Sigfrid, Siivertti, Sipi ja Sippo...

...ovat tänään saaneet viettää nimipäivää. Sipin-päivä on perimätiedon mukaan hyvä kukkakasvien kylvö- ja istutuspäivä. Sen sain tietää vasta hetki sitten, mutta mikä alkuvoimainen tunne tai vaisto sai minut istuttamaan kukantaimen juuri tänään aamupäivällä. Siivertistä ei ollut silloin tietoakaan, kun en ollut almanakkaa tutkinut. Muina päivinä olen vain todennut, että kyllä joo, kukantaimen juuret kasvavat oikein hyvin tuossa vesilasissa.

Mutta voi kurjuutta! Tämä ei hyvää ennusta, sillä jos räystäiltä Sipin-päivänä vesi tippuu sen verran, että kana juoda saa, tulee hyvä vuosi. No ei tuolta mitään tippumaan päässyt  tänään, aamulla oli -27° ja iltapäivälläkin vielä -18°.
Onneksi ostamme kananmunamme kaupasta niin ei tarvitse murehtia, muniiko meidän  kana hyvin tai huonosti. Tai huonostihan se olisi muninut, sillä "niin monta munaa kana sinä vuonna munii, kuinka monta tippaa se saa Sigfridin-päivänä räystään alla".
Hyvä asia oli kuitenkin se, että  tänään ei pyryttänyt, sillä jos Sipin-päivänä pyryttää, on vielä 40 pyryä jäljellä.
Hienoa on myös se, kun päivät ovat pidentyneet. Nyt on valoisaa jo kahdeksasta viiteen ja sehän se mieltä piristää, jos mikään.
Tällaiset talvitunnelmat tänään, samat huomennakin kai, kun Kai viettää nimipäiväänsä.