Helmikuu loppuu

Vielä on Kalevalan päivän vietto ja sitten päästään kai kevättä odottamaan.Viime vuonna tein  Kalevala-aiheisen postauksen, josta opin itse paljon sellaista, mikä oli kouluvuosien jälkeen jäänyt unohduksiin.

Tänä vuonna täyttää Suomen kansalliseepos 175 vuotta. Täältä löytyy siitä paljon tietoa kaikille kiinnostuneille.

Meillä tarjottiin jo tänään karjalanpiirakoita ja koska Kalevalan päivän "leivos" ei voi olla muu kuin mustikkakukko, niin leivoimme sitten sen vanhoja perinteitä noudattaen.

250 g	voita tai margariinia
1 dl	sokeria
4 dl-5dl	ruisjauhoja
1 dl	ohrajauhoja
1 tl	leivinjauhetta
1 l	mustikoita
3/4-1 dl	sokeria

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri keskenään. Lisää ruisjauhot ja ohrajauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille. Lisää tuoreet tai jäiset mustikat. (Lisää jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja.) Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Peitä mustikat lopulla taikinalla. Paista 200 asteessa noin tunti. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön, -kastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

 

Löysin kirjahyllymme kätköihin unohtuneen Kalevalan koru-kirjan tai koruluettelon. Tulin uteliaaksi ja keräsin suurimman osan vuosien varrella saamistani koruista. Oli mielenkiintoista lukea, milloin ja mistä kukin koru on lähtöisin. Vanhin Kalevalan koruni on tuo keskimmäinen riipus alhaalla vasemmalla, se on äitini koru, jonka hän sai isältäni kihlajaislahjaksi 40-luvulla.

.

 Ja pakko oli taas käydä Marimekon sivuilla ihailemassa Kalevala-aiheisia kankaita

Kevättä kohti, kai

 

Kevättalvella

Kultasäde auringon

hiipii läpi pensaston.

Jäässä oksat: riippuvat

kohta niissä pisarat.

Pisaroiksi suli jää,

kirkkaammin nyt kimmeltää.

Vangittuina piilivät

jäässä värit heleät.

Uuteen eloon heräten

eessä säteen lämpöisen

viileämmin, puhtaammin

nyt ne loistaa silmihin.

Juhani Siljo Runoja

Winter, ade....

.....laulettiin saksantunnilla koulussa aikoinaan tähän vuodenaikaan , mutta se oli silloin se.Nyt tuntuu olevan ikuinen talvi, lunta sataa vain lisää ja pakkasherra käy kylässä ahkerasti. Lapset saavat laulaa kyllästymiseen saakka Ratiriti-rallaata. Ehkä vaihtelua toisi, jos laulaisi tuon laulun jollain toisella kielellä?
Kun nyt Allu tuossa aiemman postauksen kommenteissa ystävällisesti lähetti saksankieliset sanat siihen, on melkein moraalinen pakko laulaa siitä pari säkeistöä kiitokseksi. Oli hiukan vaikea saada uudet sanat sopimaan tuohon säveleen, joten älköön kukaan olko turhan kriittinen ja ääntämyskin on sitä mitä se on.

       

Ehkä näitä leikkejä leikitään juhannukseen saakka!                       

Tietoisku

 

Ihanaa, pian alkaa talviloma. Lähdemme matkalle ja jätämme nämä kotinurkat täällä Lumikatu 5A3 65500 Vaasa ainakin joksikin aikaa eli viikon 8 olemme poissa.Meillä on ystävällisiä naapureita, jotka kastelevat kukat poissa ollessamme. Riittää, kun ilmoitamme, että avain roikkuu naulassa siinä oven vieressä.  Kun palaamme sunnuntai-iltana noin kahdeksan aikaan, on meillä varmaan pieni tuliainen heille palkkioksi. Taidan jättää pankkikortin eteisen pöydälle. Jos akvaariokaloilta loppuu ruoka, saavat ystävälliset naapurit sitten käydä ostamassa lisää. Koodin he muistavat hyvin, onhan se sama kuin tuo postinumero. Turvallinen tunne lähteä matkalle, kun on niin luotettavia naapureita. Ihanaa on myös, kun on paljon blogiystäviä ja muita lukijoita, joiden kanssa saa jakaa tällaiset iloiset lomanodotustunnelmat.

Lomalukemiseksi taidan ottaa tämän lehden.

Jokapäiväinen puheenaihe.....

......on tämä meille niin "eksoottinen" talvi, tai oikeastaan tämä uskomattoman kaunis talvi. En muista koskaan aikaisemmin nähneeni niin paljon jäähelmiä puiden oksilla ja hangilla kimaltelemassa kuin juuri nyt. Mikäpä olikaan sopivampaa, kuin viettää työpäivä kaikesta tuosta ihanuudesta nauttien.

