Ja lopuksi piirakkaa

Sunnuntaipäivänä taidamme istua tunnin verran nenä kiinni ikkunassa ja olla silmät tarkkana,

sillä vielä ehtii olla mukana pihabongauksessa. Tunnin ajan saa laskea kuinka monta erilaista lintua  käy vierailemassa lintulaudalla ja pihapuissa. Ainahan me niitä tarkkailemme, mutta nyt ollaan vielä tarkkaavaisempia ja otetaan oikein kynä käteen.  Lisää tietoa täällä [linkki] 

Luin  IHANA-lehdestä, kuinka sanomalehden sivu muuttuu helposti kauniiksi lahjakassiksi. Siltä istumalta, unohtaen kaiken  muun, revin irti sivun Hesarista ja aloin taitella origamitekniikalla - helpolla sellaisella - kassia kokeeksi. Onnistui  ja nyt voin etsiä hauskempiakin sivuja seuraavan kassin tekoon.

Minustahan on tullut ahkera kirjan- ja lehdensivujen uusiokäyttäjä!

~~~~~~~~~~~~~~

Olen askarrellut muutakin. Meidän pojan pikkunaperot leikkivät mielellään näillä isänsä lapsuuden ajan pikkuautoilla aina kun ovat meillä.. Nehän ovat  aarteita heidän silmissään, mutta kun niitä on valtavan paljon, leviävät ne leikkiessä ympäri huoneita, joka nurkkaan. Pienempikin määrä autoja riittää hyvin.

Joulusiivojen aikaan pidin keittiön pöydällä sitten karsintatilaisuuden. Pikkupoikien paras leikkikaveri täällä meillä, eli fafa, tiesi hyvin mitkä pistetään sivuun, mitkä viedään yläkerran komeroon. Pojat eivät ole huomanneet ollenkaan, että automäärä on pienentynyt, sillä paljon niitä on vieläkin. Sitä paitsi nyt saavat pojat ottaa autot mukaansa kotiinkin, tosin vain puseroon painettuna. On siinä pojilla ihmettelemistä, kun tutut autot ovat puseroon hypänneet.

Ja lopuksi piirakkaa, kuten tuli otsikossa luvattua. Nythän on hyvä käyttää ahkerasti pois pakasteesta marjat ja muut. Vuosi sitten tein mustikkakukkoa, mutta tätä piirakkaa olen tehnyt jo vuosikymmeniä.  Ihan yksinkertaista, mutta hyvää eikä liian makeaa. 

Ohje on kulkenut mukana vanhassa vihossani. Paras kirjoittaa se tännekin, sillä näistä ruokaohjeistani täällä blogissa on ollut usein iloa meidän tytöille. Silloin tällöin he käyvät kuulema tarkistamassa, kuinka se yks müsli, tai ne korvasämpylät, tai  se chili sin carne nyt tehtiinkään.

MUSTIKKAPIIRAKKA

Piirakkataikina: 

250g margariinia / voita

n. 7 dl vehnäjauhoja

1 dl vettä

Täyte:

n. 400g mustikoita

hiukan sokeria

1 banaani

2-3  rkl mantelilastuja

1 muna

1. valmista taikina.  2. Vuoraa sillä  piirakkavuoka . Jätä osa taikinasta kanneksi. 3. Päälle mustikat banaaninviipaleet ja mantelilastut. 4. Kauli lopputaikina kanneksi , johon teet reiän, niin se ei halkeile. 5. Voitele munalla ja paista n. 45 min 200asteisessa uunissa. 

Tästäpä tuli linkkirikas juttu.  Muistakaa ne linnut!!

EDIT: Mitkä lintulajit löysivät meidän pihapiirimme yhden tunnin aikana tänään?

