Hyvää uutta vuotta

Vuoden viimeinen päivä. En lupaile mitään, ainakaan ääneen. Onhan tätä tekemistä nyt jo niin paljon, että ei oikein tahdo aika riittää. Jatketaan siis vanhaan malliin.

Sitä ennen voi kyllä mielessään luoda lyhyen silmäyksen kuluneen vuoden vaiheisiin. Voihan siellä toki olla sellaista, jota on turha raahata mukanaan uuteen vuoteen,

mutta  ainakin blogiystäviäni ajattelen ilolla.........

ja tarjoan jokaiselle uudenvuoden karamellin, ainakin katsottavaksi:-)) Karkit on juuri näperrelty, mistäpä muusta jälleen kuin vanhoista lehdensivuista.
Tuossa makeisten vieressä odottaa  Marita Liulian Tarot-elämäntaitopeli. Olisi jo syytä avata se, sillä siitä on jo aikaa, kun ostimme sen Liulian monipuolisen taidenäyttelyn yhteydestä. Sopisikohan se illan ohjelmaan?

Pian alkaa kiinalaisen astrologian mukaan lohikäärmeen vuosi. Lohikäärmeen merkeissä syntynyt on onnekas, mutta toivotaan onnekasta vuotta meille kaikille, syntymäajankohdasta riippumatta.

*************

Eikä uudenvuoden aattoa ilman Eino Leinon Hymyilevää Apolloa. Tällä kertaa valitsin nämä kaksi säettä:

Kuka tietävi, mistä me tulemme

ja missä on matkamme määrä?

Hyvä että me sitäkin tutkimme,

ei tutkimus ole väärä.

Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:

me olemme kerran nyt päällä maan,

ja täällä meidän on eläminen

miten taidamme parhaiten.

--------

Ken yhtä ihmistä rakastaa,

hän kaikkia rakastaapi.

Ken kerran itsensä unhottaa,

hän unten onnen saapi.

Ken kerran itse on onnellinen,

se tahtois onnehen jokaisen

ja antaa ja antaa ja antaa vain

oman onnensa aarteistaan.

Tänä vuonna jouluna

Oli aurinkoista ja vihreää

ja kuusenoksia lasipurkissa, kuten kaikilla muillakin.

Joulukortteja ikkunassa, kuten viime vuonna.

Lahjoja (olimmeko olleet kilttejä?) ja mitähän tässä paketissa oli? 

Siinä oli tuo keskimmäinen kirja, dekkari, joka liittyy Kölnin kaupunkiin. Kiitoksia blogiystävälle! Berliinistä tuli kaunista joulumusiikkia, kiitokset sinnekin. Muutenkin tuli kirjapaketteja, jotka ilahduttivat. 

 Hyvää huomenta, punahilkka  löytyi yhdestä kirjapaketista. Mieluinen kirja runotytölle!

Ja iloinen yllätys joulupukilta. 6vee on havitellut minun vanhaa toisen luokan lukukirjaani ja nyt hän saikin oman, kun joulupukki oli löytänyt "Korvatunturin koulumuseosta" samanlaisen. (Kyllä nettiantikvariaatit vaan ovat hyviä!)

Rauhallista joulun aikaa

• Viimeiset piparit on leivottu.

• .Joulukuusi on koristeltu.

• Lahjat askarreltu melkein valmiiksi. Tänään maalasin viimeiset purkit liitutaulumaalilla,  vielä keksejä tai muuta niihin täytteeksi niin ovat valmiita  joulupukin konttiin.

• Seinälle kun on sitten vielä ripustettu tämä perinteinen Suuren Tonttukirjan mukana tullut joulukuvamme, voikin joulun vietto alkaa.

 Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun

metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa

puitten humina virsinä soi 

lumien kristallikynttilät loistaa ..........

(Lauri Pohjanpään runosta Metsien joulu)

Hyvää Joulua!

Nimipäivä, osa 2

Huomenna on Tuomaan päivä. Vanhan perinteen mukaisesti joulu alkoi tuosta päivästä. Aloitettiin  hiljentyminen juhlaa varten eikä tehty enää suurempia töitä.

Minä en  noita perinnetapoja voi noudattaa,  sillä kyllä täällä vielä töitä löytyy, suuria ja pieniä.

