Asetelma / Stilleben

 

Esteettinen ja ekologinen näkemys siivoamisesta voisi tämä taulu olla nimeltään.

Esteettisyyttä siinä edustavat vanha  "hopeatarjotin" ja  pyyheliina, jossa on miehen isoäidin  kauniisti kirjailemat nimikirjaimet ja taitavasti virkattu reunapitsi. Tämä pyyheliina ei nyt pääse edustamaan ekologisuutta tai kierrätystä, koska sitä ja muita tämän isoäidin kirjontatöitä harvoin malttaa käyttää Puinen tiskiharja ottakoon sen roolin, samoin tuo tekeillä oleva tiskirätti. 

Näitä on nyt näkynyt siellä sun täällä ja koska tuon Bambu-langan antibakteerisista ominaisuuksistakin on niin paljon puhuttu, pitää minunkin tuollaisia tehdä. Saa sitten nähdä, mitä pidän. Ekologisuutta tässä kuvassa edustaa vielä oreganon tuoksuinen keittiösaippuapullo.

Ja — tiskaamisestakin voi kiittää. Eipä olisi heti tullut mieleen, mutta näinhän se on:

Thank God for dirty dishes

they have a tale to tell;

while others may go hungry,

we´re eating very well.

Kirjoittaja tuntematon

 

Lisää ekologisuutta. Puulla lämmittäminen on myös sitä, voidaan kai sanoa, mutta kun kylmänä talviaamuna, kuten tänään, herää siihen, että öljypannu on pysähtynyt ja patterit kylmät, ei heti osaa ajatella asiaa siltä kannalta.Onneksi meillä on mahdollisuus lämmittää pannua myös puilla ja onneksi mies on ollut ahkera hakkaamaan halkoja. Ei siis kestänyt kauaakaan, kun tuli rätisi reippaasti uunin kätköissä ja koti oli jälleen lämmin.

Olenko itsekäs

Kuva:Helene Schjerfbeck Työläisnainen taide-ja runokirjasta Kohtaamisia

VÄSYNYT EPÄITSEKKYYTEEN

Olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra.

Väsynyt valitsemaan palaneen pullan,

säröisen kupin,

haljenneen tomaatin,

hajonneen kalan,

pahenneen banaanin,

pienimmän munan

ja niin edelleen.

Eikä se minun itsekkyyttäni vähennä,

minähän nautin "itseni kieltämisestä"

kuullen omakätisten aplodien

kaikuvan hiljaa sisimmässäni.

Ja syrjäsilmin näen Pyhimyksenalun

sormeilevan sädekehäänsä,

innokkaana kohottamaan sen

pienimmästäkin rohkaisusta,

ihastuneena tällaiseen rooliin.

Joten olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra,

väsynyt välttämättömään epäitsekkyyteen,

pakottamaan itseäni sisältäpäin,

toimimaan vastoin tahtoani,

aina olemaan varuillani.

Tahdon parempaa, korkeampaa, jalompaa,

jotakin minkä vain sinä voit antaa.

Rakkautta toisiin,

että tahtoisin antaa parhaan heille,

että heidän onnensa toisi minulle iloa

ja heidän ilonsa olisi minun palkkani.

Onko liian paljon pyytää Sinulta, Mestari,

tätä antavaa rakkautta, jolla itsensä unohtaa,

niin ettei ajattelekaan "itsensä kieltämistä".

(Senkin lipun suojassa Minä nauttii.)

Myönteistä rakkautta, ei kielteistä pakkoa....

Herra, suuressa armossasi annathan minulle sen?

Flora Larsson

Oma kirja

Huom. kirjani selaaja tuntematon

Elikkä itse asiassa

Hesarista löytyi tänään sopiva kuvitus "sanakirjani" edelliseen kappaleeseen.

Viivi & Wagner

"Kirjaostoksilla"

Lähdimme tässä muutama päivä sitten kaupunkiin kirja-aleen ja samalla muitakin ostoksia tekemään. Muuten oli ostoskeskuksessa hiljaista, mutta kirjakauppa oli täynnä asiakkaita. Kierreltiin, etsittiin, tuskailtiin, kun ei löytynyt mitään mieluista. Onkohan itsekritiikki vihdoinkin kasvanut, onkohan niin, että vähitellen ymmärtää, että kirjakaupasta voi lähteä tyhjinkin käsin.  No ei nyt aivan, sillä viime tipassa löysimme kumpikin kirjan kotiin viemisiksi.

Lisäksi löysin kansioita, joihin voin tehdä tuota aloittamaani projektia 365 . Tyhjin käsin ei siis tarvinnut kotiin tulla kirjakaupastakaan, vaikka kirjasaalis oli olematon.
Seuraavana päivänä esitteli Hesari Kevään kirjat 2010. Siinä löytyi koko sivun verran kirjallisuutta eri aloilta,  Lama ei ole leikannut julkaistavien kirjojen määrää oli otsikkona. Ilahduttavaa. Pakkohan oli heti kahlata läpi nuo uutuudet ja löytyi sieltä yhtä sun toista, joten kevään mittaan on  asiaa kirjastoon tai kirjakauppaan .....

