yksinkertaistaa elämäänsä, kuinka vähemmän on loppujen lopuksi enemmän. Kymmenien ohjeitten  joukosta tartuin nyt näihin
1. järjestä oma paikka kaikille tavaroillesi, jotka olet säästänyt poistettuasi turhat ja
2. tee sitä, mikä tuntuu itsellesi tärkeältä:-)

Alla oleva kuvaa  myös tuota kakkoskohtaa, sillä luonnon kauneus ja puhtaus on varmaan meille kaikille tärkeä nautinnon asia.


Kuinka monta kuvaa olenkaan ottanut tästä ikkunasta avautuvasta näkymästä! Se pysäyttää minut aina. Se on joka päivä erilainen, aina hiukan uusi. Tänään ovat puut paksumman lumen peitossa kuin tuossa pari päivää sitten otetussa kuvassa, päivällä metsä on raikas ja satumainen, illalla mystinen ja ehkä hiukan pelottavakin.Aina yhtä kiehtova.

11.5.2011

Kauppalappu ja vähän muutakin

Meillä on Mr. Clarissan kanssa sellainen työnjako, että hän tekee useimmiten päivittäiset ruokaostokset täällä lähimarketissa ja minä teen ruoan. Minä kirjoitan kauppalapun ja jos suurpiirteisiä ollaan, niin tämä systeemi pelaa, mutta jos ollaan pikkumaisia kun kassista löytyy jotakin ihan väärää,  saa hän kuulla kunniansa lukutaidottomuudesta ja ties mistä.
Nyt olin kuitenkin suurpiirteinen kun löysin linssipaketin sijasta paketin valkoisia papuja. Onneksi miehelle kelpaa  ihan kaikki mitä laitan ruoaksi ja seuraavana päivänä hän saikin papupestoa ostamistaan pavuista. Kannatti kokeilla!


PARAS PAPUPESTO
Liuota 2 dl valkoisia papuja yön yli. Vaihda vesi uuteen ja keitä papuja miedossa lämmössä noin tunnin ajan pehmeiksi. Huuhtele kylmällä vedellä.
Kaada pavut monitoimikoneeseen ja lisää joukkoon 1 dl parmesanraastetta, 2 valkosipulinkynttä, 2 ruukkua basilikaa, 2 kourallista tuoretta pinaattia (korvasin pakastetulla viherkaalimurskalla),  noin 1 dl oliiviöljyä, vähän suolaa ja pippuria sekä 1 sitruunan mehu ja hienonna muutaman minuutin ajan.

Ja sitten vähän muuta, eli nyt on tämäkin työ tehty:

 Odotellaan nyt rauhassa näiden kuivumista, ennen kuin istahdetaan nauttimaan iltapäiväkahveja puutarhan auringossa.

19.12.2010

Ikkuna jouluun

Nyt on sytytetty kaikki neljä adventtikynttilää. Ensimmäisenä adventtisunnuntaina sytytimme odotusta symboloivan kynttilän, toinen kynttilä on jouluilon sytyttäjä, kolmas symboloi joulurauhaa ja
tänä aamuna sai sytyttää jo neljännen, rakkauden kynttilän, Mariallle omistetun.

♥ ♥ ♥ ♥♥♥
 
Minähän olen keksinyt kaikenlaista kivaa touhuamista tähän saakka, joten nyt alkaa valitettavasti se kiireisin aika, jos haluaa kotiin kauniin ja rauhallisen joulutunnelman. Siivottavaa ja jouluruokien valmistamista riittää, vaikka osittain jouluateria koostuu siitä, että yksi lapsista tuo mukanaan vaikkapa rosollin, toinen jotain muuta ja kolmannellakin on mukanaan osuutensa.
Aikani on tähän saakka kulunut tilkkuenkeleiden tekemisessä, joulutähtiäkin on väkerretty paperista ja sitten olen maalannut. Kaikki alkoi ikkunanpokasta, jonka maalasin valkoiseksi, mutta kun väriä oli jäljellä ja pensseli otettu käyttöön maalasin vielä yhden ikkunanlaudan, kaksi pientä puulaatikkoa, yhden pienen puuastian.....