Töyhtötiainen

Talitiainen

Sinitiainen

Kuusitiainen

Keltasirkku

Punatulkku

Närhi

Harakka

Viherpeippo kävi aamupäivällä, kun ei vielä laskettu:(

Lahjakortti

Kyllä nämä meidän lapset:) ovat sitten kilttejä. Sain joululahjaksi tällaisen itsetehdyn lahjakortin,

joka innosti minua hankkimaan hiukan uusia vaatteita. Ajattelin, että voisin minäkin esitellä blogissani PÄIVÄN ASUN. 

Koska me yritämme jättää jälkeemme mahdollisimman pienet ekologiset jalanjäljet  halusin päivän asunikin olevan "oikeaoppisia". Koskaan ei voi muistuttaa liikaa tästä asiasta.(Tuo linkki on ekana löytämäni. On niitä muitakin).

 Ostin siis vihreitä vaatteita  eli tällaisen jakun, materiaalina ekologinen puuvilla, helmetkin olivat aidot, siis samaa materiaalia kuin jakku!

Rypytetyssä huivissa on kauniita kuvioita.Laatutavaraa tämäkin.

Huomasin, että olin ottanut nämä kuvat liian läheltä, kasvot eivät mahtuneet mukaan. Ei muu auttanut kuin ottaa hiiri käteensä ja piirtää edes yksi pää tähän juttuun. Olipa VAIKEA tehtävä, kokeilkaa itse. 

Hyvää tässä kuvassa on huivin väri, koska se on se oikea. Tuossa yläpuolella se on liian punainen.

 Tai mikäs se on?

Tää on nyt päivän myöhässä

Säät vaihtelevat niin, ettei perässä pysy.

Kaikki alkoi tästä, kun kurkkasin keittiön ovesta ulos ja tunsin, että siellä oli oikein reilu pakkanen. Mikäpä silloin sopisi ruuaksi paremmin, kuin lämmittävä juurespata. Tuumasta toimeen.

Tämä ei käy Saksassa asuville blogiystävilleni,  koska 1. siellä ei ole kunnon pakkasia 2. siellä ei syödä lanttua:), mutta kaikki muut voivat kokeilla ja lisukkeeksi sitten mitä mieli tekee ja mitä kaapista löytää.

Mitat näkee tuosta alla olevasta ohjeesta ja samalla oppii/kertaa hiukan toista kotimaistakin!

-klik-

Se, että tämä on nyt päivän myöhässä, tarkoittaa sitä, että pakkaset menivätkin jo ohi ja ohje on siis myöhässä. Nyt on plusasteita, vettäkin satoi vähän ja puut ovat nyt näin synkkiä. Kävikin sitten niin, koska tuo annos oli niin suuri, että söimme osan pakkasella, loput jouduimme syömään  suojasäällä.

Kamerasta puheen ollen....

Kuinkahan monta kameraa meillä on ollut (eli on edelleen jonkun kaapin nurkassa)? Onhan niitä jokunen, mutta on meillä otettu sitten kuviakin. Monta albumia on täynnä.
Nyt on sitten tämä digiaika ja kuvia on aivan valtava määrä, ei albumissa vaan tällä koneella:(. Tarkistin juuri ja näin, että elokuusta 2010 tähän päivään on kuvat tilaamatta, siis ne kuvat, joista haluan paperiset.
Tuohon 365 projektiini tuli kyllä vuoden jokaisesta päivästä kuva, joten aivan saamaton en ole ollut.

Kyllä ovat kamerat muuttuneet aikojen kuluessa. En tiedä, kuka on ottanut nämä kuvat 1900-luvun alkupuolella sukulaisistamme ja minkä näköinen kamera kuvaajalla oli. Tuskin se noin vanhanaikainen oli kuin tuossa Wikipediasta löytyneessä kuvassa.

Nyt olemme jo menneet viisikymmentä vuotta eteenpäin. Tällaisella kameralla otimme lapsuudessani ahkerasti kuvia. Albumissa olevista kuvista päätellen on useimmat otettu kesämökillä. Voi kun en löytänyt kuvia, joissa kuvattavat ovat nuppineulanpään kokoisia. Paras tyttökaverini ja minä olimme saaneet päähämme, että on seistävä viiden metrin päässä kohteesta :)  Tuo kuvan kamera ei ole peräisin minun kotoani , vaan miehen kotoa. Olikohan tuo joku suosittu merkki siihen aikaan.