....tai näköjään jo aikaisemmin, sillä tuo Auringon kehrä olisi huomenna Perjantaipokkari, jos haluaa pokkaripassiinsa leiman.

Ota rennosti

Nämä keskiviikot ja hiukan tiistaitkin ovat sellaisia, että iltapäivällä kotiin tullessa on stressaantunut ja levoton olo. Piti taas kerran ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä, mitkä asiat ovat kuitenkin hyvin, mitä ilon aiheita  löytyy, myös tänään.

- Keitän kahvit ja istahdan keittiön pöydän ääreen.

- Ihailen myöhästynyttä joululahjaa, jonka sain eilen. Hiukan vihreää ja kukkia ympärille, niin kyllä tuon saa kevääseenkin sopimaan!

- Erityinen ilon aihe tuli tänään postin mukana. Jaana Maarian blogissa oli arvonta, jossa onni suosi minua. Sain söpöjä iloisia asioita, joiden pienet yksityiskohdat saavat hyvälle tuulelle ja inspiroivat tekemään  yhtä hauskoja esineitä. Todella tämän päivän ilopilleri ♥

Syvällistä muumifilosofiaa löytyy tästä pikku magneetista.

Päivän arvosana: Kiitettävä

Kanoottiko, tai mieluummin vene?

Näin ovat asiat tänäänkin, (eli jatkoa edellisen postauksen valituslauluun) Kumman valitsisin? Kanootin tai veneen?

Kanootista löytyy kirjoja, pensseleitä,  akvarellivärejä,  puikkoja, lankoja, ideoita toteutettaviksi, kirjepaperia ja hyvä kynä, löytyy sieltä ompelukonekin sekä kauniita kankaita.
Veneessä on lastina siivousvälineitä laidasta laitaan, tyhjiä laatikoita, jotka odottavat pois annettavia vaatteita, roskapusseja.....
Kaikesta täällä kotona näkee, että jalkani on ollut liikaa kanootissa ja vain vähän veneessä. On siis valinnan aika.
Kuva hauskasti kuvitetusta Axel Schefflerin kirjasta Sananlaskuja läheltä ja kaukaa

Bilar, bilar = autoja, autoja

Mihin nämä päivät oikein menevät. Aamulla töihin, töistä kotiin ja sitten? Ilta tulee aivan liian nopeasti.
Olisi niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista tehtävää, jos aikaa vain olisi, tai oikeastaan on kyllä niin, että jos innostun jostain asiasta, otan sen ajan ja muut asiat saavat jäädä.

Nyt esimerkiksi on tällainen 365-projekti  meneillään ja  muutama toinenkin.
Tuohon  innostuin sen jälkeen, kun tein aiemmin joskus lokakuussa A Week In The Life-jutun. Täällä on myös eräs bloggaaja, joka  on innostunut tuosta uusimmasta ideastani.

Silloin, kun meidän pienet naperot tulevat käymään, saa taas kaikki muu jäädä. Niin kävi tänäänkin. Kun tulin kotiin, oli autokori jo haettu pojan entisestä huoneesta ja leikit olivat täydessä käynnissä. Nyt myös pikkuveli 8kk päristi suullaan matkien auton ääntä. On tainnut isoveli 2v olla esikuvana.Näistä pojista ei täällä meillä muita kuvia pääse ottamaankaan kuin näitä autoleikkikuvia. Tai sitten tietenkin kuvia joissa he nukkuvat tai syövät.

Pientä  punaposkista poikaa katsoessa tuli mieleen laulu Mors lilla Olle i skogen gick, rosor på kind och solsken i blick. Pikkuisella ei ole kädessään mustikkakori kuten laulussa, vaan kuten näkyy, traktori. Laitettiin siis levy soimaan ja pojat jatkoivat leikkiään musiikin tahdissa.

Tammikuu on pakkasherran

Almanakan mukaan on nyt edessä pitkä kausi ilman ylimääräisiä pyhiä. Loppiainen on takana ja selkäviikot ovat alkaneet. Kaikenlainen herkuttelu ja laiskottelu saa jäädä, nyt tartutaan taas työhön! Härkäviikoiksikin tätä ajanjaksoa sen johdosta kutsutaan.  Kun nyt eletään tätä sydäntalven aikaa ja kun illat ovat vielä pimeitä ja pakkaset ovat paukkuneet nurkissa, on ollut hyvä istua sohvan nurkassa, ottaa esille puikot ja lankaa. Enää muutama kerros ja niin on tämäkin työ valmis.

