Kevät mielessä

Hyvänen aika - käväisin juuri  katsomassa sääennusteen. En ollut uskoa silmiäni, sillä talven luvattiin vain  jatkuvan. Uhmakkaasti laitoin kuitenkin tuon otsikon,

tai ehkä toiveikkaasti, sillä onhan meillä kevät täällä sisällä tulppaaneineen ja koivunoksineen.

Keväästä on paljon lauluja, mutta tämä  surumielinen Ljusa kvällar om våren on nyt niin ajankohtaisesta Kristina från Duvemåla-musikaalista,  joka perustuu Vilhelm Mobergin maastamuuttaja-eepokseen.  Lehdissä on koko sivun mainoksia tuosta musikaalista, jonka ensikeväinen esityspaikka on Svenska Teatern Helsingissä. Liput menevät varmaan hyvin kaupaksi, ovathan musikaalin tekijöinä tutut ABBA-nimet, Björn Ulvaeus ja Benny Andersson.

Ideoita löytyy

Monet blogit voivat olla aikamoisia inspiraation lähteitä. Joku innostaa lukemaan kirjan, joku antaa vinkkejä käsitöihin, matkoihin, runoihin, ruuanlaittoon, askarteluun ja vaikka mihin. Annekatan blogista olen  löytänyt kaikenlaista kivaa, sieltä löysin tämän idean , jolloin tein paperitähden  kirjan- tai lehdensivuista, hiljattain tein lautasia hänen ohjeidensa mukaan. Eikä siinä kaikki. Nyt näin, että hän on esitellyt kirjan "Drawing on the Right Side of The Brain".  Tämä asia, eli miten voi käyttää oikeaa aivopuoliskoa hyväkseen piirtämisessä on minulle tuttu vuosien takaa, ja nyt sain inspiraation etsiä taidekirjojeni joukosta oman kirjani, jonka välistä löysin jopa harjoitelmiani.

Tämä kirja opettaa meitä katsomaan uudella tavalla eikä se ole ollenkaan vaikeaa. Kaikki, jotka vain haluavat oppia, oppivat piirtämään, kuten...

näistä esimerkeistä näkee. Vasemmalla on kuvat ennen kuin piirtäjä on oppinut katsomaan toisella, uudella tavalla, oikealla kuvat sen jälkeen!

Opetellaan siis katsomaan uudella tavalla. Käännetään tämä Picasson kuva Igor Stravinskysta  ylösalaisin. Kun piirrämme tämän ylösalaisin olevan mallin mukaan, poistamme vasemman aivopuoliskon loogisen vaikutuksen. Piirretään vain viiva viivalta eikä vasen aivopuolisko pysty nyt kertomaan, miltä tuon kuvan tulisi näyttää, siis Stravinskyltä.

Tämä oli minun yritykseni.

Ylösalaisin piirretty tämäkin.

ja tämä viiva viivalta mallin mukaan piirretty eikä ajatustakaan sille, mitä sen pitäisi esittää. Kun kuva on valmis ja oikeinpäin käännetty, hämmästyy kyllä itsekin.

Tämän piirsin toista tapaa käyttäen. On nähtävä nuo tyhjät tilat, piirrettävä ne, mikä on paljon helpompaa kuin itse esineen piirtäminen ja tulos on aivan oikean näköinen keittiöstä löytämäni ritiläkauha.

Nyt pitäisi jatkaa tuosta, mihin joskus ajan puutteen takia jäin, sillä kirja sisältää paljon muutakin kuin nämä tavat piirtää.

Täältä voi lukea lisää Betty Edwadsista, jos haluaa antaa itselleen mahdollisuuden muuttua ei-piirtäjästä vähän paremmaksi piirtäjäksi.

Edit: Ja sitten  kuvat oikeinpäin:

Netin ja hellan välissä

Kylläpä on tullut istuttua ihan liikaa tämän koneen äärellä johtuen siitä kun iMacin käyttö on aika paljon erilaista kuin PC:n ja kun olin jo melko paljon oppinut tekemään kaikenlaista entisellä koneella, on nyt opeteltava kaikki uudestaan ja taas kantapään kautta, mutta on sitä ehditty hellankin äärelle.