Vähitellen tulee  toki valmista.  Olen niin onnellinen tuosta jouluruususta, joka ilahdutti meitä jo viime jouluna. Kevään tullen vein sen ulos ja siellä se jo ehti hiukan kukkiakin, kunnes nostin sen nyt sisälle - nuppuja täynnä näyttää olevan tuo minun mieluisin joulukukkani.
Oveen ripustin jälleen monta vuotta sitten lahjaksi saadun kranssin. Tuomaan päivänä pitäisi oveen tai ikkunoille laittaa perinteisesti suojeleva puuristi, mutta niitä ei ainakaan täällä päin enää näy ollenkaan.

Näitä Tuomaanristejäkään en ole aikoihin nähnyt,  ehkäpä löydän sellaisen vielä jostakin. (Kuva on Wikipediasta)

Edellisen postauksen Isak-nimi kulkee suvussamme muutenkin kuin sen kuvassa olevan tontun nimenä.  Samoin löytyy Tomas-nimisiä samasta suvusta. Nimpparionnittelut :-))

Nimipäivä

Pikkuiset pojat tulivat meille kuusenhakumatkalle ja sehän oli tietenkin tärkeä tapahtuma, yhtä tärkeä kuin se...

... että vietetään Iisakki-tontun nimipäivää. Ja aina kun Iisakki juhlii nimipäiväänsä, vietetään Kölnissä synttäreitä täällä. Onnea päivänsankareille♡

Joulukuisia mietteitä paremman puutteessa

Eiköhän näillä naperoilla ole jo kaikki maailman lelut, joita tuonikäisillä pitää olla? 

Tai vieläkö joulupukki löytää uusia ideoita.  Kuvan automaton hän toi tuolle kuvan vasemmassa ylänurkassa  näkyvälle isoimmalle pojalle, eli fafalle viime jouluna ja ahkerassa käytössä se on ollutkin! 

♡♡♡♡♡♡♡

Tämä asia minua askarruttaa, miksi kuvien värit haalistuvat, kun ne siirtää tänne blogiin? Kuten nyt näiden kirjastohuoneemme verhojen ruudut, eivät ne aivan noin haaleat ole. (Ensimmäistä kuvaa käsittelinkin hiukan, siitä nuo kirkkaat värit)

♡♡♡♡

Tämä nyt on  kaikkien mielessä - tuleeko meille valkoinen joulu?  Hiukan on lunta eli sohjoa maassa,

mutta sen verran kuitenkin, että siitä yhden oravan- ja hiirenpesän sai rakennettua. Lasten iloon ei paljoa tarvita. Otetaan oppia!

♡♡♡♡♡♡

Valoisaa Lucian-päivän aattoiltaa

Sieltähän pikku-Lucia kurkkaa joulukalenterin 13. luukusta

Tällä joulukalenterilla alkaakin olla jo antiikkiarvoa. Aikoinaan tonttu piilotteli sinne lappujaan, tai pienen pieniä esineitä meidän lapsille. Sen jälkeen Arthur-koira oppi odottamaan sieltä joka aamuista tontun tuomaa namipalaa ja nyt, kun 6-vee oli meillä viikonlopun, tiesi tonttu senkin ja oli taas piilottanut yllätyksen. Kyllä ne vaan ovat viisaita ja kaikkitietäviä tyyppejä!

Löysin tämän parin vuoden takaisen videon meidän söpöstä pikku-Luciasta. Äitinsä kanssa hän siinä esiintyy tuoden valoa pimeyteen.

Lucia-merkki, jonka joka vuosi ostan koululaisilta, oli nyt tämän näköinen

Eikö mitään uutta?

Taidan nykyään toistaa omia ja muidenkin  ideoita,  mutta eihän nyt koko ajan voi keksiä uutta puuhasteltavaa, jos on jo kerran löytänyt toimivan idean.

Kuten nämä tähdet. Viime vuonna tein niitä kirjanlehdistä - hiukan muutosta siis.

Itsenäisyyspäivänä leivottavat piparit olivat viimeksi raitasia, nyt on vuorossa ruutuinen variantti.

Enkelikuoro harjoittelemassa joululauluja, voisiko olla Lucia-juhlaa varten. Viimeksi enkelit harjoittelivat ulkona.

Myös lintukuoro oli äänessä, tai odottivatko ne vain joulumarkkinoilta ostettua kauralyhdettä?

Pakko kertoa, että idea lintuihin otettu jälleen muualta eli täältä

Pian saksia hakemaan...

sillä nyt vasta huomaan, että tänäänhän on jo kolmas päivä. Mitähän löytyy kolmannen luukun takaa, kun leikkaan sen auki

...tästä omasta perinteisestä joulukalenteristani, jonka otan aina Hesarista talteen. Tekeekö joku muukin teistä niin? Tai ehkä kaikilla on suklaakalenteri;-)

Eilen oli muuten näin hauska päivä! En tiedä hypinkö ilosta, kuten nämä tässä, mutta mukavaa oli viettää päivä entisten työkavereiden ja suurten ja pienten koululaisten kanssa jouluaskarteluja tehden. Touhua oli kuin joulupukin pajassa - kynttilöitä valettiin, nikkaroitiin lintulautoja, maisteltiin juuri tehtyjä joulukarkkeja ja tehtiin kaikenlaista muuta tunnelman tuojaa jouluksi.