Rati-riti-rallaa voimme laulaa edelleen ties kuinka kauan. Vaikka nythän on vasta helmikuu, hiihtolomat alkamassa ja lisää luntakin on luvattu, joten lauletaan vaan!

Eläintarha

 Kun katson ulos yläkerran ikkunasta, näen tämän maiseman.

Jälleen kaunis aurinkoinen päivä. Lumi kimalteli, jäähelmet välkkyivät puiden oksilla. Täällä sisällä oli sen sijaan kaikkea muuta kuin kaunista. Täällä leijaili ja kimalteli ilmassa jotakin muuta, siis pölyä, aurinko kun oli armoton. Pölyhuiska vain käteen ja töihin. Siinä touhutessani huomasin, että onpa meillä eläimiä täällä kotona. Villakoirien lisäksi löytyi joka huoneesta joku kissa tai koira, pöllökin huhuili korkealla kirjahyllyn päällä. Jatkoinkin työtä kamera toisessa kädessä, pölyhuiska toisessa, eli hyöty ja huvi yhtä aikaa ja kun tykkään sommitella kuvia niin .....

 

Hevosia, koiria, kissoja ym. Perittyä, ostettua, lahjaksi saatuja ja itse tehtyäkin.

  

Musta keramiikkapässi on matkittu Aarikan pässistä, Kuznetsovin on sentään aito.

  Taalainmaan kukot, helmipöllö ja joutsen kirjanvartijoina, muut linnut vain silmän ilona..

 

Oi, Bää ja Buu ja karitsat olivat unohtua!

Elna-moster

Skräppikuva valmistui

Tilpehöörit koossa

Tuosta sekasotkusta pitäisi nyt saada tehtyä kaunis, harmoninen kuva skräppialbumiini. Meillä on seinällä tuo kuva Elnasta sinisessä samettimekossa, jota koristaa valkoinen brodyyripitsikaulus. Elna on lastemme farmorin sisar ja tuo kuva on kiehtonut minua jo pitemmän aikaa. Keräsin sen ympärille Elnaan liittyviä esineitä ja toivon, että saisin luotua näistä jotain kaunista.
Elna muutti nuorena tyttönä Tukholmaan, sai hyvän työpaikan ja matkusteli paljon loma-aikoinaan. Hänellä oli kyllä paljon ystäviä, mutta jotenkin yksinäisen kuvan olen hänestä saanut. Katse on  kuvissa jotenkin alakuloinen, tai kuvittelenko vain. En ehtinyt tavata häntä koskaan, sillä hän kuoli jo ennen kuin olin tutustunut tähän Elnan sisarenpoikaan, mutta meillä on paljon Elnan kauniita esineitä, valokuvia ja jopa ompelukone, jota edelleen käytän, on häneltä peritty. Elna siis elää täällä meidän mukanamme tavalla tai toisella.

Viikonloppuna

1. "Kato nyt kun mä osaan" kuului vain kun 4vee tuli vauhdilla melkein päin kuvaajaa.
2. Perjantaina 5.2. oli Runebergin päivä ja erään leipomon leipomat tortut ovat ylitse muiden. Hyviä olivat varmaan myös Fredrikan leipomat tai aivan ne alkuperäiset, 1840-luvulla kondiittorimestari Lars Arsteniuksen luomat tortut.
3. Niinpä niin, eivät työt lopu, tuumaa Mr Clarissa. 
4. Syntymäpäiväsankari reippaalla kävelyllä ihanassa talvisäässä. 4vee nauttii jälleen vauhdista.
5. Tuolla piilossa, lumisten puiden alla on meidän koti.
6. Japanilainen kivilyhty on saanut hatun päähänsä.
7. Samoin on saanut hatun, tosin kermaisen, herkullinen mutakakku, jonka päivänsankari leipoi..
8. Päivät ovat jo pidentyneet melkoisesti, viiden aikaan alkoi aurinko laskea.

Helmikuu helistää

 

Jäähelmiä, joista helmikuu on saanut nimensä ei puiden oksilla näy. Lunta on kyllä ja lisää on luvassa. Nyt on taas aika jatkaa kuukausihaastetta, joten keksitäänpä jotakin. Kirjaimet liitän itseeni liittyvän asian sijasta siihen, mikä liittyy tähän kuluvaan kuukauteen.

                      HELMIKUU

H uomenna viettävät nimipäiviään Armi ja Ronja

E tunimen Helmi saa moni tyttölapsi taas nykyään.

L askiainen on helmikuun juhla.

Matkakuume alkaa vaivata, kun talvilomat lähestyvät.

I kkunamme edessä oleva mänty on  paksun lumipeitteen alla

Kalevalan päivä on kuun lopussa.

U nohtaa ei saa tytön syntymäpäivää 6.2.

U usia ideoita ystävänpäiväksi olisi jo aika keksiä.