Viikon varrelta keittiössä

1. Mitä löysinkään selatessani reseptimappejani? Scnell gekocht-gern gegessen-lehden, jonka sain vuosikymmeniä sitten koulutyttönä itäsaksalaiselta kirjeenvaihtokaveriltani. Tämä lehti oli kai poliittisesti sen verran harmiton, että se läpäisi sensuurin,  mitä useimmat lehdet, joita hän yritti lähettää, eivät tehneet.  Huvikseni googlasin ja siellähän tämä nostalgiaa herättävä lehti oli keräilijöille saatavilla. Saksaa taitavat ystäväni saavat tuosta vinkkejä kevään ruokalistaan. Ohjeet voin lähettää tarvittaessa:)

2. Leivoin basilikaleipää. Ohje (meidän tytöille): 50 g voita, 6dl maitoa, 50g hiivaa, 2tl suolaa, 1rkl basilikaa, n.1,2 l hiivaleipäjauhoja. Päälle: sulatettua voita, 1 rkl basilikaa
Vaivaa löysä taikina, anna kohota kaksinkertaiseksi. Vaivaa uudelleen ja kaada uunipannulle. Levitä tasaiseksi  ja anna kohota 20 min. Leikkaa taikinapyörällä ruudukko, voitele ja ripottele basilika päälle. Paista 12-15 min 225-asteisessa uunissa.

  3. Leivoin amerikkalaisen omenapiiraan

4. Tein herkullista/terveellistä aamu-, väli-, iltapalaa

Pohjalle juoksevaa hunajaa, sitten turkkilaista jugurttia, jonka päälle itsetehtyä karviaishilloa ja kaiken kukkuraksi omatekoista müsliä. Sanoisinko että oli liiankin herkullista!

ROUVA JA HERRA KYYHKYNEN

Lintujen talviruokinta pihallamme vain jatkuu ja mikä ilo on seurata sitä vilinää ja vilskettä kun talitiaiset, viherpeipot, töyhtötiaiset ja mitkä kaikki lintuvieraat tuossa ikkunan alla käyvätkään.  Pähkinät katoavat nopeasti varsinkin silloin kun närhet ovat kyläilemässä. 20 pähkinää mahtuu kerralla närhen suuhun, minne se ne sitten vie - omiin ruokakomeroihinsa varmaankin.

Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä oksalla kaksi lintua. Siinä istuu  hyvässä sovussa kyyhkyspariskunta
nauttien kevättalven auringosta. Noin ne istua nököttivät männynoksalla  tuntitolkulla. Kun jutut oli juteltu ne siirtyivät hissukseen kauemmaksi toisistaan, ja laskeutuivat  vähitellen maahan pikkulintujen seuraksi ruokailemaan.

Jos joku ei näe noita oksalla istuvia turkinkyyhkyjä, on tässä Wikipediasta otettu hiukan selvempi kuva. Ne eivät olleet turturikyyhkyjä, kuten luulin,  kunnes perheen ornitologi asian oikaisi.
Mutta ei se mitään, Reinhard Meyn laulu sopii tähän kuitenkin.

Ihan kiva idea

Jos astiakaapissa sattuu olemaan vielä tilaa, kannattaa tehdä tällaisia lautasia, joihin saa aivan sellaisen kuvion kuin itse haluaa. Minulla ei ole tilaa kaapeissa enää, mutta tein kuitenkin, kun näytti täällä annekatan kuvissa niin houkuttelevalta.

Ensin mennään prismaan tai jonnekin ja ostetaan alkuun pari lasilautasta. Kotona on kaikenlaisia papereita, voi myös printata, sillä netistä löytää vaikka mitä. Lehdetkin käyvät. Paperin kiinnittämiseen käytin decoupage liima/lakkaa.