Syksyisin  kun lähdemme kesäpaikastamme viimeisen kerran, on minun aina saatava mukaan sieltä jotain. Saan kyllä kuulla tästä asiasta aika paljon kritiikkiä ja motkotusta täällä kotona mutta ei se mitään. Lopulta tulee kyllä sitten kiitostakin. Niin se aina menee. 
Viimeksi otin vintiltä löytyneen seinähyllyn (joka on jo mennyt tytön keittiön seinälle) ja vanhan ikkunanpokan.
Juuri sen maalasin valkoiseksi.

Ja nyt saan ripustaa joulukortteja ja myöhemmin jotain muuta kauniisiin vanhoihin ikkunanraameihin. Oi kun olen tyytyväinen. Nyt sitten muihin hommiin.



20.10.2010

Tervetuloa mukaan!

Silloin aikoinaan, kun perustimme kodin, pelastin kaikenlaisia vanhoja isovanhempien  huonekaluja , muuthan eivät niitä halunneet. Näitä pöytiä, piironkeja ja tuolia maalasin sitten sen ajan mukaan sinisiksi, punaisiksi, keltaisiksi, vihreiksi. Nythän ovat vanhat huonekalut jälleen muodissa. Niitä haalitaan kirpputoreilta ja huutokaupoista. Niitä ei sitten maalatakaan, ne saavat olla kuluneen näköisiä.
Meidän vanhat pöydät ja muut ovat päätyneet kesäpaikkaamme, mutta nyt niillä näyttää olevan kysyntää täällä lasten kodeissa. Vihertävä keittiöhylly jää sellaiseksi kuin se on nyt, mutta tämä oppitunnin kohteena oleva pöytä saa uuden värin (olisi ollut liian kova työ poistaa kaikki ne alla olevat maalikerrokset)
Monta vuotta sitten kävin kansalaisopiston entisöimiskurssilla kunnostamassa pari pöytää, joten nytpä pidän oppitunnin vanhan pöydän maalaamisesta  kaikkien taiteiden ja sääntöjen mukaan:)

Kuva 1. Pöytä n.s. flickbord  siinä kunnossa kun se oli viimeiset parikymmentä vuotta meidän saunakamarissa mökillä. Pöytä on 1900-luvun alkupuolelta.
Kuva 2. Maalinpoisto. Sen voi tehdä kuumailmapuhaltimella   ja tasohiomakoneella, jos haluaa kaiken maalin pois. Tässä oikaisemme ja 5-vee äitinsä kanssa vain skrapaa maalia pois parhaansa mukaan.

Kuva 3. Kun pinta on hiottu, on vuorossa pohjamaali (ohennettu). Sitten taas hiotaan kevyesti.
Kuva 4. Pinnat spaklataan ohuella kerroksella alkydispakkelia. Anna kuivua ja taas hiotaan pinta kevyesti.

Kuva 5. (Nyt olisi pitänyt jälleen spaklata ohuella kerroksella ja jälleen hionta.Sitten taas pohjamaalaus ilman ohennusta ja varovainen hionta, kaikki nyppylät pois) Hypättiin tuo siis yli ja jatkettiin maalaamalla 1. kerros kalustemaalilla.
Kuva 6.Varovainen hionta ja toinen kerros kalustemaalia.VALMIS!
Pöytä on nyt sellainen kuin tyttö haluaa sen olevan ja hyvä niin.
Silloin aikoinaan kun kunnostin kaksi ikivanhaa pöytää ja jopa  vuolin  puukolla puunaulat, ei hypätty yli mitään vaiheita, mutta kyllä kestikin, ennen kuin tuli valmista.

Tässä nämä ihan oikeaoppisesti kunnostetut. Muistan, kun kurssin opettaja sanoi, että nyt kestävät taas toiset sata vuotta eteenpäin.