Ja siirtykäämme jälleen viisikymmentä vuotta eteenpäin:

ja tulemme digikameroiden aikakaudelle.Tässä ovat uusimmat otokseni. Ja näitähän sitten riittää ja lisää on tulossa!!
Jos minua ei näy eikä minusta kuulu pitkään aikaan mitään, niin tiedoksi, että istun sohvan nurkassa ja tavaan tämän käyttöohjeita:

Palkkioksi siitä, että olen ollut niin kiltti, "yllätettiin" minut tällä hienoudella.En uskalla sanoa vielä mitään tulevien kuvien laadusta. Aika näyttää.

Hyvinvoinnin salaisuus

"Ihminen voi hyvin,

kun hän nousee aamulla ylös, 

menee illalla nukkumaan...

ja tekee siinä välissä sitä mitä lystää"

Mitä minua sitten lystää tehdä? Minusta on esimerkiksi hauska leikkiä kuvatiedostoni kuvilla, tai etsiä runoa, joka  on se oikea juuri nyt. Voi miten ihastuttavan löysinkään!

Varustaudumme talven 

varalle 

kaikin tavoin, mutta:

pakastitko palan 

poutataivasta

pääskysten lentoratoja,

purkititko koivunlehtien

varjoleikkejä

talon seinustalla, 

rantakivien lämmön,

aaltojen aurinkohopean,

nekö suolasit sisimpääsi?

Laila Venetpalo

Minua lystää käydä tervehtimässä pelargonioita, sitruunamelissaa ja muita kasvejani, jotka viettävät pitkän talven viileässä, kevättä odottaen, mutta aika rientää

ja pian olemmekin jo niin pitkällä, että voimme alkaa laskea päiviä kevään alkuun. Kevätpäiväntasaukseen on vielä yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi................60 päivää.(Vielä eivät nuo helmitaulun nappulat riitä)

Liika on aina liikaa

ja nyt saan kyllä ottaa sanani takaisin. Ei tämä enää olekaan niin ihanaa kuin tuolla alempana väitin.

Kun lunta on nyt tullut valtavia määriä lisää ei teitä ja katuja  ehditä pitää kunnossa.  Autolla liikkuminen ei tällä hetkellä ole todellakaan ole mitään herkkua. Normaali talvikeli, toteaa eräs täällä edelleen, mutta kyllä hiukan pelkäsin istua pelkääjän paikalla tänään, kun maantiellä olimme. Korkeat kinokset tekevät myös ajamisen vaaralliseksi, kun ei näe kuka kulman takaa tulee ja katoilta tippuu ihmisiä lunta luodessaan, jotkut ovat hautautuneet lumeen ikävinkin seurauksin.
Siis tämä kaikki Suomessa, täällähän on totuttu lumeen, tai sitten ei — jos uutisten otsikoihin on uskominen. Meistä on kai tullut niin amerikkalaisia tässäkin asiassa, kun reilu lumisade saa aikaan aikamoisen katastrofin.

Kun illalla on lumityöt tehty, saa aamulla herätä samaan hommaan.En minä, mutta joku kuitenkin.

Tämä maailmakin alkaa jo olla liian yksivärinen , ei auta, vaikka pihaa vaihtaisi. Sitä paitsi täällä taisi olla vielä paljon enemmän tätä valkoista kuin meillä. Joku tuolla kyllä rakentelee iloisena lumikoijaa:o

Ja on muitakin, jotka edelleen osaavat tehdä olonsa mukavaksi.Mikähän niitäkin vaivaa?

Alkaakohan tästä nyt motkotusten sarja. Toivottavasti ei. Mietitään nyt vielä yön yli ja katsotaan aamulla, viitsiikö tätä juttua julkaistakaan.