Paperista leikataan hiukan lautasta suurempi pala, joka laitetaan veteen likoon pieneksi hetkeksi . Joustaa sitten märkänä paremmin.

Lautanen käännetään nurin ja pohja sivellään kauttaaltaan liimalla. Se käy parhaiten käsin. Paperi otetaan vedestä ja asetellaan  varovasti päälle. Tasoitellaan ja taputellaan. Laitoin tuota liimalakkaa myös paperin päälle jonkin verran. Annetaan kuivua esim. lasipurkin päällä. Leikataan reunat tasaisiksi, eli ylimääräinen paperi pois.

Seuraavana päivänä lautanen oli käyttövalmis. Tätähän ei tietenkään voi pistää astianpesukoneeseen, mutta hellävaraisesti sen voi pestä, varoen pohjan liiallista kastumista.

Unikkolautanen on aina yhtä tyylikäs. Mustan unikon printtasin netistä. Tässä se ei ole vielä kuivunut aivan kunnolla, mikä näkyy epätasaisista väreistä.

Tasan yöt, tasan päivät, tasan kaksi jalkaistani

eli tänään on kevätpäivätasaus ja kurjet aloittavat paluumuuttonsa.  Eipä uskoisi - taitavat maailmankirjat olla taas sekaisin, kun ympärilleen katsoo.

Ei ainoatakaan lumikuvaa tähän blogiin enää, oli vakaa tarkoitukseni, mutta kun krookuksiakaan ei voi kuvata, on pakko kuvata sitä, mitä luonto tarjoaa.

Aurinko sentään ymmärtää, että ollaan kevään puolella. Kudin mukaan, musiikista huolehtivat linnut ja räystäiltä tippuvan veden äänet eikä kirjakaan sisälle jäänyt.  Kirsi Kunnas kertoo keväästä näin:

Kevätyössä 

Kun kevät tulee,

               yössä

sen kuulet, se on työssä:

se kääntää ilman toisinpäin,

lämpimän puolen sinuun päin.

Se panee valon juoksemaan

pitkissä keväthiuksissaan.

Ja siellä täällä niukahdus

kuin pienen hiiren hiukahdus

kertoo minkä tiesit jo:

puhkesi jossain kukinto.

Ja hämmästynyt lehti

kevätyöhön ehti.

 Naapurin iso kissa on tainnut mennä kevään odotuksesta sekaisin ja luulee olevansa yksi noista puunoksalla istuvista laululinnuista! Kuulinko väärin, kun puusta kuului titi-miauu-tyy:D

Ei muuta kuin lapio käteen ja töihin ja sitten syömään!

Korea herra fasaani pihalla ruokailupuuhissa. Sillepä tuli kiire, kun näki kameran.

Arabian Fasaani pöydällä. Sillä ei ole kiire, vanha kun on ja se jaksaa odottaa tätä:

 

ei fasaanipaistia, kun emme lihaa syö, vaan  spagettia ja viherkaalipestoa = lehtikaalipestoa.

Hyvä, että ohje löytyi sattumalta, hyvä että tein sitä, sillä se oli herkullista!

Tuosta linkistä löytää videon peston valmistamisesta sekä alkuperäiset ainekset, minä tein tosin näin:

Tagiatelle-pastaa muutama kerä

Viherkaalimurskaa pakasteesta noin 10 lehden verran

Pieni valkosipulinkynsi

N. 1 dl kylmäpuristettua luomurypsiöljyä

Puolen sitruunan mehu

75g mantelilastuja

Ruususuolaa

Juustotaastetta

Keitä pasta. Miksaa viherkaali, öljy, sitruuna, suola mantelit ja valkosipuli sauvasekoittimella soseeksi. Sekoita pesto ja pasta, ripottele päälle juustoraaste.

Tämä maukas ateria lisukkeineen valmistuu nopeasti, mikä on tarpeen vaikkapa tällaisen huhkimisen jälkeen.

mutta tässä kyllä kelpaa istuskella auringossa ja suunnitella, mitä kaikkea kaunista tänne puutarhaan taas kesäksi istuttaisi.