Tänään olen sitten ahkeroinut koko päivän. Päivät menevät niin nopeasti, saa nähdä tuleeko näistä minun aloittamistani töistä valmista ennen joulua. Kudottuja joulupalloja (niitä, joita KAIKKI nyt tekevätt) pitäisi saada lisää ym. ym.  Istahdankin nyt  pöydälle ja jatkan töitäni:-)

Muuten, idean tuohon kutojaan sain kerran täältä. Siellä on toinenkin idea, jonka aion toteuttaa eli nainen selloa soittamassa. Kannattaa vilkaista noita hauskoja pieniä keramiikkapatsaita, jos kaipaa piristystä.

Ennen lumen tuloa

Tänään on taas aika julkaista kuukauden vaihtumiskuva, onhan  päästy jo joulukuuhun. Kuvissa ei paljon eroa ole, sama leuto "syksy" vain näyttää jatkuvan. Tulisi nyt jo kunnon ensilumi!

Ennen lumen tuloa

Ennen lumen tuloa lunta sataa ummistettujen silmäluomien

alla. Ulkona tuulee, lapsuus on kaukana pimeässä. Kylmästä

ojentaa puu mustan lehvästönsä pilviä kohti. Kuinka lunta

sataa, kuinka tuuli käy, kuinka talvi odottaa hiljaisuutta ja

puhtautta, kuka voi löytää niiden jäljet? Jos ojennat kätesi,

hiutale putoaa sille kuin kohta katoava merkki. Siinä, elämän-

viivalla, kohta poissa.

Ja sitten arvausleikkiin. Kuka on kirjoittanut tämän proosarunon?

Runoteoksen kansikuva,  jos vaikka auttaisi vastauksen etsimisessä.

Edit: Kuten dit un datin  Allu  arvasi,  runo on Bo Carpelanin (teoksesta Kleen taulun nimi.)

ON TÄMÄ KANSSA!!

Huomenna on jo ensimmäinen adventti, joten tänään on sitten pikkujoulu, eipä uskoisi! Mittari vain jaksaa näyttää lämpöasteita ja"syysmyrsky" riehua.  Eikö nyt pitäisi olla edes hiukan lunta, että pikkujoulutontut pääsisivät piiloutumaan kinoksen taakse,

kun ovat juosseet ovelta ovelle, soittannet kelloa tai koputtaneet äänekkäästi ja heittäneet kynnysmatolle kortin, jonka takana on salaperäinen pikkujoulutervehdys.
Tällainen perinne elää vielä täällä, vaikka vuosi vuodelta laimeneekin. Varsinkin vanhat ihmiset kertovat innoissaan, mitä kaikkea tuohon aikoinaan liittyyi. Aika paljon olivat tavat muuttuneet noista ajoista jo silloin, kun me tänne muutimme, mutta kyllä meidänkin lapset mielellään muistelevat, kuinka jännittävää oli syöksyä lumikinokseen, kun oli heitetty kortti ja talonväki huhuili ja etsi tonttuja.
Muutaman kerran on ovikello soinut tänä iltana, ja vaikka

pimeää pihaa valaisevat kynttilät, ei tonttuja näkynyt. Vikkeliä olivat. Varmuuden vuoksi oli parasta huutaa: ♥ Hyvää pikkujoulua. Glad lillajul ♥

     Taiteillut meidän J. vuonna 1980

Hetken oli valoisaa

  Miten kuurainen aamu ilahduttikaan eilen.......

......tänään oli sitten jälleen tavallisen harmaata.  Mitäpä tuosta - joulumieli ehti kuitenkin jo asettua taloksi

ja niin tein ensimmäisen joulupallon. Lapasten kutomisen laitoin hetkeksi sivuun, kun halusin kokeilla, miltä nämä perinnekuvioiset pallot näyttävät kuusen oksalla. Arnen ja Carlosin Joulupallot-kirjasta kerroinkin jo täällä [linkki].

Siinä kutoessa tulisi aika ehkä pitkäksi (vaikka  noiden pallojen kuvioiden seuraamisessa on kyllä oltava tarkkana), joten joskus kuuntelen radiota, jos sattuu tulemaan mielenkiintoista ohjelmaa juuri silloin.