Ihanan pehmeä Puro-langasta kudottu Baktus-huivi

Lumesta ei ole puutetta todellakaan tänä talvena. Jos pitää hiihtämisestä, ei muuta kuin monot jalkaan ja sukset  kohti hiihtokeskuksen mäkiä ja latuja. J+J sinne lähtivätkin ja punaposkisina ja iloisina tulivat sitten takaisin. Jaksavat taas istua viikon sisällä ja ahertaa
.

Jos pitää korkeasta pulkkamäestä, niin ei muuta kuin pulkka mukaan ja menoksi. Näin teki 4-vuotia ja lähetti siitä kuvan todisteeksi.

 

Edit: 4vee pääsi äitinsä kanssa paikallisen sanomalehden etusivullekin.

Kiitos...

....elämän lahjasta tänään. Tänään on elämäni paras päivä. 
Rhoda Byrnen Salaisuus - Kiitollisuuskirjassa on paljon tuollaisia yksinkertaisia asioita, joista ei aina huomaa olla kiitollinen. Tänään, kun olen taas hiukan vanhempi ja yritän olla hiukan viisaampikin, päätin aloittaa uuden suunnan elämässäni. Yritän olla voivottelematta, kritisoimatta, ajattelematta kielteisesti monista turhista asioista.
Tänään olin myös iloinen siitä, että sain kortteja, e-postia, jonkun paketin ja runonkin. ♥ Kiitos kaikille ♥

Yksi paketti sisälsi mukin, jossa on kuvattuna kotikaupunkini mereltä katsottuna. Kuva on 1800-luvun loppupuolelta, eli reilusti ennen syntymääni. Alempi kuva tontuista hiihtämässä pitkin lapsuuden kotikatuani on myös vanhempaa tekoa kuin minä. Tosin olen minäkin sitten myöhemmin hiihtänyt pitkin tuota puistikkoa rantaan, jäällä kun oli hyvät ladut. Tuttua touhua siis, vaikka tänä päivänä aivan mahdoton toteuttaa.

Tässä olemme jo minun vuosikymmenilläni. Antikvariaatista löysin kerran kalenterin, joka oli omalta synnyinvuodeltani. Pitihän minun se ostaa, että saisin tietää, mitä silloin tapahtui. Tuon vuoden  "Wikipediassa" on artikkeleita kirjailijoista, politiikasta, kouluista, sosiaalisista oloista ja mistä kaikesta! No, sehän on Kansanvalistusseuran kalenteri ja  teki tehtävänsä valistaessaan minuakin siitä, minkälaiseen maailmaan synnyin.
Alemmassa kuvassa on tätejä, setiä, enoja ja serkkuja ristiäispäivänäni ja vieressä katselee erittäin totinen neljän vuoden ikäinen Clarissa.

Loppiaisajelulla

Turhaan tätä ihanaa tunnelmaa on mennä sanoilla pilaamaan. Hypätkää siis kyytiin ja nauttikaa kanssamme talvisista maisemista kirpeässä pakkasessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja loma jatkuu.....

......vielä muutaman päivän. Mielellään saisivat nämä leppoisat päivät  jatkua vielä pitempään. Kun nuo pikkuiset ovat käymässä, riittää kyllä vilinää vilskettä ja hulinaa  huisketta aivan riittämiin. Kun vinttikomerosta haettiin taas lisää pojan vanhoja autoja, oli ilo ylimmillään. Vaikka joulupukki oli äskettäin tuonut pikkupojille hienoja paketteja, olivat nämä retroautot kovasti mieluisia. Pikkutyttö 4v oli myös täysillä mukana autoleikeissä:) Pärinää riitti.
Välillä on sitten ollut rauhallisia päiviä. Jotkut ovat ratkaisseet sanaristikkoa, joku lukeneet, jotkut ovat valmistaneet herkkuja pöytään, välillä on lähdetty "seikkailemaan" liukkaille lumisille teille.Ja kun on nautittu hiljaisuudesta, on otettu esille vanhat vinyylit ja pistetty musiikki soimaan.

Vuoden 1. haaste

Vuosi vaihtui erittäin talvisissa maisemissa. On kaunista, mutta niin kylmää.
Ja koska on tammikuu, on taas aika keksiä vastauksia tämän kuun kuukausihaasteeseen, vaikka juurihan keksin joulukuun kirjaimiin liittyvät asiat. Hitaampikin vauhti riittäisi. Pian tässä  on juhannus, jos näin kiirehditään.

Tammikuu

Taito pitää uudenvuodenlupaukset on minulle vieras.Siispä en tee niitä.

Aamuhetki on kullan kallis, mutta vain kesällä.

Makuulla, sängyssä maaten luen useimmiten kirjani.
Mahtaako siitä johtua, että en mene normaaliaikaan nukkumaan. 
Ideoita on taas pää täynnä!

Kuinka saisi aikaa  toteuttaa ne kaikki?

Uuden vuoden aatto oli lapsena niin surullinen päivä, tuli ikävä vanhaa vuotta.

Uskon, että tämä alkanut vuosi on hyvä vuosi.