27.2.2010

Helmikuu loppuu

Vielä on Kalevalan päivän vietto ja sitten päästään kai kevättä odottamaan.Viime vuonna tein  Kalevala-aiheisen postauksen, josta opin itse paljon sellaista, mikä oli kouluvuosien jälkeen jäänyt unohduksiin.
Tänä vuonna täyttää Suomen kansalliseepos 175 vuotta. Täältä löytyy siitä paljon tietoa kaikille kiinnostuneille.


Meillä tarjottiin jo tänään karjalanpiirakoita ja koska Kalevalan päivän "leivos" ei voi olla muu kuin mustikkakukko, niin leivoimme sitten sen vanhoja perinteitä noudattaen.
250 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
4 dl-5dl ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 l mustikoita
3/4-1 dl sokeria

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille. Lisää tuoreet tai jäiset mustikat. (Lisää jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja.) Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Peitä mustikat lopulla taikinalla. Paista 200 asteessa noin tunti. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön, -kastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

 
Löysin kirjahyllymme kätköihin unohtuneen Kalevalan koru-kirjan tai koruluettelon. Tulin uteliaaksi ja keräsin suurimman osan vuosien varrella saamistani koruista. Oli mielenkiintoista lukea, milloin ja mistä kukin koru on lähtöisin. Vanhin Kalevalan koruni on tuo keskimmäinen riipus alhaalla vasemmalla, se on äitini koru, jonka hän sai isältäni kihlajaislahjaksi 40-luvulla.


.

 Ja pakko oli taas käydä Marimekon sivuilla ihailemassa Kalevala-aiheisia kankaita

7 kommenttia:

  1. tästä tuli mieleen ala-aste. luettiin kalevalaa ja näyteltiinkin kai. en muista enää. opettajallemme ostimme sen rintakorun jossa on sydän lähtiäislahjaksi.

    itse olen pitänyt perniön sormustani noin 16-vuotiaasta asti eli tosi kauan. joka päivä melkeen. kaikki aina täälläkin ihastelevat sitä.

    ostin aikoinaan suomessa sellaisen tosi ison enkun kielisen kalevala kirjan kuvituksineen. eipä ole tullut luettua kuin ihan vähän.

    VastaaPoista
  2. En ole syönyt vielä koskaan mustikkakukkoa! Nam, nam, nam, kuulostaa herkulta. Mutta vaikkea muuta olenkin täällä ulkomailla alkanutkin leipoa (karjalanpiirakatkin ovat nykyään ihan nättejä, vaikka teenkin vain jouluksi), niin mustikkakukkoa en sittenkään taida kokeilla (mustikoita kyllä saisi, mutta ovat yleensä niitä pensasmustikoita).
    Kalevalaa on tullut käsiteltyä viimeksi syksyllä oppilaan kanssa. Nuorempi polvi tuntee Koirien kalevalan, moni tarina on tuttu sieltä.

    VastaaPoista
  3. Enpäs ole koskaan kuullutkaan mustikkakukosta, aivan uusi asia. Noista koruista mulla on vasen ylhäältä käätynä, rintasolki ja toinen Rosa-tädin kaulakoru puuttuvat kuvastasi. Nättejähän ne on melkein kaikki.

    VastaaPoista
  4. sansku: Se Perniön sormus on hieno, en ihmettele että ihastelevat. Kalevalan kieli on kyllä niin erikoista, että ei sitä muille kielille oikeastaan voi kääntääkään. Kertokoot siis kuvat.

    kato nyt tätäkin: Pitää ehdottomasti olla oikeita mustikoita eikä niitä mauttomia, mutta kauniita pensasmustikoita. Koirien Kalevala on hyvä!

    Allu: Vaikka se on vanha perinneruoka, en ollut minäkään siitä kuullut ennen kuin muutama vuosi sitten, kun tyttö oli pääkaupungissa töissä ja sai sitä työpaikkansa ruokalassa. Aina oppii.
    Ovathan nuo korut nättejä, mutta tällä hetkellä olen täysin kyllästynyt melkein kaikkiin noista, vain tuo hopeinen käsirengas on käytössä ja tuo sormus.

    VastaaPoista
  5. Kalevalan päivä....Suomalaisen kulttuurin päivä....Niin ennen luettiin koulussa pakkokirjallisuutena Kalevalaa. Ja jähän siitä mieleenkin jotain. Kalevala-koruja omistan minäkin, sain niitä muutama vuosi sitten useampiakin syntymäpäivälahjaksi. Yhden rintakorun olen perinyt äidiltäni. En valitettavasti tiedä sen nimeä...pitäisi tutkia joskus.

    VastaaPoista
  6. Sira: Jälleen kerran olimme aivan samaan aikaan "linjoilla", sinä kommentoit tänne ja minä sinne sinun blogiisi.
    Olen päättänyt lukea Kalevalan alusta loppuun uudestaan, paremmalla ymmärryksellä ja vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
  7. No niinpä oltiin. Muuten mustikkakukko on hyvää, samoin kuin karjalanpiirakat. En kuitenkaan nyt niitä tee, vaikka tekisi mielenikin. Meillä on täällä yksi suomalainen, jonka pöydässä saan usein maistella karjalanpiirakoita.

    VastaaPoista