Suururakka näyttää olevan edessä, jos haluan pelastaa kuvia menneiltä vuosikymmeniltä siis ajalta ennen digikuvia. Onneksi on suurin osa kuvistamme tehty oikeanlaiselle paperille ja värit ovat säilyneet, mutta on niitäkin, jotka pitää skannata, ennen kuin värit haalistuvat aivan kokonaan ja onneksi skanneri palauttaa värit melko hyvin.
Tätä työtä olen nyt aloittelemassa ja kun selailin albumeja, pisti silmään eräs asia: olemmepa me raitaista sakkia!
Raitaisuus alkoi tästä.
Marimekkohan täyttää 60 vuotta ja juhlavuoden kunniaksi voin minäkin esitellä, mitä "seeproja" me olemme olleet. Samalla saan korjattua kuvien värejä, vaikkakin vämä mustavalkoiset pitävät kyllä värinsä hyvin. Tuo tummansininen paitapusero oli ihan ensimmäinen Marimekon ostokseni ja hauskana yksityiskohtana näen, että kassialma poseeraa siinä ihan oikeaoppisesti:) Ja vieläpä molemmissa kuvissa:)) Siis kassin kanssa.
Sitten lähdettiin kesätöihin maailmalle kieltä oppimaan ja raidat tulivat mukana. Periaatteilleni uskollisena näytän naamat tällaisina suttusina, mutta sehän sopii - vaatteethan tässä pääasia on.
Kuvassa olen eräässä Saksan viihtyisimmistä kaupungeista.
Tässä olen palannut taas opintojen pariin ja pitkähihaisesta maripaidasta huomaa, että on syksy.
Vauvalla on jotain muuta raitaa, mutta vauvan isällä on sitä aitoa, samoin kuin vauvan äidillä, jolla on hyvin ansaittu kahvitauko.
Tietenkin raidat seuraavat mukana, kun mennään nukkumaan. Vasemmassa kuvassa olemme niin saunapuhtaita ja iloisia, tai pienempi tyttö näyttää olevan jo aika väsynyt. Oikeanpuoleisessa kuvassa ei olekaan raitaista , vaan aivan toisenlaista marimekkoa. Tytöt siinä kokeilevat uusia villapuseroitaan ja -myssyjään.
Pikkuveli on päässyt esiintymään sisarilleen. Olisiko joku Dingon laulu, pitääpä kysyä. Marimekon verhot ovat siitä hyvät, että ne kestävät ja kestävät ja kestävät uudenveroisina vuosikymmenestä toiseen. (Tietenkin ne saavat välillä levätä komerossa ja silmätkin saavat siinä lepoa).
Yleensä suosin hillitymmän värisiä Marimekon verhoja, kuten Fujiwo Ishimoton suunnittelemia, mutta tuo värikäs Lokki oli kuin tehty lastenhuoneeseen. Kumma kyllä Unikosta en välittänyt ollenkaan silloin kun se tuli markkinoille. Myöhemmin opin pitämään siitäkin, vaikka nythän se on jo kokenut lievästi sanoen inflaation.
Viimeisessä urheilullinen raitakuva perheen pyöräkilpailuista vuosien takaa. Siitäkin olivat värit jo melkein pois, mutta sainpas pelastettua! Kuvaan on päässyt rakas vanha Joponikin. Jopohan on nyt kokenut uuden tulemisen ja on kuulema suositumpi kuin koskaan.
Raitojen ja Marimekon tarina perheessäämme on jatkunut tuon kuvan jälkeenkin. Saapas nähdä, tuleeko tänne siitä jatkoraportointia.
Ja 60-luku ja Marimekko!
