Ei ainoatakaan lumikuvaa tähän blogiin enää, oli vakaa tarkoitukseni, mutta kun krookuksiakaan ei voi kuvata, on pakko kuvata sitä, mitä luonto tarjoaa.
Aurinko sentään ymmärtää, että ollaan kevään puolella. Kudin mukaan, musiikista huolehtivat linnut ja räystäiltä tippuvan veden äänet eikä kirjakaan sisälle jäänyt. Kirsi Kunnas kertoo keväästä näin:
Kevätyössä
Kun kevät tulee,
yössä
sen kuulet, se on työssä:
se kääntää ilman toisinpäin,
lämpimän puolen sinuun päin.
Se panee valon juoksemaan
pitkissä keväthiuksissaan.
Ja siellä täällä niukahdus
kuin pienen hiiren hiukahdus
kertoo minkä tiesit jo:
puhkesi jossain kukinto.
Ja hämmästynyt lehti
kevätyöhön ehti.
Naapurin iso kissa on tainnut mennä kevään odotuksesta sekaisin ja luulee olevansa yksi noista puunoksalla istuvista laululinnuista! Kuulinko väärin, kun puusta kuului titi-miauu-tyy:D
onpas aika talvi
VastaaPoistaAllu: Arvokas kommentti, kiitos!!
VastaaPoista... ihan kuin olis se titityy olis siellä miaun suussa ;-)
VastaaPoistaAurinkoisia kevätpäiviä!
Sulla on ollut ihan täydellinen kevään odotus päivä auringossa. Viime talvenkin lumet suli lopulta aika nopeasti, joten ehkä nämäkin tästä kohta.
VastaaPoistaHauska tuo katti :)
kato nyt tätäkin: Sitä pahoin pelkäänkin! Aurinkoa myös sinne!
VastaaPoistaSusadim: Tais olla vähän sama juttu viime keväänä, lunta oli pitkään, mutta ei näin paljon. Ja ne suli. Totta!
Tuo katti vie meiltä hermot. Aamupäivällä se "lauloi" etupihalla männyn oksalla ja iltapäivällä tuossa omenapuun oksalla. Välillä käy merkkaamassa ovien pielissä:((
Ei kai vain tuo kissa ole lintujahdissa - kuvittelee olevansa lintu ja niin pääsevänsä lähemmäs noita titityyn laulajia.
VastaaPoistaOnneksi teillä kuitenkin aurinko paistaa, mikä on todellakin arvokasta näin keväällä.
Sira: Ei se taida tietää, onko kissa tai lintu. Ahmatti se ainakin on!
VastaaPoistaTänään oli taas hieno auringonpaiste, menin taas pihalle koreineni (kirja käsityö jne.), mutta kylmä tuuli ajoi minut sisälle.