Ja vielä toinen asia, jota en tule koskaan toteuttamaan

Tykkään raidoista, ruuduista, pilkuista, palloista. Siinä syy, miksi pidän tästä taiteesta.

Tuo asia, jota en koskaan toteuta, on lähteä paikan päälle Australiaan katsomaan näitä töitä. Muuten lähtisin vaikka huomenna, mutta kun matka on niin pitkä, ei kiinnosta istua lentokoneessa sinne saakka, joten....

 ... saan olla kiitollinen tauluista ja kuvista, joita voin ihailla.

Asia, jota en kuitenkaan toteuta

Tuli taas luettua perusteellisesti viikonlopun Hesari, kuten aina alkuviikosta, kun on enemmän aikaa:) No just, kevättä kohti tässä ollaan menossa, siitähän tämä sivukin kertoo: Kevään kirjauutuudet ja heti pisti silmiini  muutama mielenkiintoinen kirja noiden  joukosta..

Juttu löytyy myös täältä, jos kiinnostaa eikä lehteä tule. 

Nythän on kirja-alen aika eri kirjakaupoissa ja muualla. Kirjakerhosta tuli ale-paketti sisältäen noille pikkuisillekin lahjakirjoja

 

"Poppeleita, puluja ja asfalttipihan voikukkia - Milja nauttii kaupungin eri vuodenajoista" on kuin kirjoitettu meidän 5vee luonnonystävälle. Pikkupojat taas saavat  fafan kanssa etsiä, mitä löytyy lentokentältä, huoltoasemalta, rautatieasemalta ja muualta. 

Mutta mikä on tuo asia, jota en kuitenkaan toteuta?  

 Se on tämä.

Kuinka usein käy niin, että me etsimme ja etsimme kirjaa noista hyllyistämme. Usein käy niin, että sitä ei löydykään. Olisi niin hienoa tehdä tällainen kartoteekki eli kortisto, kirjoittaa noille korteille enemmän tai vähemmän tietoa ja ainakin sen tiedon, missä kirjahyllyssä kirja on, tai onko se lainattu/annettu pois tms.

Ja vielä lisäksi, että noita kortteja voisi säilyttää tällaisessa laatikossa  ja niitä saisi selata  käsin ♥ Tietokoneelle tallennetut kirjatiedot eivät olisi ollenkaan sama asia.

Joku toinenkin on ihastunut samaan ideaan:)

Saas nähdä, tuleeko mieleen muita asioita, joita haluaisin tehdä, mutta jotka eivät koskaan kuitenkaan toteudu.(Vaikka mistäs sitä koskaan tietää!)

7. päivän hyvä asia

Nyt olen viikon verran etsinyt pieniä mukavia asioita ympäriltäni, tai ei niitä etsiä tarvinnut, tuossa silmieni edessä  ne olivat hyvin näkyvissä. Tein itselleni lopuksi huoneentaulun, joka muistuttaa, miksi kannattaa katsoa asioita niiden valoisammalta puolelta. 

Taustat täältä ja  täältä

Huoneentaulun ajatukset eivät, kuten näkyy, ole omiani, mutta yritän omaksua ne parhaani mukaan.
Tämän jälkeen ei ole minkäänlaista halua ruveta etsimään seuraavana seitsemänä päivänä vikoja ympäriltäni. Jos joku haluaa sen tehdä, lainaan idean ilomielin hänelle.

6. nautinto, kun voi taikoa......

.....rumasta kaunista. Ei siihen paljon tarvita. Se on aivan yhtä helppoa kuin tämä jokapäiväisen pienen ilon keksiminen. On hyvä kulkea silmät avoinna ja nähdä, mitä ympärillä on. Innostunut mieli on myös hyvänä apuna.

Tähän taikatemppuun tarvittiin  kaksi vanhaa esinettä, maalia ja pensseli.

