Säät vaihtelevat niin, ettei perässä pysy.
Kaikki alkoi tästä, kun kurkkasin keittiön ovesta ulos ja tunsin, että siellä oli oikein reilu pakkanen. Mikäpä silloin sopisi ruuaksi paremmin, kuin lämmittävä juurespata. Tuumasta toimeen.
Tämä ei käy Saksassa asuville blogiystävilleni, koska 1. siellä ei ole kunnon pakkasia 2. siellä ei syödä lanttua:), mutta kaikki muut voivat kokeilla ja lisukkeeksi sitten mitä mieli tekee ja mitä kaapista löytää.
Mitat näkee tuosta alla olevasta ohjeesta ja samalla oppii/kertaa hiukan toista kotimaistakin!
-klik-
Se, että tämä on nyt päivän myöhässä, tarkoittaa sitä, että pakkaset menivätkin jo ohi ja ohje on siis myöhässä. Nyt on plusasteita, vettäkin satoi vähän ja puut ovat nyt näin synkkiä. Kävikin sitten niin, koska tuo annos oli niin suuri, että söimme osan pakkasella, loput jouduimme syömään suojasäällä.
Kyllä meillä syödään lanttua, Allumies on oppinut. Lanttulaatikosta ei tosin välitä, mutta uunijuureksiin laitamme aina lanttua. Niin tutut suomalaisen näköiset astiat teillä ja mikäs ihme se, kun kerran Suomessa olette.
VastaaPoistaSäätiedotus: täällä tuulee ja sataa vettä enkä voi lähteä sauvakävelylle.
Allu: Ai te kyllä saatte kaupasta lanttua. Hyvä. Luulin jo, ettei sitä sieltä löydäkään.
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa käytin tuotakin uunivuokaa,vaikka on ollut kaapissa jo melkein 10 vuotta. Kuuluu sarjaan perintöastioita. Tuon pienemmän ostin kirppikseltä sen kauniin värin takia. Hyviä molemmat.
Niin kyllä meillä täällä Berliinissäkin syödään lanttua ja on meillä ollut pakkasiakin. Tosin nyt on plussan puolella ja vettä sataa. Mutta siitä huolimatta laitan vaikkapa huomenna tuollaista ruokaa, jos vain hengissä olemme, sillä tänään ovat suppilovahverot vuorossa.
VastaaPoistaSira: No nythän siellä sitten syödäänkin tuota lanttua, jota aina parjataan joulun aikaan. Sanotaan, että lanttua ei meinaa saada mistään, kun sitä ei siellä syödä, koska se on sota-ajan puuteruokaa.Ja aina silloin pidän puolustuspuheen lantulle.Ihan turhaan:))
VastaaPoistaPidetään peukkuja, että selviätte hengissä. Rohkea rokan syö! No, herkkuahan nuo sienet ovat.
Juu, lanttuja kuulemma löytyy, en ole vain koskaan täältä ostanut. Appi muistaa aina mainita, että se on eläinten ruokaa...
VastaaPoistakato nyt tätäkin: No niin, sinähän sen sanoit. Se oli just tuo mitä tarkoitinkin - lanttu on siellä eläinten ruokaa:), mutta Steckrüben schmecken sooo gut!!!, appi voisi katsoa vaikka tätä: http://www.radiobremen.de/fernsehen/buten_un_binnen/video19912-popup.html
VastaaPoistaLiebe Clarissa
VastaaPoistaWas für traumhaft schöne Bilder!!! Wie gerne würde ich jetzt durch diesen verschneiten Wald streifen...
Das Rezept für den Kartoffeleintopf hört sich sehr lecker an!
Ganz herzlichen Dank für deine lieben Kommentare in der letzten Zeit! ich habe mich darüber immer so sehr gefreut!
Herzliche Grüsse
Doris
Minuun ei oikein uppoa lanttu...olen kai vähän kranttu :)
VastaaPoistaLunta piisaa sielläkin näköjään ihan riittävästi. Keräilen tässä juuri voimia lähteä tarpomaan tuonne lumiseen metsään koirulin kanssa. Toinen meistä tykkää lumesta, toinen ei.
mamas kram: Ja, aber mit deinen Bildern machtest du Lust auf den Sommer, obwohl ich den Winter mag.
VastaaPoistaEigentlich liebe ich alle Jahreszeiten.
Susadim: Katos likkaa, keksi lantustakin runon:)
Lunta riittää, arvaan että se on koiruli,joka siitä lumesta on innoissaan.