Nurmitädyke. Tieteellinen nimi Verónica chamaédrys. Heimo Naamakukkaiset Scrophulariáceae. Siemenkasvit. Koppisiemeniset. Kaksisirkkaiset. Yhdisteräiset.
Oppikoulun alaluokilla keräsimme 80 kasvia kesälomien aikana ja vaativaa koulua kun kävin, oli osattava tuollainen litania kaikista. Kasvitentistä oli saatava täydet tiedot, joten voi sitä päähän pänttäämistä. Mahdollisesti sinne jotain tietoja jäikin, ainakin voikukan ja kissankellon, kanervan ja siankärsämön latinalainen nimi tulee aina välittömästi mieleen.
Kauhistus! Paljon on ollut tietoa joskus aikoinaan, minne se kaikki on kadonnut. No onneksi on olemassa kaikkitietävä Google!
mina tykkaisin kayda tuollaista koulua juuri nyt jossa pitaisi kerailla kukkia sun muuta. :) hauskaa. mita ihmetta me tehtiinkaan ennen internetia. miten me selviydyttiin? :)
VastaaPoistaKeräsin kasveja vain ekalta luokalta toiselle siirryttäessä, sitten se jäi ja taisi loppua kokonaan ainakin meidän koulusta. Pikkuveljeni ei kerännyt kasveja ollenkaan keskikouluaikanaan. Meillä ei ole kyllä mitään niistä enää jäljellä, en tiedä mihin on vuosien varrella jääneet. Hyvä kun sinulla on vielä tallella keräämiäsi juttuja.
VastaaPoistaMissähän se mun kasvisto on, jossain kaatopaikalla ja varmaan jo maatunut ja jonkun pihassa lannoitteena. Ulkomuistiin jäi mulle voikukan lisäksi mm. antennaria dioica, hepatica nobilis ja anemone nemorosa ja harva muu. Niillä tiedoilla sitten aina loistan, kun ollaan patikkaretkellä miehen työkavereiden kanssa ja ne ei miljoonakaupunkilaisena tunne edes saksalaista saati sitten botaanista nimeä. Missäs sun veronikas juuret muuten on? Meillä piti ottaa juuretkin ja se vasta vaikeaa oli. Kiva muisto, kun olet pitänyt tallella herbaariosi.
VastaaPoistaMinun aikanani ei enää keräilty kasveja, mutta minusta se oli niin kivaa, että tein sen silti, latinan kielisine nimineen päivineen :)
VastaaPoistasansku:)Noiden kukkien kerääminen ei aina ollut hupihommaa silloin oppikoulun alaluokilla, mutta itse keräsin jokaisen. Monissa perheissä sen tekivät vanhemmat:)
VastaaPoistasavisuti: Eri kouluissa taisi olla erilaiset vaatimukset, opettajasta riippuen. Meillä oli kovin innostunut, innostava ja myös vaativa biologian opettaja.
Allu: Olethan sinä loistanut noilla tiedoillasi jo täälläkin, mikäli oikein muistan. Montako kasvia keräsit?
Noista juurista; veronika on ilman niitä, koska eräinä vuosina piti kasvit ottaa juurineen, eräinä taas ei saanut ottaa niitä mukaan. Suuret ikäluokat kun olisivat hävittäneet muuten Suomen kukkakannan kokonaan:(
Susadim: Ja kun tuo työsi oli vapaaehtoista, oli se kaksin verroin hauskempaa:)
Opettajasta näköjään riippui tuo kasvien kerääminen.Meillä on tämä nuorempikin polvi kerännyt koulussa kasveja, mutta nyt jäi tuokin opettaja eläkkeelle, joten kerääminen taitaa jatkua vapaaehtoispohjalla, kuten sinun tapauksessasi:)
En kyllä muista montako keräsin, en taatusti yhtään enempää kuin oli pakko, voi olla että oli 80. Syksyllä oli kova kiire löytää vielä muutama, että lukumäärä täsmäsi ja kerran lainasin veljen kasvistosta yhden, kun oli niin hyvin säilynyt. Minä kun olen ensimmäisen maailmansodan aikaan syntynyt (vai oliko se 30-vuotinen sota), niin ei ollut vielä niitä suuria ikäluokkia ja jouduttiin ottamaan juurineen.
VastaaPoistaAllu: Tuli elävästi mieleen, myös sieltä "1. maailmansodan" ajalta, paniikki syksyisin, kun piti saada viimeiset kasvit prässiin. Meillä oli huipputarkka opettaja, joten ei voinut lainailla muiden omia. Sisko ja veli kävivät eri koulua ja heillä oli yhteistyö- ja avunantosopimus.
VastaaPoistaHei, kasvinkeruuta minäkin harrastin ja tykkäsinkin siitä. Meidän piti kerätä myös 80 kasvia, mutta minä keräsin niitä vapaaehtoisena 100. Minulla on vieläkin vintillä kasvistoni, tosin nyt kylläkin hieman ränsistyneenä. Kivaa kesänloppua sinne toivoo Sira
VastaaPoistaSira: Mukavia loppukesän päiviä sinnekin. Ehkä poimitte vielä puolukoita ennen kuin lähdette takaisin.
VastaaPoista