Oikeastaan tämä juttu sai alkunsa siitä, kun näin erään blogiystävän siivonneen maustekaappinsa. Päätin nyt tehdä saman ja tyhjenihän se, paljon oli vanhaa ja pois heitettävää. Siinä maustekaapin alla minulla on tuo hyllykkö, josta en aikaisemmin ollenkaan pitänyt, mutta nytpä pidän!

Puunvärinen jakkara oli ollut missä lie kosteassa paikassa ja tummat läiskät olivat jo tuomitsemassa sen pois heitettäväksi. Nyt sille koitti kuitenkin uusi elämä ja rinnalla sillä on hiljattain ostettu samanlainen jakkara. Siinäpä hieno pari!

5. päivän nautinto = ruoka

Tai miten oikein on. Onko ruoka = ravinto tai onko ruoka = nautinto. Joo tiedän, tyhmä kysymys, tietenkin molempia, mutta ollakseen nautinto on ruoan oltava maukasta ja värikästä.
Minä teen meillä ruoat ja jos kysyn, mitä tekisin, on vakiovastaus : jotain  oikein hyvää!
Kun nyt viimeksi kuulin tuon vastauksen, satuin lukemaan Hälsans Kök-mainosta ja siinä olevaa ruokaohjetta, taisi olla Kodin Kuvalehdessä. Kaapista löytyi ainekset ja niin valmistin meille maukkaan, kauniinvärisen vegetaarisen version chili con carnesta.

Chili sin carneen tarvitaan kuten kuvasta näkyy, paprikaa, sipulia, öljyä, tomaattimurskaa, kidneypapuja, soijakasvismureketta (muistuttaa jauhelihaa), chilirouhetta, paprikajauhetta, pippuria ja suolaa.
Silputtu sipuli ruskistetaan hetken öljyssä, lisätään paprikanpalat ja mausteet. Lisätään mureke ja paistetaan sekoittaen muutama minuutti. Lisätään pavut ja tomaattimurska ja annetaan kiehua n. 10 min.Maustetaan suolalla ja pippurilla.
ja niin saatiin tässä talossa taas "jotain oikein hyvää"

Kuva Hälsans Kök

4.päivän mielihyvän tuo....

....puhtaanvalkoinen talvipäivä. Ihanaa, että luonto on taas  pehmeän lumen peittämä. Sitä on tullut paljon ja kun mies meni pihalle lumitöihin, menin minä etsimään jäälyhtyjäni hangen alta. Löytyiväthän ne sieltä, kaikki neljä .
Pidän kaikista neljästä vuodenajastamme. Nythän on tammikuu ja  pitääkin olla talvi — turhaan me vielä kevättä haikailemme. Luin jostakin  tällaisen hienon oivalluksen:

Optimistit pitävät lukua ilonaiheistaan, 

pessimistit jättävät ne huomiotta.

Aionkin pitää lukua näistä  talvipäivistä ja nauttia niiden kauneudesta.

3.päivän nautinto

Nämä kirjat eivät kuulu siihen eilen kertomaani projektiin kirjojen uusiokäytöstä, vaan näitä todella luetaan Olen jo kertonut tuhannet kerrat, että lukeminen on aina ollut rakkain harrastukseni. On ihanaa lukea kirjaa hitaasti  nautiskellen, kuten nyt viimeksi tuota Hurmion tyttäriä. Välillä piti etsiä runokirjoista sen henkilöiden, Katri Valan ja Elina Vaaran kirjoittamia runoja, käydä Googlen kuvahaussa etsimässä kuvia, lukea kirjassa mukana olleiden muiden runoilijoiden aikaansaannoksia, palata takaisin jollekin aikaisemmalle sivulle..... 

