Edelleenkin tulee radiosta paljon hyviä ohjelmia, mutta aivan harmittaa, kun enimmäkseen kuuntelen niitä vain autossa tai kesämökillä, vaikka radio löytyy melkein joka huoneesta. Pitäisikö huolehtia siitä, että näissä nostalgisissa radioissamme olisi aina toimivat paristot – varsinkin tuossa alemmassa on aivan loistava äänenlaatu ja ainakin puheohjelmat toimisivat hyvin. Tulisikohan kuunneltua ahkerammin?
Tänään kuitenkin vierähti suuri osa päivästä kuunnellen Elävän arkiston mielenkiintoisia ohjelmia. Sehän ei kävisi ilman tätä nettiä, joten: hyvä nykyaika!! Näillä sivuilla se aikani vierähti [Linkki]
Kuten näkyy, tässä meidän perheessä arvostetaan ehkä normaalia enemmän vanhoja esineitä. Tuo piirre ei valitettavasti tullut perintönä isältäni, joka
ei nähnyt tunnearvoa edes tällaisessa vanhassa gramofonissa. Se oli sentään peräisin hänen lapsuudenkodistaan, mutta pois vain, vaikka sitten jälkeen päin ehkä vähän kaduttikin. Mukana meni myös pino vanhoja savikiekkoja. Löysin tuon kuvan sattumalta täältä ja mitkä lämpimät tunteet tulivat mieleen, kun muistan, kuinka lapsena avasimme tuon kannen ja nuo pienet ovet. Levylle annettiin vauhtia veivaamalla kammesta ja sitten kuuntelimme ikivanhoja rätiseviä levyjä. Yksi niistä oli Al Jolsonin Sonny Boy, jota melkein pelotti kuunnella, kun meille kerrottiin, mikä laulun sanoma oli.
Mutta jälleen: hyvä nykyaika!! nyt pääsen kuuntelemaan tuotakin levyä nykyaikaisemmalla laitteella:
Kuten näkyy, tässä meidän perheessä arvostetaan ehkä normaalia enemmän vanhoja esineitä. Tuo piirre ei valitettavasti tullut perintönä isältäni, joka
ei nähnyt tunnearvoa edes tällaisessa vanhassa gramofonissa. Se oli sentään peräisin hänen lapsuudenkodistaan, mutta pois vain, vaikka sitten jälkeen päin ehkä vähän kaduttikin. Mukana meni myös pino vanhoja savikiekkoja. Löysin tuon kuvan sattumalta täältä ja mitkä lämpimät tunteet tulivat mieleen, kun muistan, kuinka lapsena avasimme tuon kannen ja nuo pienet ovet. Levylle annettiin vauhtia veivaamalla kammesta ja sitten kuuntelimme ikivanhoja rätiseviä levyjä. Yksi niistä oli Al Jolsonin Sonny Boy, jota melkein pelotti kuunnella, kun meille kerrottiin, mikä laulun sanoma oli.
Mutta jälleen: hyvä nykyaika!! nyt pääsen kuuntelemaan tuotakin levyä nykyaikaisemmalla laitteella:
mutta eikös ne kuunnelmat tulleet aina maanantaisin? Tuollainen grammari oli meidän naapureiden vintillä, muistan siitä hyvin tuon His master's voice-merkin sen koiran kanssa.
VastaaPoistaJoo, niin se oli. Lastentunti tuli aina torstaisin ja keskiviikkona muistaakseni joku jännityssarja, kuten Susikoski, 60-luvulla.
PoistaNiin ne kultaiset ajat. Lauantaisin tuli vielä Mirri-täti. Lauantain toivotut tulevat vielä nykyisinkin ja kuuntelemme niitä kesäisin Suomessa. Me kuuntelemme kyllä aika paljon radiota, niin Suomessa kuin Saksassa. Täällä meillä on useimmiten Radio Bremen auki. Siellä tulee meille´sopivaa musiikkia ja muuta sellaista. Radio on koko päivän auki.
VastaaPoistaMirri-täti oli kyllä tarkoitus laittaa mukaan. Etsin Elävästä arkistostakin, mutta en löytänyt kuin Markus-sedän. Pitääpä katsoa, kuuluisiko radio Bremen vaikkapa täälläkin, siis netin kautta. ZDF:n tv-ohjelmat näkyvät todella hyvin.
PoistaSaitko radio Bremenin kuulumaan, siis Bremen 1. H. kuuntelee sitä Suomessa ja mekin siellä maalla, tosin sateliitin kautta.
PoistaTulee vielä mieleen noista vanhoista hyvistä ajoista monta hyvää, kuultua ohjelmaa. Oi niitä aikoja...Vaikka kyllä tänäänkin tulee väliin hyviä ohjelmia.