Ihmettelyä

Eilen satuin käymään tässä blogissa ja minusta siellä oli niin hyviä ajatuksia, että linkitin blogin tännekin. Muissakin yhteyksissä minulla on ollut samansuuntaisia mielipiteitä kuin Lumikolla tuossa jutussa.  Tiedän, että  täällä saisi oikeastaan puhua vain kauniista asioista. Niitähän kaikki jaksavat kuunnella, koska blogit ovat monelle rentoutumispaikka. No rentoudunhan minäkin usein täällä mukavia juttuja lukien.
Taidankin kääriytyä nyt pumpuliin ja tehdä postauksen vitivalkoisesta lumesta, joka tekee luonnon uskomattoman kauniiksi, vaikka mielessä vilisevät aivan toisenlaiset kuvat.

Juuri sinä päivänä, kun Japania kohtasi tuo kauhea onnettomuus, oli kyllä helpompaa katsoa ulos tällaisesta ikkunasta

Tuntui melkein, että aivan oikein meille, kun reilu lumimyrsky pyyhkäisi ylitsemme vieden mennessään kaikki toiveet keväästä ja se edistymisestä. Mutta mitä tämä oli verrattuna kuviin, joita sai seurata ja edelleen seuraamme television eri kanavilta, netin kautta, lehdistä.

Ja mitä saimme nähdä rajuilmaa seuraavana päivänä.  Valtavan muta-aallon  mukanaan viemiä kaupunkeja emme nähneet, emme myöskään hätääntyneitä ihmiskasvoja, romua, rojua valtavia määriä... ei, me jatkoimme elämäämme kaukana uhkaavista ydinvoimalakatastrofeista täällä keskellä valkoista, puhdasta pumpulinpehmeää lunta...

ja  blogimaailmassa nautimme aamukahvejamme,  mietimme, mitä ostaisimme seuraavaksi, esittelemme, mitä olemme jo ostaneet. Emme viitsi ärsyttää ketään sillä siksihän tämä lintukoto on olemassa, vai onko?
Totta onkin, että positiivisia juttuja lukee mielellään, mutta kun maailmassa tapahtuu tuon kaltainen onnettomuus, oli ainakin minulla, kuten sitten huomasin Lumikolla ja varmaan monella muullakin, liian korkea kynnys kirjoittaa hupijuttuja JUURI sinä päivänä. Oman kantansahan voi ilmaista silläkin tavalla, saarnaamatta.
Loppuun vielä ihmettelyn aihe: miksi meillä on niin kaunista, kun muualla.....

Mahdoton kysymys!

Piristystä tarvitaan

Ruusukuppi sai tulla kätköistään esille monen vuoden jälkeen iltapäiväkahvihetkeäni piristämään.  Oi kuinka kaunis se onkaan kaikkien kauniidenkin mukien jälkeen!

Tämä taitaa antaa myös piristysruiskeen tähän lievään tylsyyteen (joka kyllä johtuu parin päivän pakollisesta levosta jonkun ihmeen huonovointisuuden takia). Pää siis on hiukan tyhjä,  hyvä kun joku muu antaa vähän potkua ja energiaa ja pistää ajatukseni taas liikkeelle. Tuota listaa aionkin tutkiskella ja toteuttaa ainakin joitakin sen ohjeita.  Löysin sen täältä LINKKI. Shrimp salad circus-blogista.

Aloitan siis eka kohdasta eli mistä kymmenestä asiasta olen onnellinen juuri _ tällä hetkellä_. Apua!

1. No ainakin siitä, että ei enää tee pahaa, kun vain tunteekin nenässään ruuan hajun.

2. Ajatus keväästä.

3. Onnellinen olen joka hetki noiden kolmen lapsenlapsen kaksikielisyydestä, mutta juuri nyt: kuulin, että 5-veen mielestä puput on pupsuna på svenska :)) Intoa tytöllä on, vaikka kaikki sanat eivät heti tule mieleen, kun ei puhu ruotsia joka päivä = kieli-intoilijan onni.

