Nämä kirjat eivät kuulu siihen eilen kertomaani projektiin kirjojen uusiokäytöstä, vaan näitä todella luetaan Olen jo kertonut tuhannet kerrat, että lukeminen on aina ollut rakkain harrastukseni. On ihanaa lukea kirjaa hitaasti nautiskellen, kuten nyt viimeksi tuota Hurmion tyttäriä. Välillä piti etsiä runokirjoista sen henkilöiden, Katri Valan ja Elina Vaaran kirjoittamia runoja, käydä Googlen kuvahaussa etsimässä kuvia, lukea kirjassa mukana olleiden muiden runoilijoiden aikaansaannoksia, palata takaisin jollekin aikaisemmalle sivulle.....
En halua heti hypätä uuden kirjan maailmaan. Nytkin tuossa edelleen odottaa Maxim Leon Talviuni Berliinissä, Itäsaksalaisen perheen tarina. Tiedän jo ennalta, että tätäkään kirjaa en lue liian hätäisesti. Ehkä saan vastauksia mielessäni aikoinaan heränneisiin kysymyksiin, eli miltä tuntui elää DDR:n "ihannevaltiossa" , jollaiseksi sen minulle kuvaili kouluaikainen kirjeenvaihtotoverini. Saa nähdä kaivanko esille hänen vanhat kirjeensä tuolta ajalta:). Ne ovatkin sisällöltään aivan erilaisia kuin kirjeet joita häneltä nykyään saan. Nyt hän lähettää kortteja Kreikasta, Itävallasta ja muista länsimaista, aikaisemmin ne tulivat Itä-Berliinistä ja korkeintaan Prahasta. Antoisaa on ollut tuo kirjeidenkin lukeminen.
Vielä en kuitenkaan siirry Berliiniin, vaan luen lehtiä, joita en ole ehtinyt avata tässä joulun ympärillä. Katsotaan mitä lukunautintoja ne minulle tarjoavat.
Ja vielä: en minä ihan kaikkia kirjoja nautinnolla lue. Jotkut ovat sellaisia, että odottaa vain pääsevänsä viimeiselle sivulle. Onneksi on harvoin tullut valikoitua niin tylsä kirja..
Hurmion tyttäret oli nautinto lukea, tuon toisen ostan vasta kun se ilmestyy pokkarina, että mahtuu paremmin hyllyyn.
VastaaPoistaAllu: Sama täällä, mieluiten pokkareita, jos vain mahdollista. Pitää vain tarkistaa, että teksti ei ole liian pientä. Tänään alkaa kirja-ale (kanta-asiakkaille vielä erityisalennus), joten pitää lähteä niitä pokkareita metsästämään. Onko toivomuksia?
VastaaPoistano oletpa karsivallinen lukija. kiva idea jota itse en ole edes ajatellut. jos saan hyvan kirjan kasiini niin sita luetaan nopeasti ja ahkerasti. pitkalle keskiyon jalkeen.
VastaaPoistakiva idea tehda taidetta kirjoihin. ja hauska idis blogata naita elaman pikkuiloja. nehan ne ovatkin ne suuret asiat.
Tänään tuli kirjapaketti Akateemisesta. Sydän vuotaa verta, kun ajattelen, mitä ne ottaa toimituskuluja. Joku voisi pistää bisneksen pystyyn ja ostaa ulkosuomalaisille kirjoja ja lähettää ne pienemmällä toimitusmaksulla.
VastaaPoistaNuo sinun saamasi kirjat ovat minulla lukematta. Joululukemisia kyllä sain minäkin. Ja filmejä. Ja kuunnelmia. Ensin (ennen joulua jo) luin paketissa tulleen joululehden, jossa oli tarinoita kuuluisuuksista, ja sitten myös joulutarinoita. Sitten katsoin filmin "Havukka-ahon ajattelija" ja illalla luin lehtiä, joita H. toi Suomesta. Nyt luen Wolfram Eilenbergin "Finnen von Sinnen". Kirjoittaja on naimisissa suomalaisen kanssa ja kertoo "omaa tarinaansa", hauskasti, mutta joskus filosofisen koomisesti, vai miten tuon nyt ilmaisisi. Eli luetaan vaan edelleen heti kun aika sallii. Kivaa hommaa se on.
VastaaPoistasansku:) Kannatan hitaasti ja nautiskellen lukemista, mutta se edellyttää että kirja on hyvä. Olen oppinut kärsivällisemmäksi lukijaksi, nuorempana vain ahmin kirjan ja nopeasti seuraava käteen. Niin teen edelleenkin, jos kirjassa ei ole mitään sen kummempaa pohdittavaa.
VastaaPoistaAllu: Kuten tiedät, jos minä lähetän haluamasi kirjan, ei siitä mene kuin postimaksu.
Sira: Jatketaan vaan lukemista, parhaimpia vapaa-ajan harrastuksiahan se on! Sait paljon luettavaa/kuunneltavaa/katsottavaa jouluksi. Tuosta "Finnen von Sinnen" on Allu tai Kato nyt tätäkin kertonut blogissaankin joskus.
VastaaPoista