Eilen satuin käymään
tässä blogissa ja minusta siellä oli niin hyviä ajatuksia, että linkitin blogin tännekin. Muissakin yhteyksissä minulla on ollut samansuuntaisia mielipiteitä kuin Lumikolla tuossa jutussa. Tiedän, että täällä saisi oikeastaan puhua vain kauniista asioista. Niitähän kaikki jaksavat kuunnella, koska blogit ovat monelle rentoutumispaikka. No rentoudunhan minäkin usein täällä mukavia juttuja lukien.
Taidankin kääriytyä nyt pumpuliin ja tehdä postauksen vitivalkoisesta lumesta, joka tekee luonnon uskomattoman kauniiksi, vaikka mielessä vilisevät aivan toisenlaiset kuvat.
Juuri sinä päivänä, kun Japania kohtasi tuo kauhea onnettomuus, oli kyllä helpompaa katsoa ulos tällaisesta ikkunasta
Tuntui melkein, että aivan oikein meille, kun reilu lumimyrsky pyyhkäisi ylitsemme vieden mennessään kaikki toiveet keväästä ja se edistymisestä. Mutta mitä tämä oli verrattuna kuviin, joita sai seurata ja edelleen seuraamme television eri kanavilta, netin kautta, lehdistä.
Ja mitä saimme nähdä rajuilmaa seuraavana päivänä. Valtavan muta-aallon mukanaan viemiä kaupunkeja emme nähneet, emme myöskään hätääntyneitä ihmiskasvoja, romua, rojua valtavia määriä... ei, me jatkoimme elämäämme kaukana uhkaavista ydinvoimalakatastrofeista täällä keskellä valkoista, puhdasta pumpulinpehmeää lunta...
ja blogimaailmassa nautimme aamukahvejamme, mietimme, mitä ostaisimme seuraavaksi, esittelemme, mitä olemme jo ostaneet. Emme viitsi ärsyttää ketään sillä siksihän tämä lintukoto on olemassa, vai onko?
Totta onkin, että positiivisia juttuja lukee mielellään, mutta kun maailmassa tapahtuu tuon kaltainen onnettomuus, oli ainakin minulla, kuten sitten huomasin Lumikolla ja varmaan monella muullakin, liian korkea kynnys kirjoittaa hupijuttuja JUURI sinä päivänä. Oman kantansahan voi ilmaista silläkin tavalla, saarnaamatta.
Loppuun vielä ihmettelyn aihe: miksi meillä on niin kaunista, kun muualla.....
Mahdoton kysymys!
Japanin tapahtumat ovat niin hurjia, etten minä niitä tajua. Juuri näkyi televisiosta kuvia vesimassoista, jotka heittivät autoja kuin ne olisivat leluautoja. Ihmisiä ei niillä seuduilla enää ollut. Elävinä. En osaa mitään sanoa. Täällä meilläkin niin ihanan keväinen viikonloppu...
VastaaPoistakato nyt tätäkin: Tuossa Meijerielämää-blogissa tuo otsikko "Mikä olisi sen mittaluokan onnettomuus, että se näkyisi blogimaailmassakin?" oli niin lähellä omia ajatuksiani, että oli pakko lainata, vaikka sanattomaksihan tämä vie meistä jokaisen.
VastaaPoistaKiitos tuosta linkistä, siellä olikin mielenkiintoista keskustelua.
VastaaPoistaRakkaani on kokenut vuoden 1999 Istanbulin maanjäristyksen. Niiden kokemusten valossa katson Japanin tapahtumia kauhuissani ja pelokkaana. Kirjoitin siitä kerran runonkin, mutten halunnut kertoa kuinka läheltä se minua välillisesti koskettaa.
Mikä olisi sellainen onnettomuus, että se näkyisi blogimaailmassakin..? En tiedä. Eräs bloggari sivusi Japanin tilannetta, mutta totesi sitten, ettei se hänen elämäänsä vaikuta...Arvannet, että suljin sivun sillä sekunnilla.
Susadim: Pelko ja kauhu tuollaisten luonnonvoimien edessä tekee meistä niin pieniä ja avuttomia. On vaikea ymmärtää, miten osaisi koota elämänsä uudestaan siten, että jaksaisi luottaa tulevaan. Sinä olet nähnyt sen olevan mahdollista, luultavasti.
VastaaPoistaMikähän runo se oli, uteliaisuus heräsi.
Muuten, luulen kyllä että meistä on tulossa enemmän ja enemmän välinpitämättömiä minä,minä, minä-ihmisiä.
http://hayatim-susadim.blogspot.com/2009/04/rauniokaupunki.html
VastaaPoistaNiin, ja blogit varsinkin on niin minä-keskeisiä.
Susadim: Kävin lukemassa. Olit löytänyt oikeat sanat kuvaamaan tuota toivoa ja epätoivoa, joka on tuttua tällä hetkellä monelle tuolla Japanissa.
VastaaPoistaJapanin tapahtumat...Se on niin kauheaa, ettei oikein sanoja löydy. Juuri luin vuoden 2010 katastrofeista, joita mielestäni oli ihan liian paljon ja sitten tuli tämä...Tänä aamuna sitten taas kuultiin, että siellä on ollut jälkimaanjäristys. Eikä noista atomivoimaloista voi sanoa, minkälaajuinen turma siellä piilee.
VastaaPoistaPelko ja kauhu vallitsevat parhaillaan!
Sira: On tuo niin kauhea katastrofi, että ei enää ymmärrä sen laajuutta. En ole koskaan kannattanut ydinvoimaloiden rakentamista, nyt vielä vähemmän!
VastaaPoistaEn minäkään ole atomivoimaloiden puolella. Saksa halusi pidentää vielä vähän aikaa sittn noiden voimaloiden käyttöaikaa, nyt se taas jarruttaa...Toivottavasti suomalaisetkin ottavat opikseen eivätkä rakenna niitä uusia suunniteltuja voimaloita.
VastaaPoistaSira: Joo, täällä uutisoidaan ahkerasti tuosta Saksan tilanteesta. Täälläkin aiotaan nyt ainakin tarkistaa näiden olemassa olevien kunto. Tuli kai tenkkapoo niiden turvallisuuden suhteen.
VastaaPoistaKiitos Clarissa kun linkitit juttuuni ja jatkoit keskustelua täällä oman blogisi puolella.
VastaaPoistaKuten ehkä huomasitkin, juttu ja sen otsikko herätti ärtymystä monissa. On todella lohdullista ja tärkeää huomata, että paljon on myös kanssani samansuuntaisesti ajattelevia ja kokevia.
Susadim kirjoitti: "Eräs bloggari sivusi Japanin tilannetta, mutta totesi sitten, ettei se hänen elämäänsä vaikuta...". Juuri tämä asenne saa minut suorastaan epätoivon partaalle, herättää hiljaista raivoa.
Lumikko: Nyt on kulunut muutama päivä tuosta kauheasta onnettomuudesta ja tilanne Japanissa sen kun vain pahenee. So what, sanoo moni varmaan edelleenkin. Ja sitä paitsi,
VastaaPoistakun Saksa ja muut alkavat suhtautua kielteisemmin atomivoimaan, saamme olla "iloisia", että pieni Suomi on saanut maineen turvallisena atomivoimalamaana. Tervetuloa vaan tänne kaikki ydinvoimalat, kyllä me tämä hallitaan! Huh huh, ihan hirvittää.