En halua heti hypätä uuden kirjan maailmaan. Nytkin tuossa edelleen odottaa Maxim Leon Talviuni Berliinissä, Itäsaksalaisen perheen tarina. Tiedän jo ennalta, että tätäkään kirjaa en lue liian hätäisesti. Ehkä saan vastauksia mielessäni aikoinaan heränneisiin kysymyksiin, eli miltä tuntui elää DDR:n "ihannevaltiossa" , jollaiseksi sen minulle kuvaili kouluaikainen kirjeenvaihtotoverini. Saa nähdä kaivanko esille hänen vanhat kirjeensä tuolta ajalta:). Ne ovatkin sisällöltään aivan erilaisia kuin kirjeet joita häneltä nykyään saan. Nyt hän lähettää kortteja Kreikasta, Itävallasta ja muista länsimaista, aikaisemmin ne tulivat Itä-Berliinistä ja korkeintaan Prahasta. Antoisaa on ollut tuo kirjeidenkin lukeminen.

Vielä en kuitenkaan siirry Berliiniin, vaan luen lehtiä, joita en ole ehtinyt avata tässä joulun ympärillä. Katsotaan mitä lukunautintoja ne minulle tarjoavat.

Ja vielä: en minä ihan kaikkia kirjoja nautinnolla lue. Jotkut ovat sellaisia, että odottaa vain pääsevänsä viimeiselle sivulle. Onneksi on harvoin tullut valikoitua  niin tylsä kirja..

2. päivän nautinto — kirjojen uusiokäyttö

Meillä on paljon lastenkirjoja siltä ajalta, kun nuo kolme olivat pieniä. Yhdessä 5 veen ja 3 veen kanssa olemme ihmetelleet, miksi melkein kaikkia oli "paranneltu". Olihan meillä aina paperia kylliksi piirtämistä varten, mutta nämä meidän pikkutaiteilijat eivät kai olleet tyytyväisiä Elsa Beskowin ja muiden kuviin. No viiva siellä, ympyrä täällä ei onneksi pahemmin kirjoja turmellut.

Nyt  minä itse olen ruvennut sotkemaan kirjoja ja se on hauskaa! Meillä on monta kirjahyllyä täynnä kirjoja, ostettuja, perittyjä, lahjaksi saatuja ja sitten vielä komeron kätköissä pinot kirjoja, joita emme ole lukeneet, emmekä aiokaan lukea. Monta kertaa olen ollut heittämässä ne pois, kunnes huomasin, että siinähän on hyvää materiaalia. Vaikka niitä ei jaksa lukea, voi niistä tehdä "taidekirjoja", tai vaikkapa tällaisia tähtiä ikkunalle , kortteja ja vaikka mitä eikä paperia tarvitse säästellä, sivuja kun riittää. Kirjat siis jäivät komeroon. Mitä olen saanut aikaan? Muutama esimerkki:

Paras aloittaa "taiteilijasta" itsestään. Tässä siis minä pienenä ja vakavana.

Eräänlainen Modigliani, ehkä.

Eräänlainen Matisse, ehkä.

Kriittinen katse

Isoäitini Alma Lydia

Joululahjaksi itselleni ostin teemassa pysyäkseni taulun.  Tilasin sen Piilomajan Violetilta, joka myös tykkää kirjoista.

1. päivän nautinto

Saa nyt nähdä, mitä tästä tulee. Aloitanpa kuitenkin tällaisen projektin itseni kanssa: Sen sijaan, että motkottaisin, olisin kiukkuinen ja näkisin vain vikoja ympärilläni, yritän löytää joka päivästä jonkun hetken, jonkun asian, joka tuo nautintoa ja iloa itselleni.
On aivan turha hakea iloa tuottavia hetkiä kaukaa, tai odottaa, että joku toinen ne minulle järjestäisi.

Tämä hetki oli hyvä tänään. Vihdoinkin aikaa lukea viikonlopun Hesarin kulttuurisivuja. Turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Paahtoleipää. Kynttilöitä. Kahvin tuoksua.

(Kun tämä projektini on loppu ja aivan säteilen elämäniloa niin että silmiänne häikäisee, voinkin aloittaa päinvastaisen — etsin vain vikoja ympäriltäni.  Se ei kuitenkaan tunnu yhtä hauskalta tehtävältä ja mitenkähän se vaikuttaa säteilyyni?)