Minulla olisi aivan varmasti enemmän aikaa mieluisimmalle harrastukselleni, lukemiselle, jos en viettäisi niin paljon aikaa tässä koneen äärellä. Lukemista odottavien kirjojen pino kasvaa kasvamistaan. Nämäkin kuvat kirjoistani olisi voinut laittaa vain yksinkertaisesti esille, mutta lukemisen sijasta käytän aikani kuvien sommittelemiseen ja koristelemiseen ja vain koska se on minusta niin hauskaa. Omaksi iloksenihan näitä teen.
Luen minä toki joka päivä tai oikeammin ilta. Vihdoinkin aloitin Hélène Berrin (Ranskan Anne Frank) Päiväkirjan lukemisen. Minun oli siirrettävä sen lukemista joksikin aikaa, sen jälkeen kun sain loppuun samasta surullisesta asiasta kertovan kirjan.
Seuraava luettava kirja on Toni Morrisonin Armolahja. Tämä 1680-luvun Amerikkaan, orjakaupan alkuaikoihin sijoittuva teos ei ole myöskään mitään iloista luettavaa, mutta kertoo edellisen tavoin ajoista, joita emme saa unohtaa.
Tämä teos toisesta Helenestä minulla on ollut jo monta vuotta, mutta vielä en ole kyllästynyt katselemaan näitä Helene Schjerfbeckin kuvia tai lukemaan Edith Södergranin koskettavia runoja.
Triumf att finnas till
Vad fruktar jag? Jag är en del utav oändligheten.
Jag är en del av alltets stora kraft,
en ensam värld inom miljoner världar,
en första gradens stjärna lik som slocknar
sist.
Triumf att leva, triumf att andas, triumf
att finnas till!
Triumf att känna tiden iskall rinna genom
sina ådror
och höra nattens tysta flod
och stå på berget under solen.
Jag går på sol, jag står på sol,
jag vet av ingenting annat än sol.
Tid – förvandlerska, tid – förstörerska,
tid – förtrollerska,
kommer du med nya ränker, tusen lister
för att bjuda mig en tillvaro
som ett litet frö, som en ringlad orm, som
en klippa mitt i havet?
Tid – du mörderska – vik ifrån mig!
Solen fyller upp mitt bröst med ljuvlig
honung upp till randen
och hon säger: en gång slockna alla stjärnor,
men de lysa alltid utan skräck.
Edith Södergran
Sama vika, ihan liikaa menee aikaa koneella...mutta vastaavasti sitten kyllä tv:n tuijottelu on jäänyt kokonaan. Tänäänkään ei toosa auennut ollenkaan. Lukea voisi / haluaisinkin lukea enemmän ja kirjakaupoissa täytyy aina käydä vähintään hiplailemassa kaikkia ihanuuksia...kirjastosta en lainaa, kun haluan lukemani hyvät kirjat itselleni.
VastaaPoistaEdith Södergranin runot on kauniita ja tykkään niiden loppuniiteistä. Ja Helene S. on yksi suosikki taiteilijoistani!
Hienoja kuvia olet taas saanut aikaan. Berr kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta pitänee odottaa pokkaria, kun hyllyt notkuu jo muutenkin liikaa ja muutenkin tykkään sängyssä lukea pienempää kirjaa. Kaunis runo, tulee tässä kivasti harjoiteltua ruåtsin kieltäkin. Schjerfbeck on munkin lemppareita, matkustettiin oikein Den Haagiin joku vuosi sitten katsomaan hänen näyttelyään. Kiva postaus, saat papukaijamerkin.
VastaaPoistaSusadim: Näin on, ei tämän ruudun äärestä ole aikaa lähteä tuon toisen ruudun ääreen eikä ole haluakaan.
VastaaPoistaSamat sanat, kirjan pitää olla oma. Annan sitten eteen päin luettavaksi, jos maltan.
Allu: Kukaan ei maalaa kuten Helene S.
Kuinka onnellinen olenkaan, kun on jo kerääntynyt muutama papukaijamerkki. Parempaa kiitosta ei voi saada.
Hieno kuvia olet tehnyt! Itsekin välillä harmittelen, että lukemisen aikaa menee muuhun. En uskalla taas vähään aikaan mennä kirjakauppaan, ettei kasa kasva. Suomestakin tarttui jotain mukaan...
VastaaPoistaKato nyt tätäkin: Kiitän kehuista. Onneksi meillä on suhteellisen pitkä matka kirjakauppaan, ei tule noin vain poikettua. Ainahan sieltä jotain löytyisi, mitä ei voisi millään hyllylle jättää.
VastaaPoista