4. Materialistinen onnen aihe. Kun minulla on tässä edessäni upouusi kone, joka on ihan erilainen kuin vanha ja aivoni saavat raksuttaa vähän tehokkaammin.

5. Kun tiedän, että ihan pian pääsen taas jatkamaan kerran ihmeekseni kesken jättämääni kirjaa, jota nyt haluaisin lukea jatkuvasti, nimittäin Markus Zusakin Kirjavarasta = lukutoukan onni.

6. Olen onnellinen kun minulla on onni määrätä itse mitä teen ja milloin, tai onko?

7. Olen onnellinen, kun minä olen minä.

8. Olen onnellinen ympärilläni olevista läheisistä.

9. Olen onnellinen juuri nyt,  kun tämä piristysruiske näyttää tepsivän.

10. Olen todella onnellinen, kun ei tarvitse keksiä enempää onnen aiheita. Huh.

Huomenna onkin sitten jatkettava listan tehtäviä.Näyttävät olevan helpompia:)

Kuitenkin tähän lopuksi kaunista laulua onnesta.  Lyckan. 

Tässä on muillekin miettimistä. Olkaa hyvä!  Kertokaa tekin 10 onnellisuuden aihettanne.

P.S. Onnellisuuteen heittää varjonsa se, kun tietää, että blogiystävä juuri nyt joutuu kärsimään kivuista.

Sinisiä hetkiä viikon varrelta.

Sinisävyisiä käsitöitä — langasta ja savesta. Molemmat minulle yhtä mieluisia.

Pienen pojan rauhallinen lukutuokio sinisellä sohvalla.

Sinistä ja valkoista. Kävimme muutaman päivän matkalla eteläisessä Suomessa. Lunta siellä näytti olevan enemmän kuin täällä meillä, 400 kilometriä pohjoisempana. Kaunista, mutta vain luonnossa. Muuallahan lumi on jo harmaata  ja likaista.

 Pysähdyspaikkamme aina matkan varrella. Yrttitarha on vielä piilossa.

Onneksi Kehäkukan ravintolaan mennään viereisestä ovesta. Kehäkukkia ei vielä missään näy, mutta.....

esikot kirkkaine väreineen tuokoon viestiä kevään tulosta.

Siirrytään musiikin pariin

                                   Johann Straussin patsaalla maaliskuun toisena  päivänä parisen vuotta sitten.

Tässä kuukausihaasteteemassa  olen kolunnut kirjahyllyjämme jo niin monta kertaa eri näkökulmista, että käännänkin katseeni työpöytäni vieressä oleviin CD-levyihin. Taidan aloittaa klassisemmasta päästä.

MINUTE WALTZ  Frédéric Chopin

ANNEN POLKA  Johann Strauss

AUD DEM WASSER ZU SINGEN  Franz Schubert

LA DONNA É MOBILE Giuseppe Verdi

ICH LIEBE DICH  Ludwig van Beethoven

SONAATTI NRO 14 "KUUTAMOSONAATTI"  Ludwig van  Beethoven

KEVÄT  Antonio Vivaldi

UNA FURTIMA LAGRIMA  Gaetano Donizetti

UNTER DONNER UND BLITZ  Johann Strauss

Wiener Kursalon

Tuossa oli musiikkia, jota kuuntelen silloin, kun olen sillä tuulella, että tämäntyyppinen minua viihdyttää. Toisenlaisella tuulella ollessani on musiikkikin aivan toisenlaista. Minun on todella vaikea sanoa, mistä musiikista eniten pidän, mutta sen tiedän, että tästä alla olevasta pidän aina. Oli tuuli sitten mikä hyvänsä.

Ja se on tuo toinen A eli Franz Schubertin Auf dem Wasser zu singen Karita Mattilan laulamana.