Vaikka olen kotiväen mielestä jonkinlainen nörtti, niin Facebokiin en ole liittynyt enkä aio liittyäkään. Olen pysytellyt visusti erossa siitä siksi, että en tiedä mitä tekemistä minulla siellä olisi. Ehkä on hiukan kapinamieltäkin mukana. Jos nyt oikein utelias olen, voin pytää nuorempaa polvea tarkistamaan haluamani asiat:) Ainoa sosiaalinen media missä olen mukana on blogi ja tässäkin haluan pysyä nimettömänä vaikka kerronkin arkipäivästäni. Kyllä tuttavat minut löytävät, jos haluavat. Kännykkä on ja posti kulkee, vanhanaikainen tai sähköinen.
Tai pitäisiköhän siirtyä näihin visiittikorttikuviin, ja kerätä albumiin mahdollisimman monta ystävää 1800-luvun mallin mukaan.
Tähän väliin mottoni: Alla barnen hade Facebook utom Siv. Hon hade ett liv.*
*Kaikki muut olivat Facebookissa paitsi Siv soma. Hänellä kun oli elämä oma.
Näitä "facebook"-kuvia meiltä löytyy aika paljon, tutuista ja tuntemattomista. Innokkaampia taisivat olla kuin minä tuossa ystävien keräämisessä.
Ovathan ajat muuttuneet muutenkin kuin visiittikorttien käytössä. Usein hymyilemme hiukan säälien, kun ajattelemme, kuinka asiat olivat ennen. Tässä muutamia esimerkkejä, joista tiedämme että elämme tätä päivää:
1. Syötät vahingossa mikroon pin-koodin.
2. Et ole pelannut pasianssia moneen vuoteen oikeilla pelikorteilla
3. Sinulla on 15 puhelinnumeroa 3-hengen perheeseen
4. Lähetät sähköpostia henkilölle, joka istuu vieressäsi.
5. Lounaaksi syöt raakaa kalaa puikoilla.
7. Soitat perheelle ja kysyt ollaanko siellä kotona samalla kun ajat autotalliin.
8. Kaikissa tv-mainoksissa on mukana internet-osoite.
9. Joudut paniikkiin, kun huomaat, että lähdit kotoa ilman kännykkää (jota ilman pärjäsit vuosia sitten aivan hyvin) ja käännyt takaisin hakemaan sen.
10. Aamulla kun nouset ylös, laitat netin päälle ennen kuin haet kahvisi espressokoneesta.
11. Luet tätä ja nyökyttelet ja hymyilet.
12. Tiedät tarkalleen, kenelle lähetät edelleen tämän jutun.
13. Olet liian keskittynyt huomataksesi, että listasta puuttuu kohta 6.
14. Selasit takaisin päin ja tarkistit pitääkö paikkansa.
15. Ja nyt istut siinä ja hymyilet itsellesi.
hauska. :)
VastaaPoistaminakin vastustin facebookia iat ja ajat ja lopulta annoin periksi ja nyt tykkaan siita kovasti. mutta mun perhe ja monet ystavat asuvat ympari maailmaa ja siksi tykkaan siita. helppo pitaa yhteytta. olen myos loytanyt FB:n kautta monet vanhat ystavat ja se on ollut kivaa myos. sitten on hauska miten paljon oppii monesta takalaisesta ystavasta myos aina valilla. mutta minusta FB:a ei tarvi jos ei ole perhetta ja ystavia siella sun taalla. mutta minun tapauksessani se on ollut ihana juttu. :)
ihania nuo vanhanajan kuvat. kunpa nykyajan kameroillakin saisi moisia.
Upeita kuvia. Meilläkin on paljon sellaisia, joista en edes tiedä, ketä ne esittää, harmi. Kuulin radiosta, että saksalainen lähettää keskimäärin 500 tekstiviestiä vuodessa. Laskettiin, että minä lähetän 10 ja mies 2 jos sitäkään (ei taida osata koko hommaa) joten on niitä paljon kovia kirjoittajia, että tulee 500 täyteen.
VastaaPoistasansku: Jos asuisin muualla kuin Suomessa, voisin _ehkä_ harkita asiaa. Saa nähdä kuinka kauan pidän pääni, mutta tosiaan, nyt ei ole tarvetta, kun noita kanavia on muutenkin jo paljon.
VastaaPoistaAllu: Tekstiviestit ovat asia, jota inhoan, mutta joudun käyttämään omasta mielestäni aivan liikaa.Itse käyttäisin vain aniharvoin, mutta kun pitää vastata esim. näille perheenjäsenille, varsinkin kun ovat matkoilla jossakin. Työssä ollessa oli melkein riesa, kun viestejä tuli ja meni ihan liikaa. Meilläkin mies lähettää vain suurella vaivalla jonkun pakollisen viestin. 500,huh huh.
Mielenkiintoinen aihe! Minunkin isälläni olisi paljon vanhoja kuvia. Tosin. Isän kuoleman jälkeen katseltiin albumia, josta oli poistettu vaikka kuinka paljon kuvia (isän sisko oli aikoinaan vienyt, ja ne jäivät sille tielle). Facebookissa olen, ja tyydytän siellä osan kontaktin tarpeestani (FC-kaverini ovat melkein kaikki Suomesta). Joskus huvittaa, kun aviopuolisot kommentoivat toistensa päivityksiä... istuvat varmaan vierekkäin koneittensa ääressä.
VastaaPoistaTekstareitä lähetän varmaan alle 10 vuodessa, se ei ole minun juttuni.
kato nyt tätäkin: Pitäisiköhän ehdottaa miehelle, että kommunikaatio hoidettaisiin sähköpostitse. Hän on tuolla alakerrassa ja minä yläkerrassa. Tekstiviestejä en viitsi hänelle lähettää, ei ole minunkaan juttuni tuo näpyttäminen.
VastaaPoista