Kuva:Helene Schjerfbeck Työläisnainen taide-ja runokirjasta Kohtaamisia
VÄSYNYT EPÄITSEKKYYTEEN
Olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra.
Väsynyt valitsemaan palaneen pullan,
säröisen kupin,
haljenneen tomaatin,
hajonneen kalan,
pahenneen banaanin,
pienimmän munan
ja niin edelleen.
Eikä se minun itsekkyyttäni vähennä,
minähän nautin "itseni kieltämisestä"
kuullen omakätisten aplodien
kaikuvan hiljaa sisimmässäni.
Ja syrjäsilmin näen Pyhimyksenalun
sormeilevan sädekehäänsä,
innokkaana kohottamaan sen
pienimmästäkin rohkaisusta,
ihastuneena tällaiseen rooliin.
Joten olen väsynyt epäitsekkyyteen, Herra,
väsynyt välttämättömään epäitsekkyyteen,
pakottamaan itseäni sisältäpäin,
toimimaan vastoin tahtoani,
aina olemaan varuillani.
Tahdon parempaa, korkeampaa, jalompaa,
jotakin minkä vain sinä voit antaa.
Rakkautta toisiin,
että tahtoisin antaa parhaan heille,
että heidän onnensa toisi minulle iloa
ja heidän ilonsa olisi minun palkkani.
Onko liian paljon pyytää Sinulta, Mestari,
tätä antavaa rakkautta, jolla itsensä unohtaa,
niin ettei ajattelekaan "itsensä kieltämistä".
(Senkin lipun suojassa Minä nauttii.)
Myönteistä rakkautta, ei kielteistä pakkoa....
Herra, suuressa armossasi annathan minulle sen?
Flora Larsson
Ohoh, olipas siinä suora ja puhutteleva teksti. Muistan lapsena miettineeni, miksi äitini aina otti sen palaneen pullan jne. ja sitten jotenkin kuitenkin koki uhrautuvansa ja oli niin marttyyrimainen. Jollei tehnyt sitä vilpittömästä halustaan, niin miksi sitten teki...Siitä tuli vain paha mieli, kun itse söi kauneinta ja suurinta. Ei maistu(nut) pulla hyvältä sellaisissa tunnelmissa ja ajatuksissa.
VastaaPoistaSusadim: Onhan tuo, mistä kerroit vääränlaista rakkautta. Kaukana runon ajatuksesta
VastaaPoista"että tahtoisin antaa parhaan heille,
että HEIDÄN ONNENSA TOISI MINULLE ILOA
ja heidän ilonsa olisi minun palkkani."
Ihania noi Schjerfbeckin taulut ja koskettava teksti. Minun äidin rukoukset oli ilmeisesti kuultu.
VastaaPoistaOn hyvä runo. Luin ja luin ja vielä kolmannenkin kerran.
VastaaPoistaMyönteistä rakkautta, ei kielteistä pakkoa..... minäkin tahtoisin aina niin.
Hyvä runo. Viimeksikin tulin valinneeksi mustan pullan, mutta onneksi otan myös kauneimmista.
VastaaPoistaihana postaus
VastaaPoistaAllu: Aivan ihmeellistä. Kuinkahan Schjefbeck loi nuo värit kuviinsa ja tuon himmeän viivan. Ei ole toista samanlaista.
VastaaPoistaHieno runo minustakin, ajatuksia herättävä.
Nurkkalintu: Lapsiaan kohtaan on helpompi antaa rakkautta ajattelematta itsensä kieltämistä, mutta suhde muihin lähimmäisiin....osaammeko olla hyvällä tavalla itsekkäitä? Haluammeko usein vain miellyttää muita kiillottaaksemme sädekehää päämme päällä. Myönteistä rakkautta, ei kielteistä pakkoa.... sitä minäkin haluan.
kato nyt tätäkin: Tervettä itsekkyyttä! Noin minäkin teen.
Runossa on hyvä sanoma: paras jättää tekemättä "hyvää", jos tuntee sen takia olevansa uhri.
lintu sininen: Todella ajatuksia herättävä runo, johon on hyvä palata myöhemminkin. Nyt löysin sen sattumalta erään runokirjani loppusivuilta.
Hei, arvoitus ratkesi! :)
VastaaPoistaYöllä luin tätä runoa muutamaan otteeseen ja pähkäilin, että miten se tuntuu niin tutulta, mutta runoilijan nimi ei.
Tänään googletin ja asia kirkastui.
Kiitos tästä runosta!
Nurkkalintu: Hienoa! Ole hyvä!
VastaaPoistaJuu, tämä suhde muihin lähimmäisiin...
VastaaPoistaVaikken sädekehää haluaisikaan kiillottaa, vaan tahdon olla epäitsekäs toisen hyväksi siinä toivossa, että tämän toisenkin asenne on vastavuoroisesti sama minua kohtaan. Kun näin ei tapahdukaan, alkaa kyseenalaistaa epäitsekkyyden mielekkyyden ja hakea sitä tervettä itsekkyyttä suhteessa näihin lähimmäisiin.
Taisi nyt tulla epäselvä selostus!
Nurkkalintu: Ymmärsin täysin, mitä ajat takaa. Olkaamme siis terveesti itsekkäitä:)
VastaaPoistaPuhutteleva runo! Niin ilo antaa toiselle tuo ilon myös omaan sydämeen. Mutta myytti kaiken jaksavasta, kaiken ehtivästä ja kaiken antavasta äidistä istuu sitkeässä. Äitikin on vain ihminen. Kun vain jaksaisi aina olla iloinen. Muuten olen huomannut, että jo hymy toiselle, vaikkapa tuntemattomalle, kirkastaa toisenkin kasvot ja samalla tuo iloa itsellekin.
VastaaPoistaSira: Olenko epäitsekäs tai itsekäs antaessani ja toiselle iloa tuottaessani, ei ole minulle enää itsestään selvää nyt, kun olen tuon runon lukenut. Ehkä tässä vähitellen oppii.
VastaaPoista