Useimmiten minulla on kuitenkin ladattuna joku mielenkiintoinen kirja, jota samalla kuuntelen. Tällä hetkellä se on  tämä Juhani Ahon pienoisromaani Helsinkiin,  jossa saan siirtyä 1800-luvun tunnelmiin , sen sielunmaisemiin, matkakuvauksiin, sosiaalisiin oloihin ja kaikkeen siihen, mitä toi tullessaan muutto pienestä maaseutukaupungista Helsinkiin.  Kielipolitiikkakin nostattaa tunteita aivan kuten meidänkin  päivinämme.

 Nyt lataan muutaman osan lisää, että on kuunneltavaa huomenna, kun jatkan kutomista, joko lapasten tai joulupallojen  - se onkin muuten hauskaa ja koukuttavaa hommaa.

Mielen piristäjiä

Tämä on jälleen sellainen päivä, että harmittaa vähän, kun ei oikein saa tehtyä kaikkea kivaa, mitä haluaisi. Tai ei ehdi ja kun on niin pimeääkin!  Aurinko raukka yritti olla hetken esillä piristämässä mieltä. Hyvä sekin, kuten myös se, kun meillä on näitä hienoja sanataiteilijoita, jotka löytävät ne oikeat lauseet, joka tilanteeseen.
Nämä kun aina muistaisi:

Ei sinun tarvitse osata laulaa,

kunhan laulattaa niin päivä onnistuu.

Helena Anhava

Olen minä sentään kiitollinen elämästä: 

että sai lukea Tsehovia ja Blixeniä, Nabokovia ja Gorkia,

Tanizakia ja Jotunia.

Ja että sai itse tehdä muutaman muistiinpanon.

Eeva Kilpi

Tehokkaita sanoja, sillä taidan nyt jatkaa tätä  ikuisuusprojektiani, joka alkaakin olla jo loppusuoralla.

Edit: Kirjahyllykuva vaihdettu:-)

Karpalo / Tranbär

Syksyisessä metsässä on tänä vuonna runsaasti karpaloita. Hyvä, että joku tästä perheestä uskaltaa mennä suolle niitä poimimaan. En minä. Sinnehän voi upota ;-)

Mieluummin katselen kaikessa rauhassa, kun aurinko kultaa taivaanrannan kotimetsän puiden takana.

Skräppimateriaali enimmäkseen Shabby Princess-sivuilta [linkki]

Näin minä teen

kun haluan kirjoilleni  tai kalentereilleni tai ehkä reseptiviholleni omannäköiset kannet. Idea ei ole uusi, sillä näitä kankaisia kirjankansiahan minä tein jo blogitaipaleeni alussa. Samaa kangastakin oli pieni pala jäljellä, mikä oli hyvä, koska  kangas tuntuu lukiessa hyvältä käsissä.

1.  Kirja laitetaan avattuna kankaan päälle. Leikataan siten, että kangaspala on joka reunoilta 5cm leveämpi kuin kirja. (Oikea ja vasen reuna saa olla leveämpikin).

2. Reunat siksakataan ympäriinsä ja molemmista sivureunoista, oikealta ja vasemmalta taitetaan ja  noin sentin levyinen saumavara nurjalle puolelle ja silitetään.

3. Kirja aseteaan avonaisena kankaan päälle. Taitetaan käänteet  sivuilta ja kokeillaan, että kangas ei kiristä, vaan kirjan voi avata ja sulkea vaivattomasti. Silitetään nämä sivureunojen taitokset. Samoin silitetään 5 cm.n levyiset taitokset ylä- ja alareunaan.

4. Sitten siirrytään jälleen vanhan  Husqvarnan ääreen ja ommellaan ylä- ja alareunoista 5cm päästä saumat kaikkiin nurkkiin. 

Näin!

 5. Kiepautetaan kansi oikeinpäin ja laitetaan kirja sen sisälle. Hauskin työ on vielä edessä, tai olisihan sen voinut tehdä jo tuolla alussakin, eli kannen koristeleminen oman näköiseksi.

6. Valinnan vaikeus, kun näitä siirtopaperille tulostettuja kuvia on jo entuudestaan äidistä, isästä. isovanhemmista ja koko suvusta.

7. Kanteen pääsi tällä kertaa lapsuudenaikainen vappukuva. Kirja sen sisällä vaihtuu tarpeen mukaan.

Mietin, että näitähän voisi tehdä vaikkapa joululahjaksi kirjoja rakastaville ♥