Löysin Bremenin, mutta minun pitikin kysyä, että mikä noista on se "oikea", kiitos tiedosta.
PoistaSattumalta tulin tällaiselle Radio Nostalgia-sivulle. Kuuluukohan siellä. Kiva kuunnella vanhaa tuttua musiikkia siinä puheen lomassa.
Sain kyllä avattua tuon Radio Nostalgian, mutta katkeili kovin. Nyt ulkona on´niin sievä ilma, että lähden tankkaamaan vähän C-vitamiinia. Kokeilen uudelleen myöhemmin. Kiitos vihjeestä. Ja hyvää viikonloppua!
PoistaKuunnelmat on kivoja, niistä ensimmäisenä tulee mieleen Kantolan perhe. Radiojuontajilla on suuri merkitys, usein menee kanava vaihtoon tai koko toosa kiinni, jos juontaja/t kikattaa tai höpisee mukamas hauskoja juttuja toistensa päälle puhuen. Hieno vanha radio teillä.
VastaaPoistaEn ymmärrä sitä kikatusta minäkään, tosi ärsyttävää. Samoin se,jos joku puhuu oikein narisevalla äänellä.
PoistaNuo molemmat radiot ovat miehen kotoa tulleita "perintötavaroita", 50-60-luvuilta.
Mie opin kellon ennen kuin menin kouluun, sillä halusin aina kuunnella kouluradiota, joka alkoi klo 10.10. Näin pystyin seuraamaan ja vaatimaan radiota auki. Nykyäänkin kuuntelen radiota jonkun verran, joskus tarvitsee äänitapettia, jotta työt sujuvat. Kuuntelen usein töissä yhtä sveitsiläistä kanavaa, josta tulee klassista.
VastaaPoistaVoi kun söpöä! Kouluradio herättää myös lämpimiä muistoja. Pitääkin katsoa, löytyykö tuolta arkistosta joku ohjelma niistäkin.
PoistaIhmettelen, milloin olen lakannut kuuntelemasta radiota taustalla, työn innoittajana. Vähitellen kai. Kesämökillä on radio kyllä edelleen oikea tunnelmantuoja, "maamiehen tietolaarista" klassisen musiikin toivekonserttiin. Runo on vapaasta nyt puhumattakaan.
Mie muistan vieläkin sen kun istuin tuolilla, tuijotin seinäkelloa ja odotin, että se on kohta 10 yli 10 ja radio aukaistaan. Myös maamiehen tietolaaria meillä kuunneltiin.
PoistaUskon, että nämä radiomuistot tuovat tunnetasolla mieleen tuokioita lapsuudesta aivan eri tavalla kuin vastaavat televisioon liittyvät.
PoistaMuuten, nuo Runo on vapaa ja myös Tämän runon haluaisin kuulla taitavat olla ohjelmia, joita ei enää tule. Harmi. Eivät siis kuulu enää kesäiltojen ohjelmaan, kuten tuossa edellä tunnelmoin:-)
Das sind sehr gut erhaltene Erinnerungsstücke! Die Technik ist fortgeschritten, aber nicht die Ästhetik.
VastaaPoistaLiebe Grüsse und schönes Wochenende
Ach ja,die schöne gute alte Zeit:-))
PoistaLG
Hei, Clarissa! Löysin aivan sattumalta tämän viestiketjun, kun etsiskelin netistä tietoa Mirri-tädin Perheen pienimmille-ohjelmasta. Itsekin ihmettelin, ettei sitä löytynyt Elävästä arkistosta. Pitäisihän se toki muistaa mainita ja arkistoida, koska minäkin lauloin siellä, samoin kaksi pikkuveljeäni. Joskus oli mukana Suvi-Päivikki Ala-Könni ja vielä useammin Tupu Savunen. Oli mielenkiintoinen kokemus olla viikosta toiseen mukana suorassa lähetyksessä. Esiintymispalkaksi Mirri-täti antoi jokaiselle sileän setelin, tosin en muista sen arvoa, kenties se oli joku nykyisen 10 e arvoinen raha eikä sillä tietenkään menty karkkia ostamaan, vaan se vietiin pankkiin säästötilille. Nimeni on Terttu ja veljeni ovat Markku ja Matti, mutta ei meistä mitään kuuluja muusikoita tullut.
PoistaTämähän oli sattuma, sillä juuri tänään juttelimme tästä samasta aiheesta, eli Mirri-tädistä ja Markus-sedästä. Suvi-Päivikin muistan hyvin ja pätkiä Tupu Savusen lauluista kävin kuuntelemassa äsken täällä KLIK. Mitähän te sisarukset mahdoitte ohjelmassa esittää! Muistoissanne on varmaan hauska palata noihin aikoihin.
Poista